Quantcast
Channel: NauravaNappi
Viewing all 570 articles
Browse latest View live
↧

Uhmis tuhmis

April 16, 2017, 10:36 am
$
0
0
Lapsiperheissä on varmaan totuttu siihen, että ainakin jollakin lapsista on aina menossa jokin tietty vaihe. Jo vauvana lapsella on tiheän imun kausia, sitten tulee eroahdistukset ja sen jälkeen tietty ne ah niin ihanat uhmakaudet! Veetin uhmaikä oli tuossa kahden ja puolen vuoden tienoilla ja kesti joitakin viikkoja. Silloin elämä oli melkoista huutamista välillä. Sanoisin kuitenkin, että ei mikään ihan kamala uhma. Aava puolestaan oli vauvasta lähtien sellainen ei niin tyytyväinen vauva ja lapsi, joten uhmaikää ei oikeastaan koskaan tullut vaan se oli sitä tasaista peruskitisemistä.


Viialla puolestaan on ollut temperamenttia vaikka muille jakaa jo pienestä pitäen ja se tuntuu vain kasvavan sitä mukaa mitä ikää tulee lisää. Tällä hetkellä menossa on varmaan joku kahden vuoden uhma ja meillä asuukin melkoinen tuittupää tällä hetkellä! Ihan kaikki pitää saada tehdä itse ja oman pään mukaan ja jos yrittää kieltää, niin tulee valtava mielensä pahoittaminen. Kieltoa seuraa dramaattisesti sängylle mahalleen heittäytyminen ja iso nyyhkytys, jolloin ei saa katsoa eikä koskea. Jos yrität vaikka silittää, niin Viia äkäisesti huitoo kättä pois. Tuolloin on parasta antaa yksin rauhoittua eikä yrittää koskea, jolloin se selvästi vain ärsyttää lisää.


Ruuaksi halutaan banaania, sitten ei taas haluta ja sitten halutaankin. Ensin banaaniviipaleet ovat ok, mutta sitten syntyy raivo, kun ehdit ne pilkkoa kun neiti olisikin halunnut kokonaisen banaanin! Nyt mukaan on tullut lautasen paiskaaminen teatraalisesti lattialle, mikäli ruoka ei ulkonäöllisesti miellytä tätä pientä uhmista. Lähes joka asiasta voi nostaa valtavan kiukun!


Tällä viikolla yksi päivä töiden jälkeen kiukku alkoi siitä, kun joutui nousemaan turvaistuimesta pois eikä voinutkaan jäädä yksin autoon pihalle. Sisällä raivo jatkui, kun olisi pitänyt riisua vaatteet. Viia ei antanut riisua, joten jätin istumaan eteiseen vaatteet päällä. Sitten raivo yltyi kun en antanut haalari ja kengät päällä mennä olohuoneeseen. Istui ja raivosi sitten melkein puoli tuntia vaatteet päällä ennen kuin lopulta itse riisui ne ja keksi jonkun toisen syyn jatkaa raivoamista. Me muut ei koskaan keksitty, että mikä se oli :)


Onneksi nämä uhmakohtaukset ovat toistaiseksi rajoittuneet kotiseinien sisälle, niin ei ole tarvinut muiden kaupassa katsoa ärsyyntyneesti lattialla makaavaa ja riehuvaa lasta. Eikös muutamia vuosia sitten joku isä poistettu kaupasta lapsen kanssa, kun lapsi oli saanut uhmakohtauksen ja häiritsi muita asiakkaita. Noissa tilanteissa voisivat ne häiriintyjät itse yrittää hiljentaa sen uhmaansa purkavan lapsen. Ei muuten ole ihan helppoa! Ja tuo kauppauhmakin muuten ollaan koettu! Taisi olla Veeti, joka makasi Prisman lattialla pikkukärryt nurin vieressä ja huusi. Leivänmaistattajatätikin koitti tulla leipäpalalla lahjomaan, kun tunnisti Veetin, joka aina innokkaasti kävi hakemassa maistiaisia. Ei auttanut lahjominenkaan siinä tilanteessa.


Onneksi nämä uhmat(kin) ovat vain kehitysvaiheita lapsen elämässä, eivätkä kestä koko ikää. Mikäli kestäisivät, niin ehkä tällä maapallolla olisi himpun verran vähemmän ihmisiä :) Tosin Viia on sen verran omapäinen, että tuskin ihan helppo luonne tulee olemaan senkään jälkeen, kun uhma hellittää!


Tai sitten tämä on vain alkusoittoa ja se "oikea" uhma on vasta tulossa sitten kahden vuoden jälkeen!



Missä iässä teidän lapsilla on ollut uhmaikä ja onko siinä ollut eroja sisarusten välillä?

↧
Search

Nettikaupat; laiskan shoppailijan pelastus

April 18, 2017, 10:39 am
$
0
0
En ehkä ole siinä mielessä kovinkaan tyypillinen nainen, että en yhtään jaksa kierrellä kauppoja ostosten merkeissä. Shoppailu on joskus ihan jees ja sillä lailla maltillisesti muutaman kaupan verran, mutta harvoin jaksan innokkaasti shoppailla koko päivää. Olen todella laiska penkomaan joka rekkiä ja ostan vaatteet mieluusti sellaisesta paikasta kaupassa, missä ne ovat seinällä esillä tai jonkin hyllyn päädyssä. Ei niin, että miljoona tuotetta on jossain rekissä, mistä niitä pitäisi plarata. Hiki tulee pelkästä ajatuksesta!

Omien vaatteiden ostamista vielä kamalampaa on ostaa kaupasta lapsille vaatetta, jos vaatteet ovat sellaisia, mitä pitäisi sovittaa. Siinä vaiheessa kun sovitusrumban pitäisi alkaa, ei ketään kiinnosta enää olla kaupassa saati sovittaa. Vaate käytetään hyvin pikaisesti päällä, eikä äiti ehdi nähdä, että onko koko sopiva nyt vai vuoden päästä.

Olen siirtynyt vaateostoksissa varsinkin lasten kohdalla todella pitkälti nettikauppojen tarjontaan. Saa rauhassa selata, vertailla eri kauppojen hintoja ja lukea kokemuksia tuotteista. Sitten vain naps tuotteet koriin ja kotiin sovitukseen. Tilaan aina sellaisista kaupoista, missä vaihto ja palautus on ilmaista. Kotona on helppo sovittaa ne vaatteet lapsen kanssa silloin, kun lapsi on yhteistyhaluinen eikä valmiiksi kiukkuinen ja väsynyt kaupoissa pyörimisestä. Lahjonnaksi voi myös käyttää Pikku kakkosta ;)

Minulla on muutamia vakkarikauppoja, mistä ruukaan ensimmäisenä tsekata valikoimat ja ajattelin jakaa näitä vähän teidänkin kanssa. Kaupat ovat satunnaisessa järjestyksessä eivätkä mitenkään paremmuuden mukaan :)


Kenellekään ei varmaan tule yllätyksenä, että yksi näistä vakiopaikoista on Ellos. Sieltä on vaan niin helppo ostaa kaikki saman kaupan alta sisustuksesta vaatteisiin. Lisäksi sinne on aina olemassa edes joku alekoodi tai tarjous ja usein tuolta ostankin alekoodin kanssa joko kalliimpia ostoksia tai sitten ison läjän puoli-ilmaisia vaatteita. Viime Elloksen tilauksesta mulle itselle ei jäänyt mitään, mutta miehelle ostin kesäksi uudet Conversen tennarit. Hintaa melkein yhdeksänkympin kengille jäi n.30e, mikä on jo todella iso säästö!

Zalando tulee useimmiten tarkistettua silloin kun etsin kenkiä tai urheiluvaatteita. Tarjoukset ovat todella vaihtuvia, koska tänään 40e maksavat kengät saattavat huomenna olla puolet kalliimpia. Zalandolta tilasin tytöille ison läjän lenkkareita testiin kesäksi ja välikauteen ja Viialle löytyikin nämä kevyet Adidaksen tennarit hintaan 14e ja Aavalle välikauteen Superfitin goretex-kengät.  Nämä molemmat kengät ovat hyvä esimerkki siitä, miten hinnat vaihtelevat. Aavan kengille jäi reilu viikko sitten hintaa n.40e ja seuraavalla viikolla samat kengät maksoivat yli 70e... Eli kannattaa käydä eri päivinä katsomassa, että millaisia aleprosentit ovat. Zalandolla on myös ilmainen vaihto ja palautus ja melko nopea toimitus. Myös valikoimat ovat todella laajat.
Jos etsin pelkästään lastenvaatteita, käyn yleensä läpi valikoimat Jollyroomista sekä Lekmeriltä.
Kummassakin on todella paljon hyviä tarjouksia ja valikoimaa on lastenvaatteiden lisäksi myös leluissa ja esimerkiksi lastenhuoneen sisustusjutuissa. Jollyroomista olen jonkin verran kuullut negatiivista lähinnä palautusten ja reklamaatioiden hoidon suhteen, mutta itselläni ei ole ollut firman kanssa ongelmia.

Nämä ovat oikeastaan ne muutama peruspaikka, missä käyn yleensä ensimmäisenä katsomassa, jos on jollekin tavaralle tarvetta. Näiden lisäksi voin suositella ainakin  Sportamorea , jossa on myös melkein aina joku alekoodi, joka pyörii siinä ruudun ylälaidassa. Tuolla myydään lähinnä erilaisia urheilumerkkejä sekä esimerkiksi Kavatin kenkiä.

HM:ltä tilaan perusvaatetta kuten sukkiksia ja yksivärisiä paitoja sekä myös jonkin verran kodintekstiilejä. Ainakin Hennesin käsipyyhkeet ovat olleet todella laadukkaita hintaansa nähden!

Mitkä ovat teidän vakkarinettikaupat? Tykkäättekö ostaa mieluummin livekaupasta kuin netistä?  

*postaus sisältää mainoslinkkejä

↧
↧

Lentomatka lasten kanssa

April 19, 2017, 10:08 pm
$
0
0
Ajattelin jakaa reissupostauksia useampaan erään, koska asiaa tulee varmasti sen verran paljon. Opin muuten vasta, että ilmeisesti Thaimaa pitäisi taivuttaa, että Thaimaahan, mikä omaan korvaan kuulostaa todella paljon kummallisemmalta kuin Thaimaaseen, joten aion kyllä itsepintaisesti käyttää jälkimmäistä, vaikka se sitten kieliopillisesti olisikin väärin :)

Pärjäisikö tällä tavaramäärällä pari viikkoa?!?
Ensimmäisenä kerron teille, miten suhteellisen pitkän lennot usealla vaihdolla menivät lasten kanssa. Meidän lento lähti aamupäivällä Helsingin lentokentältä, joten päädyttiin siihen, että päästään helpoimmalla kun ajetaan yön yli ja lapset saavat nukkua matkan. Muuten hereillään istumista tulee vähän turhan paljon parin vuorokauden sisään. Herätettiin siis puolen yön maissa lapset ja vetäistiin autoon windfleecet ja pipot sekä hanskat päälle ja lähdettiin ajelemaan. Automatka menikin lasten osalta aika kivuttomasti ja jaksoin itsekin ajaa jonkin verran matkasta, vaikka yleensä posotan taju kankaalla kaikki automatkat!


Aamulla oltiin hyvissä ajoin kentällä, mutta äkkiä siinä menee kuitenkin aikaa kun käy tekemässä lähtöselvityksen, vie tavarat ja ravaa ympäri lentokenttää etsien paikkaa, mistä saa haettua Airshellin rattaillle. Vinkiksi muillekin pienten lasten kanssa harvoin matkustaville,  että lentokentältä tosiaan saa vuokrata rattaille sellaisen suojalaukun ja hintaa vuokraukselle tuli noin 30e. Löysin netistä vielä alekoodin jonkun matkatoimiston sivuilta. Olisikohan ollut TUI? Itselle ostettuna rattaiden suojalaukku maksaa helposti sen  parisataa ja jos käyttöä ei ole kertaa paria enempää, ei oman osto ole kannattavaa.


Helsinki-Vantaan lentokentällä oli pieni leikkipaikka, jossa vietettiin viimeiset hetket ennen koneeseen nousua. Saivat lapset purkaa vielä viimeisetkin energiat. Huomasin jälkikäteen, että aika hyvin oli Noshin kankaat edustettuna lasten matkavaatteissa, kun kaikkien hupparit on tehty Noshin kankaista :)



Tärkeitä tavaroita käsimatkatavaroissa meillä lasten kannalta olivat:

- erilaiset tehtäväkirjat/puuhajutut, joita ei saanut katsoa eikä tehdä ennen matkaa
- naposteltavaa ja syömistä, että saa lapsen huomion kiinnitettyä hetkeksi ruokaan eikä myöskään nälkäkiukku nosta päätään kesken reissun
-  valjasreppu Viialle
- taaperokokoinen Tula, johon saa kokonsa puolesta joko Aavan tai Viian kyytiin



Valjasreppu saatiin kavereilta viime tippaan lainaan ja se paljastui todella käteväksi vilkkaalle taaperolle lentokentillä. Pystyttiin päästämään Viiakin jaloittelemaan ilman, että tarvi koko ajan pelätä Viian katoavan ihmisvilinään sen sekunnin aikana kun erehdyt katsomaan jonnekin muualle.

Tulan kyytiin puolestaan pääsi kentillä sekä Viia että Aava. Aavakin väsyi pitkien lentojen aikana ja Dohan lentokenttärattaiden painoraja oli niin pieni, että Aava ei niihin enää saanut mennä, joten pääsi sitten reppuun. Aava viihtyy hyvin repun kyydissä ja pyytää kyllä itse päästä selkään, jos ei jaksa kantaa. Tuommoiset pienet matkat jaksan minäkin hyvin kantaa Aavaa mukana.


Lapsille viihdykkeeksi pakattiin myös padi ja Veetille kannettava Nintendo. Noita käytettiin lähinnä kentillä vaihtoja odotellessa.

Lennettiin siis Qatar Airwaysillä Helsingistä Dohaan ja Dohasta jatkolennolla Bangkokiin. Siellä jouduttiin ottamaan tavarat ulos itse ja buukkaamaan ne uudelleen maansisäiselle lennolle Phuketiin. Siitä vielä sitten tunnin matka taksilla hotellille. Ensimmäinen kuuden tunnin pätkä lentokoneessa meni kohtalaisesti. Koneessa oli kaikille omat näytöt, josta pystyi katselemaan elokuvia, kuuntelemaan musiikkia tai pelaamaan pelejä. Veeti ja Aava viihtyivätkin hyvin koneessa, mutta Viialla teki hieman tiukkaa istua paikallaan niin pitkä aika. Varsinkin kun ohjelmat eivät tietenkään olleet suomeksi. Päiväunia ei saatu Viia ottamaan, joten matka meni hereillä. Loppuajasta alkoi kyllästyminen jo näkyä ja Viia olisi halunnut lähteä pois omalta paikaltaan. Syöminen varsinkin oli melko mielenkiintoista kun Viia oli sylipaikkalainen. Piti vähän vuorotella miehen kanssa, että saatiin molemmat oma ruoka syötyä.


Itseä hieman korpesi kun edessä oleva mies laski oman istuimensa makuuasentoon niin, että me meinattiin Viian kanssa litistyä takana. Varsinkin kun mies ei edes nukkunut vaan katsoi vaan elokuvaa. Ja tässäkin se ärsytys johtui siitä, että oma mies vaihtoi oman paikkansa (meidän penkkirivin viereisen rivin päästä meidän eteen penkille) tämän miehen pienelle pojalle, joka oli sairas ja näin lapsi pääsi äitinsä viereen. Tästä kiitoksena sitten pojan isä lytistää meidät penkillään, vaikka varsin tietoinen varmasti oli meidän olevan siinä takana.


Selvittiin kuitenkin ekasta lennosta hengissä ja päästin jaloittelemaan Dohan kentälle. Välilasku oli kyllä niin paikallaan, koska en tiedä mitä loppulennosta olisi tullut, jos Viian olisi pitänyt istua vielä melkein toinen samanlainen aika paikoillaan! Dohassa oltiin viiden maissa ja lento lähti ysin maissa. Neljä tuntia kului todella nopeasti, kun käytiin syömässä ja kiertelemässä kenttää. Pelkästään turvatarkastuksessa kului jonkin verran aikaa, kun jono ehti kasvaa todella pitkäksi ennen kuin päästiin liittymään siihen. Viialle ei saatu koneeseen varattua kuin baby meal eli purkki kasvissosetta, mitä Viia ei sormiruokailevana vauvana ole juurikaan edes koskaan syönyt. Ekalla lennolla saatiin kuitenkin pyytämällä Viialle aikuisten ruoka, koska lasten ruokia ei ollut ylimääräisiä ja lentoemännät kehottivat kysymään toisen lennon ruokaa heti palvelutiskiltä Dohaan saapuessa. Saatiinkin sitten Viialle lastenruoka, mutta Viia ehti nukahtaa yöunille, ennen kuin ruoka tuli :D

Dohasta lähtiessä toivottiin tietenkin, että lapset nukkuisivat sen lennon kokonaan, koska oli kuitenkin jo lasten nukkumaanmenoaika. Lennettiin isolla Airbus A380 koneella, joka on kaksikerroksinen! Oltiin varattu paikat toisesta kerroksesta, mutta saatiin kuitenkin paikat alhaalta. En tiedä, että oliko ne toisen kerroksen paikat sitten varattu kokonaan ykkösluokalle, vaikka varatessa siellä oli osa tavallisiakin paikkoja. Saatiin onneksi hyvät paikat penkkirivin alusta, jolloin meillä oli hieman enemmän tilaa kun edessä ei ollut penkkirivejä. Lentoemäntä toi meille myös vauvakorin, jossa Viia nukkuikin sen aikaa, kun odoteltiin ruokaa. Toivottiin tietenkin, että olisi nukkunut sen aikaa, että oltaisiin saatu rauhassa syödä, mutta tietenkin Viia heräsi ennen sitä itkemään. Väsy selvästi painoi eikä Viia meinannut saada unen päästä kiinni ollenkaan. Itkeskeli pitkän aikaa ennen kuin lopulta nukahti ja sitten kaikki nukkuivatkin siihen asti, että kone alkoi laskeutua. Itsekin sain  siinä hetken nukuttua.
Jännittynyt matkaaja odottaa lentokoneeseen pääsyä.
Bangkokin kentällä meillä oli muistaakseni neljä tuntia aikaa, mutta sekin meni todella nopeasti kun etsittiin matkalaukut ja tehtiin lähtötarkistukset jne. Vaihdettiin kentällä myös rahaa. Viia nukkui jonkin aikaa Tulan kyydissä ja syötiin vähän välipalaa ennen Phuketin koneeseen nousemista. Oltiin vissiin kaikki aika lailla jo reissusta rähjääntyneitä tässä vaiheessa, koska nukahdettiin kaikki lentokoneeseen ennen kuin se ehti edes nousta. Itse heräsin paineen tunteeseen korvissa ja ihmettelin, että miten se paine ottaa maan tasolla, mutta oltiinkin ilmassa. Aava heräsi noin puolen tunnin jälkeen, mutta Viia ja Veeti nukkuivat koko tunnin lennon. Veeti ei herännyt edes siihen, kun kone laskeutui maahan, vaikka tömähdys oli melkoinen. Kentältä vielä tunnin taksimatka ja oltiin perillä kohteessa.


Onhan se ihan totta, että ei se tuollaisen Viian ikäisen kanssa lentokoneessa matkustaminen pitkiä matkoja mitään herkkua ole. Toki varmaan riippuu paljon myös lapsen luonteesta. Meidän tytöt eivät ole koskaan olleet mitään paikoillaan istujia ja siksi myös hieman Veetiä haastavampia matkakumppaneita. Kun kaivat värityskirjan esille, sitä jaksetaan tehdä se puoli minuuttia ja sitten kyllästyttää. Oikeastaan lentäminen ei ihan hirveästi eroa pitkistä automatkoista lasten kanssa, koska silloinkin joutuu istumaan paikoillaan vöihin köytettynä. Mutta autoillessa voi sentään halutessaan pysähtyä huoltoasemalla energiaa purkamaan. Matkustamiseen saa varata mukaan pitkän pinnan, mutta tästäkin selvittiin hengissä! :)

Onko teillä matkustettu pitkiä matkoja pienten lasten kanssa? Miten on sujunut?
↧

Tilaustöitä

April 20, 2017, 11:03 am
$
0
0
Vähemmän on tullut tänne blogin puolelle laitettua kuvia tilaustöistä, mitä olen kuitenkin melko säännöllisesti tehnyt. Keräsin tähän nyt joitakin esimerkkejä, mitä olen tässä kevään aikana tehnyt.

Merinovillaisia vauvamyssyjä on tullut tehtyä monta erilaista versiota. Ovat niin söpöjä!


Tämä harmaa  setti meni pienelle tyttövauvalle kotiintulovaatteiden kaveriksi ja aivan valtavan suloinen kokonaisuus onkin! Kuva julkaistu asiakkaan luvalla. Nämä asusteet ovat puuvillamerinoa, joka sopii varmasti loistavasti kevät- ja kesävauvalle. Lähes samanlaisen setin tein myös toiselle tuttavan ensi kuussa syntyvälle vauvalle.


Yksi tupsupipoista lähti lasten entisen hoitajan vauvalle tilauksesta ja äiti tilasi myös itselleen ruusukepipon samaa värimaailmaa.


Lisäksi tein vauvalahjaksi meidän perheeltä samaa värimaailmaa olevan jumppiksen vauvalle.


Aavan kummien tytölle tein tämän ihanan vaaleanpunaisen tupsupipon! Tästä tuli kyllä niin herkku, että voisi vastaavat tehdä erivärisenä meidänkin tytöille.


Tässä vielä Viia mallaamassa samaa pipoa, kun tytöt ovat samanikäiset.


Muutamia merinovillaisia headwrapeja olen tehnyt myös. Ensimmäisen koeversion tein tytöille ja se mahtuu koonsa puolesta kummallekin. Tämä vilahtikin jo aiemman postauksen kuvassa.


Tilauksesta tein myös nämä kolme pantaa, jotka ovat myös merinovillaa. Olen pongannut tämän neulotun rusettipannan idean vuosia sitten Pinterestistä tai jostain blogista ja nyt vasta sain aikaiseksi toteuttaa sen :D


Pipoja ja rusettipantoja olen luonnollisesti tehnyt myös. Tässä pientä väriskaalaa, mitkä sopivat esimerkiksi yksivärisen takin kanssa hyvin. Kuvan takki on Mini Rodinin pinkki pico, joka on kuitenkin melko persikkainen.




Viime viikolla tein myös ensimmäistä kertaa raidalliseen kankaaseen tuollaisen pitsiruusukkeen ja siitä tulikin todella kiva. Ei ihan niin "romanttinen" kun vastakohtana on tuo graafinen kangas.


Pipoja ja pantoja saa taas tilattua toukokuun alusta lähtien ja etukäteenkin voi tietenkin laittaa tilausta sisään joko facebookissa tai ihan sähköpostilla nauravanappi@gmail.com

↧

Mikä kerrossänky?

May 1, 2017, 11:42 am
$
0
0
Kohta pitäisi tämän äidin päästää viimeisestäkin "vauvasta" irti, sillä tarkoitus olisi pikkuhiljaa siirtää Viia meidän huoneesta Aavan kanssa samaan huoneeseen. Tytöille pitää hommata kerrossänky, koska huoneeseen ei yksinkertaisesti mahdu kahta tavallista sänkyä. Aava kyllä on jo odotellut, että milloin pääsee kerrossänkyyn nukkumaan. Luvattiin jo Viian pinnis eteenpäin miehen pikkuveljen kesällä syntyvälle vauvalle, joten sänky pitäisi pikkuhiljaa alkaa hommaamaan. Lomareissullakin nukkuivat kaikki kolme samassa huoneessa ja suhteellisen kivuttomasti meni nukahtamiset.


Vaihtoehtoja olen katsellut lähinnä Veken kalusteelta, koska budjetti rajaa pois Avaroomit ja Unipuut ja tuolta löytyy kohtuuhinnalla kivan näköisiä sänkyjä. Pohdittiin noita Veken kalusteen parviakin , kun ehdittiin viimeksi Veetille parvea. Silloin löydettiin kuitenkin käytetty Unipuu niin edullisesti, että se meni edelle.

Kokosin tähän alle omia suosikkejani ja olisi kiva jos teillä olisi jostain näistä kokemuksia ja voisitte kertoa ne kommenttiboksiin. Linkitkää myös vaikka blogejanne, jos niissä on kuvia näistä :)

Ensimmäinen on Liisa pieni kerrossänky 70x155cm 296e ja tämä taitaa olla melko suosittu malli, mitä olen netistä lueskellut. Ihan kiva perussänky ja plussaa korkeista laidoista! Monet näistä mun katselemista ovat aika pieniä ja mietin, että mihin asti näissä lapsi mahtuu nukkumaan?

kuva Vekenkaluste
Toinen vaihtoehto on Huxie 70x165cm 279e, joka on hieman pidempi kuin edellinen, mutta yhtä kapea. Tämäkin on kivan näköinen, mutta alaosa vaatisi kyllä varmaan Viialle vielä turvalaidan.  Unipuun turvalaita saattaisi käydä varmaan tähänkin, mutta liekö sitten valkea kovinkin erivärinen?

kuva Vekenkaluste

Nukkumatti kerrossänky 80x200 279e on näistä ainut isokokoinen. Muotokieleltään aika samanlainen muiden kanssa. Mietin, että olisiko pieni sänky kuitenkin kätevä nyt kun tytöt ovat pieniä ja leikit vievät tilaa ja sitten joskus tulevaisuudessa voisi vaihtaa isompaan?

kuva Vekenkaluste

Viimeisenä oma suosikki eli Vivian pieni kerrossänky 70x165cm 495e. Teillä jollakin on varmasti tämä, kokemuksia kiitos! :) Onko tukeva ja hintansa väärti? Vuodelaatikko olisi kätevä, toimisikohan se varasänkynä? Päivittäin käytettävän tavaran säilytykseen se ei meillä toimisi, koska laatikkoa ei todennäköisesti saa aukaistua kun on tavaraa edessä. Mutta kätevä olisi jemmata harvemmin käytettävää tavaraa ja jotenkin sänky on kauniimman näköinen laatikon kanssa!

kuva Vekenkaluste

Millaisia kerrossänkyjä teiltä löytyy? Kehukaa/haukkukaa omaanne :)
↧
↧

Shadez aurinkolasit

May 4, 2017, 9:50 am
$
0
0
Kaupallisessa yhteistyössä Kiddex

Reissukuvia löytyy koneelta niin mahdottomasti, että en ole vielä ehtinyt käydä niitä sen kummemmin läpi, että olisin valkannut sieltä mitään tänne blogin puolelle. Niinpä reissupostausta saatte vielä odotella, niitä on kyllä tulossa useampikin, kunhan ehdin perehtyä asiaan! Siksipä kirjoittelenkin teille nyt vähän meidän lasten aurinkolaseista. Ne ovat se puheenaihe, mikä monesti näin kesän korvilla puhuttaa. Millaiset, mistä, minkä väriset ja kokoiset?


 Viime vuoden puolella sain vihdoin vuosien aikomisen jälkeen hommattua itselleni aurinkolasit ja nyt reissua ennen vuorossa olikin miettiä, että millaiset lasit lapsille hommattaisiin. Tytöillä ei ollut laseja ollenkaan ja Veetin lasitkin lapset olivat hajoittaneet leikeissä talven aikana. Meillä on aiemmin ollut oikeastaan vain Julboja, mutta kaipasin jo hieman päivitysta lasimalliin. Veeti on ainut, joka lapsista on suostunut laseja edes pitämään aiemmin. Aava on kuitenkin jo sen ikäinen, että itsekin odotti innolla laseja saapuvaksi. Viia puolestaan matkii kaikessa Aavaa, joten riittää melkein, että Aava suostuu pitämään laseja. Lapset ovat myös vielä niin tuuliviirejä, että asia, joka ei tänään kelpaa, saattaa kelvata huomenna.


Saatiin juuri viime tipassa ennen reissua mieluinen lähetys Kiddexiltä ja paketissa oli kaikille lapsille uudet aurinkolasit. Lasit ovat merkiltään Shadez ja heillä on olemassa kaksi mallistoa; classic ja designer. Meidän lasit ovat jälkimmäisestä eli niissä on yksiväristen kehysten lisäksi myös kuvioita. Hyvän valinnan Shadezista tekee se, että niiden sangat ovat tosi joustavaa muovia ja niitä kärsii kohdella melko kovakouraisesti pelkäämättä niiden rikkoutumista. Laseilla on vuoden takuu, mutta se ei koske naarmuuntumista. Aiemmat lasit ovat napsahtaneet aika nopeasti sangoista rikki, kun lapset ovat niitä vahingossakaan vääntäneet. Kaikki kolmet lasit ovat ehjiä, vaikka Viia välistä kohtelikin omiaan melko kovakouraisesti.


Veetillä ja Aavalla on molemmilla laseista koko junior, joka on 3-7 vuotialle tarkoitettu. Aavan päänympärys on muistaakseni n.51cm ja Veetillä ehkä 52cm. Hoksasin tosin vasta jälkeenpäin, että näistä oli tosiaan vielä "teinikokokin" eli tuosta seitsemästä vuodesta eteenpäin. Se olisi mennyt varmaan myös Veetille. Joissakin kuvissa nämä lasit näyttävät hieman liian kapeilta, vaikka esimerkiksi tässä alapuolella olevassa kuvassa ovat ihan sopivan näköiset.












Viian lasit ovat kokoa baby ja ovat mielestäni juuri hyvän kokoiset. Päänympärys Viialla on joulun tienoilla ollut n.48cm. Eli varmaan siellä joissain 49cm:n kieppeillä mennään nyt. Näissä on kuitenkin paljon pään mallistakin kiinni, että mikä koko sopii vai sopiiko ollenkaan. Kaveri sanoi, että heillä on pienemmällä lapsella tuo sama koko kuin Viialla ja meinaavat olla pienet eivätkä pysy paikoillaan. Varmaan kasvojen leveys vaikuttaa istuvuuteen myös, vaikka päänkoko olisikin sama!


Aava tosiaan odotti laseja ennen reissua kuin kuuta nousevaa. Kyseli joka päivä, että milloin me haetaan ne uudet lasit postissa ja kun ne vihdoin tulivat, kulki onnellisena sen päivän lasit päässä. Aika tyylikäs mimmi vai mitä? :) Aavalle nämä lasit istuvat minusta kaikista parhaiten päähän!



Varmaan lapsillakin on hieman totuttelemista lasien pitämisessä, kun eivät ole juurikaan laseja käyttäneet ja itsekin huomaan aina autossa, että unohdin lasit sisälle ja sitten pitää siristellä! Nyt niitä aurinkoisia kelejä näyttää kuitenkin olevan täällä Suomessakin, joten pääsevät lasit sitten kunnolla käyttöön.




Suostuvatko teidän lapset pitämään aurinkolaseja ja mitkä olette kokeneet parhaiksi laseiksi juuri teidän lapsille?

↧

Mitä tehdä Khao Lakissa lasten kanssa?

May 7, 2017, 10:57 am
$
0
0
Mikäli haluaa lomaltaan kamalasti erilaisia aktiviteettejä sekä yöelämää, ei lomakohteemme Khao Lak välttämättä ole se paras vaihtoehto. Lapsiperheelle ja rauhaa rakastaville se puolestaan on nappivalinta. Olimme paikalla sesongin ulkopuolella, joten voi olla, että täällä ei ihan näin hiljaista välttämättä aina ole? Olemme miehen kanssa käyneet Thaimaassa aiemminkin ja silloin isoimman osan ajasta olimme Phuketin Patong beachilla. Näiden kahden paikan rantoja kun vertaa, niin Khao lak on ihan toisesta maailmasta! Patongilla ei saanut oikein olla rauhassa vaan koko ajan oli kaupustelijoita myymässä jotakin ja rannat olivat täynnä rantatuoleja. Täällä meidän Bang Niang-rannalla ei tuoleja oikeastaan ollut ollenkaan, vaan ne olivat aina hotellin piha-alueella ja loppuivat siihen, mistä hiekkaranta alkoi. Toki ranta on pitkä, että saattoihan niitä jossain olla! Rannalla sai olla ihan rauhassa ja lomalla törmättiin vissiin yhteen myyjään, joka myi ilmalla täytettäviä aurinkotuoleja. Sen puoleen ei ollut rannoilla hierontaa lukuun ottamatta juuri muutakaan aktiviteettia.

Mitä Khao lakissa sitten voi tehdä lasten kanssa? Listasin tähän muutamia vinkkejä, mitkä itselle tuli vastaan. Pääosin otettiin vain rennosti, eikä kukaan varmaan sen kummemmin yhtään enempää toimintaa kaivannutkaan.

1. Minigolf

Khao lakista löytyi hauska 18-reikäinen minigolfrata, joka käytiin yksi iltapäivä pelaamassa. Veeti on puhunut jo viime kesänä, että haluaisi mennä kokeilemaan minigolfia, mutta kotona ei olla saatu aikaiseksi mennä, niin toteutettiinpa toive sitten täällä. Puitteet radalle olivat todella hienot, mutta rata oli lapsille lopussa hieman liian vaikea. Tosin ei me mitenkään kamalan tarkasti pisteitä edes laskettu, kunhan lätkittiin menemään. Ostettiin kolmelle mailat ja lopulta minä ja Aava sekä Veeti pelattiin ja mies oli Viian seurana sen aikaa. Hinta oli Suomen tasoa, lasten lippu taisi olla 250 bahtia ja aikuisten 350 ja me luultiin, että vain Veeti pelaa ja maksettiin siis kaksi aikuista ja yksi lapsi, jolloin hintaa tuli euroissa noin kolmisenkymppiä.





2. Kilpikonnien suojelulaitos

Tämä kilpikonnien kasvatus-/suojelulaitos sijaitsi Thaimaan kuninkaallisen laivaston tukikohdan sisällä. En tiedä onko tämä mitään varsinainen turistikohde, koska taksikuskikaan ei ensin tajunnut, että mihin haluttiin mennä. Luettiin etukäteen netistä, että mikäli tukikohdan sisälle haluaa, tulee mukana olla passit tai ilmeisesti vaihtoehtoisesti joku paikallinen opas. Meillä taksikuski lähti mukaan odottamaan vierailun ajaksi, joten ei tarvittu passeja vaan taksikuski kävi ilmoittamassa meidät sotilaille. Taksikuskia kummempaa opasta ei siis tarvittu. Ilmeisesti tänne järjestetään ihan retkiä matkatoimistojen kautta, mutta näppärästi pääsi perille lavataksilla ja itse paikan päällä meillä meni vain noin tunteroinen.


Alueella oli myös tsunamin kuljettama vene. Tosin hieman kärsineempi kuin varsinaisessa tsunamimuseossa.



Paikkaan oli pieni nimellinen sisäänpääsymaksu eli 30 bahtia aikuiselta ja lapsilta ei maksanut mitään. Euroissa parin euron luokkaa yhteensä meiltä kahdelta. Lisäksi pikkukolikoilla sai ostettua kurkkuja, joita sai syöttää kilpikonnille. Paikkaa pitää voittoa tavoittelematon järjestö, joka kerää pieniä kilpikonnia kasvattaakseen ne tuolla tarpeeksi isoiksi ja vahvoiksi, jonka jälkeen ne päästetään takaisin luontoon.



Eri altaissa oli eri kasvuvaiheissa olevia kilppareita ja nuo isot olivat kyllä jo aika vaikuttavia! Osalla kilppareista oli jotakin tulehduksia ja niitä hoidettiin antibiooteilla ja mekin nähtiin kun sairaita kilppareita otettiin haaveilla pois altaista lääkintää varten.


3. Markkinat

Bang Niang Market järjestetään joka maanantai, keskiviikko, torstai ja lauantai. Markkinat ovat enemmän ehkä "turistimarkkinat" ja täällä on ilmeisesti erikseen paikallisten omat markkinat, mutta niillä ei tullut käytyä. Markkinoilla oli alue täynnä kojuja, jotka myivät ruokia, mausteita, vaatteita, tuliaisia ja kaikkea mahdollista. Osa vaatteista oli halpoja, mutta osa minusta aika kiskurihintaisia. Myös kaikista uimiseen liittyvästä tavarasta osattiin yleisesti Khao lakissa kiskoa kovempia hintoja kuin Suomessa. Esimerkkinä pari pientä tennispallon kokoista rantalelupalloa maksoi melkein kympin, eikä hinta tippunut järkeväksi edes tinkaamalla. Tosin tällä hetkellä euron kurssi on bahtiin verrattuna aika huono, mikä myös osaltaan selittää korkeat hinnat.

Käärmesaippuaa, kuten lapset näitä kommentoivat :D

Markkinoilla oli tarjolla paljon ruokaa ja ihania hedelmistä ja jäistä tehtyjä juomia!


Melkein teki mieli maistaa heinäsirkkaa, mutta lopulta kuitenkin jänistin!




Monessa markkinoiden ruokakojuissa vain osoitettiin valmiista ruuista mieleiset vaihtoehdot ja ne kypsennettiin ja tuotiin sulle pöytään. Otettiin aina monen sorttista ruokaa ja limsat juomaksi ja koko setille jäi yleensä hintaa noin kymppi.


Markkinat olivat ihan mukavat käydä ja kokea ja käytiinkin siellä useamman kerran. Ostettiin muutamia maustetahnoja kotiin vietäviksi, paikallista yskänlääkettä mulle, Aavalle käsirenkaan matkamuistoksi ja tytöille puuvillaiset sortsihaalarit. Paljon oli myös koriste-esineitä, mutta itse en oikein lämpene niille, joten kauppaan jäivät. Ensimmäisellä reissulla tultiin joko huijatuksi tai sitten valittiin todella kallis ruokakoju, koska muina kertoina melkein vastaavat setit ruokaa maksoivat puolet vähemmän. Tuolla söi kympillä suunnilleen koko porukka juomineen. Valittiin ensin tiskiltä erilaisia ruokia, jotka sitten paistettiin valmiiksi ja tuotiin pöytään. Hyviä oli!

4. Tsunami-museo

Me käytiin itse katsomassa vain tuota laivaa, jonka tsunami kuljetti parin kilometrin päähän rannasta. Vieressä oli pieni infopiste, missä oli kuvia ja tietoja tsunamista ja lisäksi muutamakin eri museo. Se virallisin varmaan oli maksullinen ja siellä on kuulemma lähinnä kuvia, mitä netistäkin näkee. Toiseen, pieneen museoon oli vapaaehtoinen maksu ja siinä näytti olevan joitain valokuvia ja joku videon pätkä. Jos olisimme olleet miehen kanssa kahdestaan, oltaisiin varmaan käyty noihin mahdollisesti tutustumassa. Ei lapset oikeasti tajua sitä, mitä tsunami tuolla ja muualla maailmassa sai aikaan, enkä tiedä haluankokaan viedä lapsia katsomaan ruumiiden kuvia museoon. Eiköhän nuo ehdi nähdä niitä myöhemminkin ihan tarpeeksi.





5. Rannat ja luonto

Khao Lakissa on yli kymmenen kilometriä hiekkarantaa, joten on vara valita mihin pyyhkeensä asettaa! Meidän Bang Niang-rantaa oli kehuttu lapsille sopivaksi, mutta en tiedä oliko se vain tuo ajankohta vuodesta, koska meri oli melko aaltoinen. Lapsia ei voinut päästää yksin siihen rantaveteenkään ja tarkoitan tällä sitä, että ei riittänyt, että seisoi vieressä vaan lasta piti koko ajan pitää kiinni/sylissä, että aalto ei veisi. Parhaimmillaan aallot olivat sellaisia, että itse seisoin vedessä napaan asti ja aalto pyyhkäisi pään yli. Onneksi hotellin uima-altaat olivat hyvät ja pystyihän rannalla viettämään muutenkin aikaa!


Oman rannan lisäksi myös White sand beach:lla eräs iltapäivä. Sinne pääsi taksilla hotellilta ja matkaa kertyi noin kahdeksan kilometriä eli oli toisessa päässä kuin meidän ranta. Tuo olikin todella kaunis ja rauhallinen ranta ja iltapäivä vierähti mukavasti. Sovimme kuskin kanssa ajan, jolloin hän tuli hakemaan meidät, joten ei tarvinut miettiä siellä, että miten pääsemme takaisin. Ranta oli pitkä ja valkoinen ja myös aika rauhallinen. Hienot, isot puut reunustivat rantaa ja niiden alle pääsi auringolta suojaan.



Khao lakissa olisi ollut myös mahdollisuus tutustua viidakkoon "luontopolun" merkeissä. Sen pituus olisi ollut ensin toiseen suuntaan n. 1,5km, jonka jälkeen olisi ollut pieni ranta ja loppumatka sitten puolisen kilometriä. Jätettiin tuo kuitenkin väliin, koska meillä oli vain yksi kantoreppu mukana ja reitti tuntui olevan melko haastava pudotuksineen. Lisäksi tytöt kehittivät pienoisen ötökkäkammon, joten reissu olisi voinut olla kaikkea muuta kuin onnistunut.





Ravut olivat aika veikeitä kavereita!
 6. Syöminen :D  

Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä on tietenkin syöminen! Thaimaalainen ruoka on superherkullista ja aika edullista, jos löytää oikeat paikat.



Omaksi suosikikseni nousi Pad thai eli thaimaalainen vastine meidän pyttipannusta. Pitää yrittää tehdä vastaavaa kyllä kotonakin! Ruoka voi olla todella tulista, mutta listalta löytyy myös makuja herkkäsuisemmillekin.




Me syötiin helppouden vuoksi aamupäivällä lähes poikkeuksetta hotellilla ja illalla kokeilimme keskustan erilaisia ravintoloita. Suosikiksi nousi Go Pong, joka olikin joka ilta täynnä viimeistä muovituolia myöten. Siitä löydettiin keskustan halvimmat ruuat ja meidän ruuat juomineen maksoivat siinä noin kympin luokkaa.



Toinen hyväksi todettu paikka oli Spinach, jossa ruoka tosin oli himpun verran kalliimpaa, mutta parilla kympillä selvisi täältäkin ulos. Lisäksi täällä sai jonkin sortin sipsejä alkupalaksi ilmaiseksi ja lopuksi myös veloituksetta vesimelonia. Suosittu paikka oli tämäkin ja iltaisin aivan täynnä. Molemmat ravintolat löytyivät myös Trip advisorin top 20 listalta Khao lakin ruokapaikoista, eikä suotta!


Lapset eivät juurikaan halunneet maistella paikallisia ruokia satay-vartaita lukuunottamatta, joten he söivät melko paljon friteerattuja kanaa tai kalaa ja riisiä tai ranskiksia.


Veeti tosin tykästyi jonkin ravintolan alkupalana olleeseen misokeittoon ja Aavakin päätyi sitä juomaan kupista :)


Jälkkäriksi tietenkin rotia, eli paikallista "pannukakkua/lättyä" vai mitä lie onkaan. Täytteeksi mangoa, nutellaa, ananasta, vaniljakastiketta, banaania.... Nams!


Tässä muutama meidän vinkkin. Lisää toki kommentteihin, mikäli sulla ois vinkata joku tosi hyvä tekemisen kohde!
↧

Aurinkorasvat ilman kemikaalista suojaa

May 14, 2017, 10:52 am
$
0
0
Kaupallisessa yhteistyössä Greendeal

Viime kesän aikaan kuulin varmaan ensimmäistä kertaa puhuttavan aurinkorasvojen kemikaalisista ja fysikaalisista suojista ja siitä, kumpi niistä on se parempi vaihtoehto. En ole expertti selittämään noiden eroja, joten lainasin tähän pienen tiivistelmän Jolie:n sivuilta. Kannattaa lukea koko artikkeli!

"Synteettisessä kosmetiikassa käytettyjen kemiallisten aurinkosuojien riskejä on tuotu esiin viime aikoina paljon. Kemiallisessa suojassa säteily kulkee UV-filtterin lävitse. Mitä korkeampi suojakerroin tuotteessa on, sitä enemmän se sisältää kemiallisia suojaavia aineita. Näiden kemiallisten suojien on todettu olevan haitallisia paitsi ympäristölle myös elimistölle. Kemiallisista suojista yksi yleisin on oksibentsoni-yhdiste (Bentsofenoni-3), joka pääsee kulkeutumaan verenkiertoon ja näinhän ei kosmetiikassa saisi olla. Huomion arvoinen seikka on myös kemiallisten suojien kulkeutuminen meriveden kautta ravintoomme, kuten kaloihin ja sitä kautta rintamaitoon. UV-suodattimien on lisäksi todettu olevan uhka koralliriutoille."


Luonnonkosmetiikan aurinkorasvoissa puolestaan on fysikaalinen suoja eli voide muodostaa iholle pinnan, joka heijastaa auringonsäteet pois ihosta, jolloin iholle ei tarvitse mitään ylimääräisiä myrkkyjä. Viime vuonna ostin Prisman alekorista Lovean aurinkorasvan, missä oli fysikaalinen suoja ja se oli oikein hyvää rasvaa. Ainakin viime vuonna muistelen puhuttavan, että sitä ei saisi enää Suomesta?

Halusin ehdottomasti Thaimaan reissulle mukaan luonnonkosmetiikan aurinkorasvat ja samalla testata, että ovatko ne oikeasti yhtä hyviä kuin ne "myrkylliset" rasvat. Sokos emotionilta ostin Biosolis-rasvaa suojakertoimella 30 niihin hetkiin, kun iho olisi jo tottunut vähän aurinkoon. Eco cosmeticsin rasvat ovat puolestaan suojakertoimella 50 ja ne on saatu Greendealilta. Toinen rasva oli suunnattu erityisesti lapsille ja toinen ihan yleiskäyttöön.


Näin Eco Cosmeticsin aurinkotuotteista on kerrottu Greendealin sivuilla:

"Eco Cosmetics tuotteiden teho perustuu kasviuutteiden ja öljyjen sekä titaanioksidin yhteisvaikutukseen. 

Eco Cosmetics myrkyttömät aurinkovoiteet sopivat myös perheen pienimmille käyttäjille vauvaikäisestä lähtien. Lapsille suosittelemme lasten tuotteita, sillä niissä koostumus on mietitty pienille ihoalueille sopivaksi niin, että voide pysyy myös rantaleikeissä hyvin iholla.  "




Aiemmin ilmeisesti fysikaalisen suojan sisältäneet rasvat olivat jättäneet iholle valkoisen kerroksen, mutta näissäkin tekniikka tai ainesosat ovat kehittyneet, eikä moista ongelmaa enää ole. Näistä kahdesta merkistä Biosolis jätti mielestäni helpommin ihoa vaaleaksi, jos rasvaa ei hieronut kunnolla ihoon. Kummastakaan ei kuitenkaan jäänyt selvää valkoista kerrosta. Levitettävyydessä ei ollut juurikaan eroja, Eco Cosmetics levittyi ehkä hieman paremmin kuin tuo Biosolis. Tuoksu ei ollut perinteisen aurinkorasvan hajuinen vaan melko mieto ja neutraalihko. Enemmän "rasvamainen".

Rasvat toimivat ihan yhtä hyvin kuin tavallisestkin rasvat. Lapset pysyivät palamattomina, vaikka pärskivät päivät altaassa tai meressä. Mulla on niin herkkä iho, että joku kohta palaa ihan aina rasvasta riippumatta. Eli toisin sanoen teho oli ihan yhtä hyvä kuin sillä kemiallisen filtterin rasvallakin. Parastahan se ois suojata iho vaatteella, mutta yli kolmenkymmenen asteen helteessä se pitkillä vaatteilla olo ei vain houkuta, vaikka vaatteet kuinka olisivat vilpoista materiaalia.


Jos verrataan sellaiseen spray-muodossa olevaan Nivean aurinkorasvaan, niin onhan nämä selvästi tujumpaa tavaraa koostumukseltaan. Mutta sitten taas normaaliin rasvaversioon nähden eivät enää paljoakaan paksumpia. Levityksen vaiva ei ole niin suuri, että sen vuoksi valitsisin mieluummin iholle sen myrkyllisemmän vaihtoehdon. Hyvin saatiin rasvattua näilläkin itsemme ja lapset.

Onko sinulla kokemusta luonnonkosmetiikan aurinkorasvoista? Mikä on ollut paras?
↧
Search

Copenhagen calling!!

May 17, 2017, 12:47 pm
$
0
0
Jos ei moneen vuoteen matkustele, niin eikö ole silloin ihan ok, että käy samana vuonna useamman vuoden edestä reissussa? Ystävä alkoi tuossa ennen meidän Thaimaan matkaa puhua, että haluaisi päästä käymään Kööpenhaminassa ja ehdotti, että josko mentäisiin nyt keväällä yhdessä pidennetylle viikonloppulomalle. Koska olen näinkin vaikea ylipuhua, niin joitakin viikkoja sen jälkeen ostettiin lennot sekä varattiin huone Airbnb:n kautta. Yleensä lennot kallistuvat, mitä lähemmäksi matkustusaikaa mennään, mutta meillä kävi tuuri ja lentojen hinnat tippuivat kivasti kun maltettiin odotella.


Hotelllit Köpiksessä ovat todella kalliita, yö maksoi järkiään 200-300e ja olisi syönyt aika ison loven matkabudjetista. Niinpä päädyttiin katselemaan huoneita Airbnb:n kautta ja sieltä bongattiinkin sopiva asunto suhteellisen läheltä keskustaa ja metroyhteyden vierestä. Hintaakin kolmelle yölle tuli melkein saman verran kuin yhdelle hotelliyölle. Käydään sitten vain aamupalalla muualla tai ostetaan asunnolle ruokaa ensihätään.


Itse olen käynyt Kööpenhaminassa reilusti yli kymmenen vuotta ja olen myös halunnut käydä siellä aikuisiällä uudelleen. Mukava päästä matkaan aikuisessa seurassa ilman lapsia näin vaihteeksi. Mitään kummempia aikataulutettuja suunnitelmia meillä ei ole, vaan ollaan ideoita laitettu ylös mitä haluttaisiin tehdä jos ehditään. Ystävä haluaa käydä katsomassa pientä merenneitoa, tietenkin, ja molemmat halutaan mennä käymään Tivolissa. Se mitä siitä muistan on se, että se oli todella vaikuttava ja kaunis paikka, missä riittää katseltavaa, vaikka huvipuistolaitteisiin ei haluaisikaan mennä. Tämän lisäksi mietittiin mahdollisesti jotain laiva-ajelua ja sunnuntain kirpputoria rautatieaseman lähellä. Kaupoissa tulee varmaan myös käytyä ja mielellään tietenkin syötäisiinkin hyvin! Missä kaupoissa kannattaa käydä? Mitkä ovat parhaat lastenvaateliikkeet? Entä mitä kivoja liikkeitä löytyy aikuisille? Katsoin, että metromatkan päässä olisi myös lastenvaatekirpputori, se voisi olla myös ihan hauska paikka käydä jos jää aikaa. Näkisi, että onko se kirpparimeininki tuolla rapakon toisella puolella samanlaista vai erilaista kuin täällä meillä.


Mikäli sulla ois vinkata jotain näkemisen arvoista tai hyviä ruokapaikkoja, jotka ei nyt ihan sieltä kalleimmasta päästä olisi, niin oispa mahtava juttu! Aikaa ei ihan kamalasti ole, sillä meidän lento on perjantaina Köpiksessa iltakahdeksalta ja lähdetään takaisin Suomeen maanantaina. Käytännössä siis lauantai ja sunnuntai on aikaa tutustua pikatahdilla kaupunkiin. Ajateltiin kokeilla myös pyörän vuokrausta ja viilettää niillä menemään! Toivottavasti kelit suosivat ja siellä olisi jo oikeasti lämmin tuossa reilun viikon päästä kun lähdetään.

kuvat: rantapallo.fi

Kööpenhamina, täältä tullaan!
↧
↧

Kymmenen vuoden Facebook-profiilikuvat

May 21, 2017, 1:13 pm
$
0
0
Mamma rimpuilee-blogin Laura nakkasi hauskan haasteen, jossa on tarkoitus esitellä omat Facebookin profiilikuvat kymmenen vuoden ajalta. Itselläkin tulee se kymmenen vuotta täyteen Facebookissa, joten siltä ajalta löytyi myös profiilikuvia ja tässäpä ne, kaikessa kauheudessaan vanhimmasta tuoreimpaan!

Ihan eka profiilikuva on tämä, kuva on laitettu vuonna 2007, mutta saattaa olla jopa hieman vanhempi kuin se. Millä lie otettu, laaduton se ainakin on enkä voi kovin isoksi sitä laittaa. Olisiko leikattu jostain kuvasta, jossa on mun lisäksi muitakin!




Tämä kuva on vuodelta 2008 ja on otettu anopin kummitytön häistä. Tykkäsin tuosta mekosta ihan hulluna, vaikka enää en oikein punaista osaakaan pitää. Olin myös leikannut hieman lyhyemmät hiukset ja otsatukan. Tuo vino otsis mulla on ollut useaan kertaan, se on aika kiva!


Tämä kuva on samalta vuodelta, mutta oisko se tukka kasvanut noin kovasti vaiko leikattu vasta tämän kuvan jälkeen. Muutama sidukka saattaa olla pohjalla kun tämä on otettu.


2009 tukka on lyhentynyt entisestään ja myös saanut vähän vaaleaa väriä päälle. Tämä kuva on otettu mun ja miehen Thaimaan reissulta, joka oli meidän toinen yhteinen ulkomaanmatka. Oltiin melkein kolme viikkoa Thaikuissa, joista kaksi Patong beachilla. Tämä on sieltä otettu.


Tämä on samalta vuodelta ja tässä näkyy tukkakin paremmin. Aika kiva malli tämäkin! Selvästi reissun jälkeen otettu, koska iho näyttää vähemmän kalpealta kuin normaalisti :D Tuo blondi osuus vedettiin jossain vaiheessa ihanan punaiseksi, mutta harmillisesti siitä ei taida olla kuvaa.


Tämä omituinen pipokuva on vuodelta 2010. Olen tehnyt tuon pipon itse ja ehkä siitä on siksi otettu kuva? Tuohon aikoihin innostuin käsitöistä ja enimmäkseen vielä neuloin ja virkkasin ja pikkuhiljaa aloin ommella. Olen näemmä suosinut mustavalkoisia kuvia myös silloin! Ei näytä iho niin kamalalta kuin monesti värikuvissa :D


Mun ja pikku-Veetin yhteiskuva on vuodelta 2011 ja se oli mulla todella pitkään profiilikuvana. Ajatelkaa, että tuo pikkuinen menee kohta ekaluokalle! Tässä taas tummempi tukka ja pidempikin, kun yltää kiinni.


Tämä on yksi omia lempikuviani profiilikuvista ja se on otettu heinäkuussa 2013, kun Aava syntyi sitten syyskuun alussa. Eli melko lopussa raskautta. Ompelin tuon maksimekon ystävämme häihin, joissa kolme kaveriporukasta oli raskaana ja neljäs kotona kun raskaus oli niin loppusuoralla, että häihin ei enää uskallettu. Vai olikohan se synnytys jopa käynnissä silloin, korjaappa A! Vitsi miten oonkin aina tykännyt raskausmahasta!


Seuraavaan profiilikuvan vaihtoon menikin sitten taas pari vuotta ja tämä on otettu 2015, kun Viia on muutaman kuukauden ikäinen. Tämäkin on rakas kuva.


Viime vuonna päivitin profiilikuvan kun kävin leikkaamassa tukan lyhyeksi vuosien pitkän tukan jälkeen. Tässä tukka on tosin kasvanut jo siitä, mitä se lyhyimmillään oli. Kuva on siis vuodelta 2016.


Tämän vuoden kuva on vaaleatukkainen ja hiusmallikin on melkein se, mitä tällä hetkellä. Tukka vain on keltaisempi kuin tässä kuvassa :D Mielenkiintoista tässä on se, että aikaa kuvien välillä on mennyt kymmenen vuotta eli ikää on tullut lisää roimasti, mutta silti tunnen jotenkin itseni tällä hetkellä kauniimmaksi kuin tuolloin kymmenen vuotta nuorempana. Ryppyä alkaa tulla varsinkin kulmakarvojen väliin, mutta silti kun kuvia katsoo, niin tykkään enemmän siitä mitä näen näissä kuvissa lasten jälkeen, mitä ennen lapsia. En tiedä, onko se oma tyyli vieläkään täysin selvä, mutta ehkä tämä vaalea väri alkaa kuitenkin tuntua enemmän omalta kuin se tumma, vaikka se mukana keikkuikin sen viitisentoista vuotta. Vielä kun saisi sen keltaisuuden pois, mutta sekin pikkuhiljaa, kun oma väri kasvaa alta.


Haastanpa teidätkin laittamaan teidän vannhat profiilikuvat blogin puolelle tai vaikka instaan kollaasina ja lisäämään tägin #profiilikuvahaaste!
↧

X10 Khaolak resort

June 1, 2017, 12:40 pm
$
0
0
 *Kaupallisessa yhteistyössä Nauravanappi & X10 Khaolak resort

Palataanpa taas hetkeksi takaisin Thaimaan lämpöön ennen kuin laittelen teille Köpiksen reissusta kuvia. Ajattelin kertoa hieman meidän hotellista, jota valittiin pitkään ja hartaasti. Kirjoittelinkin ennen reissua, että päädyttiin valitsemaan tämä melko uusi X10-hotelli.  Punnittiin tosiaan pitkään oman villa-tyyppisen ratkaisun ja hotellin välillä ja lopulta valinta osui hotelliin, koska se olisi lasten kanssa helpompi hyvine uima-altaineen. Luin etukäteen todella kattavan arvostelun Lähdetään taas-blogista ja se vahvisti sen, että kyseinen hotelli on oikein loistava vaihtoehto lasten kanssa matkustettaessa. Ja ihan oikeassa oltiin, ei olisi paremmin voitu valita!

Pääsimme blogiyhteistyön merkeissä majoittumaan tavallisen huoneen sijasta kahden huoneen asuntoon, jossa lapset siis jakoivat keskenään toisen huoneen ja me toisen. Huone oli todella tilava, nettisivujen mukaan noin 68m2! Lasten kanssa se oli kyllä todella plussaa, että oli hieman tilaa olla myös huoneessa. Koko päivää kun ei lasten kanssa kuitenkaan voi auringossakaan olla.

*english translation at the end of the text


Huone oli hyvin varusteltu ja perinteisten pesuaineiden lisäksi huoneissa oli aikuisille kylpytakit (luksusta!), fliplopit, aamutossut ja sateenvarjot. Myös rantapyyhkeet sai joka päivä talon puolesta. Myös hiustenkuivaaja, kassakaappi ja silitysrauta löytyivät.

Huone siivottiin joka päivä ja vielä iltapäivällä siivojat kävivät aukaisemassa sängyt valmiiksi ja jättivät samalla karkit sängyille. Myös lasten pehmolelut aseteltiin aina siivouksen yhteydessä nätisti sängyille. Huoneet olivat koko ajan siistissä kunnossa, vaikka muutaman kerran siivous jäi tekemättä, koska meidän aikataulut eivät sopineet yhteen siivoojan kanssa.


Ihan parasta hotellimajoittumisessa on kuitenkin se, jos saa sellaisen huoneen, missä lapset pääsevät eri huoneeseen nukkumaan. Silloin nukahtaminenkin on helpompaa, kun kaikki eivät ole samassa tilassa, eikä aikuisten tarvitse loppuiltaa varoa herättämästä lapsia.

Lasten huoneen puolella oli oma kylpyhuone ja siellä amme.


Meidän huoneeseen olisi mahtunut vielä kaksi nukkujaa lisää, sillä meidän puolella oli vielä levitettävä sohva. Huoneistossa oli siis kolme isoa parisänkyä ja tuo levitettävä sohva. Nukkumapaikat siis jopa kahdeksalle plus matkasänky.


Hotellista huomasi, että se on uusi, sillä mikään paikka ei vielä repsottanut ja paikoista pidettiin selvästi hyvää huolta. Puutarhureita ja siivoojia oli riittävästi paikan kokoon nähden. Pihalta löytyi myös kierrätysastiat roskille. Lisäksi hotelli oli osittain savuton, eli vain tietyissä paikoissa sai polttaa.


Allasalue oli ihan yhtä loistava, mitä nettisivujen kuvat etukäteen antoivat ymmärtää. Kummastakin meidän huoneesta oli pääsy uima-altaalle suoraan huoneesta. Tässä oli tietenkin plussat ja miinukset. Kätevää oli, että päästiin suoraan uimaan ilman, että tarvitsi raahata kamalaa kasaa tavaroita jonnekin toiseen päähän allasaluetta ja minä kävin näppärästi lasten päikkäriaikaan uimassa tuossa omassa altaassa. Käytiin myös monesti iltaisin illallisen jälkeen vielä pikaisella iltauinnilla lasten kanssa. Miinus oli tietenkin se, että lapsia piti vahtia koko ajan ja ovet pitää visusti kiinni. Alettiinkin heti ekasta päivästä lähtien pitämään lapsilla kellukkeita heti kun mentiin pihalle uimaan. Alunperin luulin, että meidän huone ei ole allaspääsyllä ja pidin sitä hyvänä asiana, mutta kyllä se lopulta kallistui plussan puolelle. Lasten oli myös helppo kipaista vessaan tuohon omaan huoneeseen.


Hotellissa oli siis useampi syvempi allas ja sen lisäksi lastenallas ja tuollainen kahluuallas ihan pienille lapsille. Meidän lapset nimesivät sen sienimaaksi noiden vettä suihkuttavien sienien mukaan. Lasten altaassa ei ollut vettä kuin alle puoli metriä, joten tytöt pystyivät hyvin touhuamaan ja leikkimään altaassa, mutta myös Veeti viihtyi siinä sukellellen.




Allasalueilla sai olla aika rauhassa. Johtuen varmaan siitä, että ei ollut enää mikään sesonkiaika ja osittain varmasti myös hotellin uutuudesta ja siitä, että sillä ei ehkä vielä ole mainetta niin paljon, että se olisi koko aikaa täynnä. Olihan hotelli todella isokin!





Keskimmäiset huoneet olivat meidän.

Hotellissa oli kaksi ravintolaa ja lisäksi sieltä löytyi niin kirjasto, kuntosali kuin kauneushoitolakin. Itse testasin muutamaan kertaan salin ja se oli pieni ja toimiva ja siellä oli hyvä ilmastointi. Salin vieressä oli jumppasali, missä järjestettiin ilmaista ohjattua ryhmäliikuntaa. Rannalla olisi ollut myös ilmainen beach bootcamp, mutta sinne en päässyt mukaan kun flunssa meinasi iskeä päälle, niin jätin välistä.

Kirjastosta löydettiin suomenkielistäkin kirjallisuutta ja Aku Ankkoja Veetille. Tuonne siis sai jättää omat matkalukemisensa muiden iloksi ja ottaa vaikka tilalle jotain uutta luettavaa.


Kirjastotilassa oli myös neljä tietokonetta, joita sai käyttää ilmaiseksi. Tietokoneiden lisäksi pingis oli ilmainen myös, mutta biljardiin olisi ilmeisesti pitänyt ostaa pallot. Olihan hotellilla myös pieni ulkoleikkipaikka lapsille sekä ohjattua toimintaa myös sisällä olevissa leikkitiloissa. Sieltä löytyi myös pleikkareita pientä maksua vastaan. Ilmeisesti korvausta vastaan olisi järjestynyt myös lastenvahtipalvelu.




Kaiken kaikkiaan hotellista ei oikeastaan ole mitään pahaa sanottavaa, vaan kaikki toimi erittäin hyvin ja puitteet olivat hyvät. Sijainti oli meille sopiva, koska keskustaan jaksoi kävellä lapsetkin ja hotellilla oli oma ranta, johon pääsi uimaan halutessaan. Henkilökuntaa oli riittävästi ja se oli erittäin ystävällistä. Thaimaalaiset ovat niin lapsirakasta porukkaa, että he kyllä mielellään yrittivät lapsia jututtaa.

Meidän huoneeseen kuului ainoastaan aamupala hotellilla, mutta yleensä syötiin päivän ensimmäinen ruoka myös tuolla. Ravintoloissa lapset söivät ilmaiseksi, kun aikuiset tilasivat ruuan. Aamupala oli todella runsas ja sieltä löytyi niitä perus munia ja pekoneita, mutta myös thaimaalaisia ruokia sekä esimerkiksi ihanaa chiavanukasta! Lisäksi kokit paistoivat paikan päällä munakkaita asiakkaiden toiveista ja tarjoilijat puristivat mehua asiakkaan valitsemista hedelmistä.

Tätä hotellia voi suositella varsinkin lapsiperheille, koska lapset oli huomioitu hyvin ja ravintolassa oli esimerkiksi syöttötuoleja todella paljon. Toisaalta en näe syytä, miksi tuonne ei voisi mennä ihan aikuisten kesken. Osa altaista kuitenkin oli sellaisia, missä oli vähemmän lapsia ja yhdessä altaassa oli allasbaarikin. Hotelli on osassa paikassa arvosteltu neljällä ja osassa viidellä tähdellä ja kyllä mielestäni tähtensä ansaitsi.




*Translation:

We spent two weeks at Khaolak X10 resort in April with our kids age of 2,4 and 7. X10 was perfect for families! There is two pools that were meant for kids and also a water slide. Hotel was quite new and had been taken care of well. There was enough staff and they were extremely friendly and helpful and liked kids very much. Hotel had two restaurants, library, gym, beauty spa and it had also free activities like beach boot camp and events for kids.

Our hotel room was two bedroom suite and it was perfect for us, because it had two bedrooms so children could sleep at the different room than we parents. Room was big, clean and well equipped. It had bath ropes, umbrellas, blowdryer and so on.  Hotel had also free wi-fi which worked well. I have nothing but good to say about this new hotel! Everything went well and place was as good as we expected it to be. 

Location of the hotel was about 0.5km from centrum and it also had access to beach. 

I can truly recommend X10 Khao Lak resort for families, and also for couples who enjoy a little bit of  luxury at their vacation!

↧

Luonnonkosmetiikat reissussa

June 6, 2017, 7:37 am
$
0
0
Pakatessani Thaimaan matkaamme varten, yritin miettiä meikkipussukkaani sellaiset tuotteet, että ei tarvitsisi raahata kovin monta erillistä putelia mukana. Mitä vähemmän, sen parempi, koska tavaraa on joka tapauksessa mukana ihan järkyttävästi lasten kanssa matkustettaessa. Koska kotona käytössä on pääsääntöisesti luonnonkosmetiikka, oli luonnollista (heh heh) ottaa ne reissuun mukaan, vaikka hotellilla varmasti jonkinlaiset pesuaineet onkin. Otin mukaan Madaran saippuan sekä Urtekramin shamppoon, jotka sopisivat koko perheelle. Näin ei tarvinnut ottaa useita eri tuotteita mukaan. Lasten hiuksia  ei muutenkaan usein pestä shamppoolla, mutta reissussa pää on kuitenkin helposti hikinen ja tukka aurinkorasvassa, joten shamppoopesu myös lapsille lienee tarpeellista aina välistä matkan aikana. Nämä otin ihan kokonaisina purkkeina mukaan matkalaukkuun, koska tilaa oli isommillekin kuin niille sadan millin tuubeille.


Lisäksi otin hieman Meine basea pikkupurnukkaan ja sitä voi käyttää vaikka ihon kuorintaan/pesuun/shamppooksi/lasten kylpyveteen. Päivän päätteeksi oli mukava hieroa aurinkorasvan viimeisetkin rippeet suolan rakeilla pois ihosta.


Rasvaksi otin The organic shopin melko vähänä olevan perusrasvan ja ajattelin, että saan reissun jälkeen mahdollisesti jättää tyhjän purkin hotellin roskikseen. Tuo kyseinen, hitusen sheavoitakin sisältävä rasva jättää ihon ihanan pehmeäksi ja levittyy hyvin. Sarjaa myydään ainakin Sokos emotionissa ja se on todella edullista. Suosittelen tutustumaan myös saman sarjan mangokuorintaan! Rasva tuoksuu vaniljaiselle ja lapset sanovat sitä karkkirasvaksi. Samalla rasvalla olen talvella hoitanut lasten pakkasesta kuivia poskia sekä Aavan kuivia käsiä. Sheavoihin verrattuna tätä on huomattavasti helpompi levittää iholle, koska on koostumukseltaan hieman pehmeämpää. Tuota sarjaa voin muutenkin suositella ainakin hintansa puolesta. Tuotteiden hinnat vaihtelevat noin 4-10e välillä.


Dödönä mukana on oma suosikkini tällä hetkellä, eli Laveran harmaakorkkinen. Hieman epäilin dödön pitävyyttä yli kolmenkymmenen asteen helteessä,  missä jopa minäkin hikoilen hulluna koko ajan. Yllätys oli kuitenkin positiivinen kun dödö ei pettänyt edes piiiiitkän matkustuksen aikana. Tyhmyyksissäni en hoksannut pakata dödöä käsimatkatavaroihin, joten en voinut sitä lisätä matkan aikana.


Vartalorasvan lisäksi mukaan lähti vain Dermosilin porkkanaöljy sekä juuri Maderan alesta testiin tilattu sävyttävä kosteusvoide. Porkkanaöljyyn olen ihan rakastunut ja ajattelin sen olevan kätevä kun sitä voi käyttää naamaan, vartalolle sekä hiuksiinkin tarvittaessa. Tätä tilaan kyllä ehdottomasti lisää kun tämä purkki loppuu! Madaran kasvovoide on muuten ihan kiva, mutta haju on suoraan sanottuna aika karsea. Tulee mieleen se keltainen "nappikukka", tai oikeastaan tuoksu on sama kuin sen kukan varsi kun sen katkaisee. Tarkemmin mietittynä se kukka taitaa olla pietaryrtti. Muutoin kiva ja kevyt, hieman peittävä voide kesäiholle. Sävy oli aika tumma, menee nyt omalle iholle, joka tuskin koskaan Suomen kesässä on näin tumma.


Meikeistä mulla ei ollut mukana kuin huulirasva, pari Avrilin huulipunakynää sekä Benecosin BB-meikkivoide, jonka kävin ostamatta ennen reissua. Olen testannut toista saman merkin meikkivoidetta ja se oli kamalan tönkkö levittää. Tämä vaikutti paremmalta ja otin sen astetta tummempana että käy nyt reissun jälkeen päivettyneelle ihollekin.

Näiden lisäksi mukana olivat tietenkin aurinkorasvat, joista kirjoittelinkin jo aemmin oman postauksen verran. Eli aika pienellä määrällä tavaraa pärjää pidemmänkin aikaa. Tosin en kyllä normaalistikaan käytä mitenkään erityisen montaa tuotetta.
↧

Potkupyörästä polkupyörään

June 12, 2017, 9:43 am
$
0
0
Muutama viikko sitten Aava oppi ajamaan oikealla pyörällä ilman apurattaita kolmen vuoden iässä!
Ostin viime vuonna Facebookin kirpparilta Aavalle isomman potkupyörän, kun edellinen jäi pieneksi. Merkki pysyi kuitenkin samana eli on Puky kuten edeltäjänsäkin. Tänä vuonna pyörä kuitenkin alkoi näyttää jo hieman pieneltä ja alettiin miettiä "oikean" pyörän ostamista. Itse haaveilin siitä, että Aava oppisi ajamaan suoraan ilman apurattaita, koska niiden kanssa pyöräily on yhtä h*******ä. Ainakin Veetin kanssa oli. Lapsi nojaa painollaan apurattaisiin ja ajaa ihmeellisessä vinoasennossa, jos tie ei ole suora. Näin polkeminen on varmasti raskasta eikä tunnu kivalta. Vauhtikaan ei päätä huimaa. Apurattaan osuessa pieneen koloon tai pyörän kallistuessa liikaa seuraa kaatuminen. Kaikki tämä ei jostain kumman syystä oikein houkuttanut, koska Aava potki Pukyllä nätisti viime kesänä jo yli viiden kilometrin lenkkejä ja vauhtiakin piisasi kunnon lenkkitahdin verran.


Meillä on kotona vain Veetin vanha 12 tuumainen pyörä ja kaupassa käytiin kokeilemassa, että olisiko koko 16 vai 20 parempi. Samalla Aava testasi ensimmäistä kertaa polkimia pyörässä. Todettiin kuusitoistaisen olevan tälle kesälle parempi, vaikka todennäköisesti joudutaan ensi vuonna ostamaan se isompi joka tapauksessa. Opetteluvaiheessa kuitenkin on helpompi ajaa pienemmällä mitä liian isolla pyörällä. Kotona sitten laitettiin tuohon vanhaan pikkupyörään polkimet paikoilleen, kun ne aikoinaan on otettu pois Veetiä varten.


Mies työnsi Aavan vauhtiin ja niin se Aava lähti suoraan ajamaan ilman apurattaita. Oppi samalla myös lähtemään itse liikkeelle. Aivan uskomatonta miten hyvin se tasapaino kehittyy tuossa potkupyöräilyssä! Veetihän aikoinaan haki tasapainon juuri sillä, että muutaman viikon veti tuolla pikkupyörällä potkupyörätyyliin ja sitten sai ottaakin isostakin pyörästä apparit pois.Nyt pitäisi vielä saada se isompi pyörä Aavalle, koska tuo 12-tuumainen on selvästi ihan liian pieni ja varmasti raskas ajaa.

Toki oppiminen on varmasti osittain myös lapsen luonteesta kiinni. Aava on aina ollut selvästi veljeään rämäpäisempi ja estottomampi kokeilemaan uusia asioita. Olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen siihen, että ei lähdetty edes kokeilemaan niitä appareita, niin Aava ei hoksannut niitä edes kaivata. Potkupyörässä kun niitä ei ole tarvittu, eikä Veetilläkään niitä ole ollut enää viime vuonna, että Aava niitä edes muistaisi.


Viiakin on päässyt kokeilemaan Aavan pienempää Pukya, vaikka ei ihan niin innokas olekaan opettelemaan, mitä Aava oli aikoinaan. Hoksasi kuitenkin idean ja kävelee pyörän päällä. Jospa se tästä jalostuisi kesän aikana :)


Miten teillä on opittu ajamaan ilman appareita? Omasta lapsuudesta muistan, että toinen appari otettiin pois ja haettiin siten sitä tasapainoa.
↧
↧

Synttärikakkumietteitä

June 15, 2017, 11:28 am
$
0
0
Vietämme ensi viikonloppuna Viian 2v-synttäreitä viikon myöhässä, koska oikea synttäriviikonloppu pyhitettiin miehen mummun 90v-juhlille. Vieraita ei tällä kertaa ole tulossa mitenkään erityisen paljon, mutta kyllähän se kakku kuitenkin on tehtävä! Ensin oli tarkoitus tehdä yksisarviskakku, jollaisia on vilahdellut somessa paljon, mutta koska lapsivieraita ei kuitenkaan ole kovin monta tulossa, päätin säästää idean syksylle Aavan synttäreille.

https://www.facebook.com/jenellescustomcakes/
Idea on siltä osin selvä, että haluan ehdottomasti kokeilla jotain dripcakea tälläkin kertaa. Olen jotenkin tykästynyt noihin yliövereihin kakkuihin! Päälliset on vielä vähän mietinnän alla ja täytteeksi valitsin tällä kertaa mangon. Voi olla, että nyt voi tehdä suolaista tarjottavaa vähän aikuisempaan makuun ja lapsille vaikka karjalanpiirakoita, koska niitä ne juhlissa kuitenkin ainoastaan syövät suolaisista :) Mulla on aina hienot suunnitelmat leipomusten varalle, mutta lopputulos on kyllä aina melko kaukana siitä, mitä olin ajatellut. No pääasia, että ovat maistuneet ja eipä sitä kamalasti pääse kehittymään kun leipoo niin harvoin! Aina on tullut kakut kuitenkin syötyä.

Aiempien vuosien tarjoiluista näet kuvia ainakin täällä, täällä ja täällä.

https://www.facebook.com/jenellescustomcakes/
 Mua on henkilökohtaisesti alkanut todella paljon ärsyttää tämä tasaisin väliajoin pinnalla oleva "synttärikilpailu-keskustelu". Tarkoitan tällä sitä, kun valitetaan, että miksi synttäreistäkin on pitänyt tulla jonkin sortin kilpavarustelua ja tavallinen mansikkakakku ja mokkapalat eivät enää riitäkään vaan pitää olla useaa kakkua ja keksiä ja suolaista ja vaikka mitä. Näissä keskusteluissa mennään aina siihen, että vanhemmat yrittävät muka jotenkin kilpailla siitä, että kenellä on parhaat tarjottavat tai kenellä niitä on eniten. Että kohta ei kehdata pyytää lasten kavereita omille synttäreille, jos tarjolla on "vaan" sitä kermakakkua ja sipsejä.

Koskaan ei kukaan yritäkään katsoa asiaa siltä kannalta, että ehkä toiset tykkäävät leipomisesta ja uuden kokeilusta. Itse rakastan leipomista, mutta eipä noita isotöisiä kakkuja tule muuten vain leivottua kovinkaan usein, joten synttärit ovat se aika vuodesta, kun pääsee kokeilemaan niitä  vuoden mittaan mietittyjä reseptejä. Siksi myös meidän lasten synttäreillä saattaa olla useampaa makeaa kakkua, mutta en silti koe, että meidän synttärit olisivat yhtään sen paremmat kuin naapurinkaan, jolla on sitä kermakakkua. En usko, että lapset oikesti edes kiinnittävät tuollaisiin asioihin huomiota ainakaan vertaillen. Heille se on kakku ja synttärit ja se siitä. Ei meillä Veeti edes muista kun yritän kysellä, että mitä tarjottavaa siellä kaverin synttäreillä oli. Kyllä ne tässä(kin) asiassa ovat aikuiset, joiden pitää päästä luomaan joku ihmeellinen kilpailu joka asiaan ja sitten syyllistää siitä toisia. Ehkä ne kermakakun leipojat ovat sitten niitä parempia äitejä, mutta annettakoon heidän olla, jos siitä tulee heille parempi mieli.

https://www.noveltybirthdaycakes.org/
Meillä on myös ollut synttärikoristeita, toisiinsa sopivat kertakäyttölautaset ja servetit, mutta mitä sitten? Ei kai se ole keneltäkään muulta pois eikä se saa minua ajattelemaan, että jonkun toisen lapsen synttärit olisivat jotenkin vähemmän arvokkaat, jos servetteinä on serlapalaset. Veetillä oli myös kaverisynttäreillä Minecraft-teema, mutta en oleta, että kaikkien synttäreillä on joku tietty teema.
 
https://www.instagram.com/p/BF0uLzPnxdp/
Itse en ainakaan tunne ketään, joka järjestäisi kivoja juhlia vain sen takia, että saisi näyttää olevansa parempi kuin muut. Mulla on monta kaveria ja ystävää, jotka tykkäävät minun laillani leipomisesta, eikä kukaan heistä kilpaile muiden kanssa asialla. Ehkä silloin kun itse olin pieni, olivat mokkapalat sitä uusinta uutta ja meidän isovanhempamme ajattelivat, että miksi pitää tuollaisia vääntää, eikö se pulla ja kuivakakku kelpaa. Ei silloin ollut leipominen muutenkaan samanlaista kuin nykyään kun välineitä on vaikka millaisia, samoin aineita mistä tehdä.

http://www.hintofvanillablog.com/home/2016/2/26/strawberry-and-vanilla-cake
https://www.instagram.com/p/BMIomZEjf65/
Ymmärrän myös niitä äitejä, jotka vievät lapsensa ja muutaman kaverin vaikkapa Hoploppiin synttäreitä viettämään. Jos asuu vaikka pienessä kaksiossa niin on varmasti kivempi viedä lapsilauma pois kotoa ja jos valitsee muutamia kavereita vain mukaan, ei hintakaan välttämättä eroa juurikaan kotona vietettyjen synttäreiden hinnasta, koska leivontatarvikkeet eivät tosiaankaan ole ilmaisia. Lisäksi joku toinen hoitaa vielä siivouksen juhlien jälkeen ja itse pääset takaisin siistiin kotiin. Eli sekään ei välttämättä ole sitä, että halutaan päteä vaan selkeästi käytännön syy tai se, että voimat eivät ehkä juuri sillä hetkellä riitä järjestää muuta. Tuttava varasi paikallisesta monitoimihallista yhden hallilohkon, missä pojat pelasivat sählyä ja riehuivat pari tuntia. Hinta taisi olla jotain parinkympin luokkaa ja siellä oli tarjolla jotain pientä syötävää. Kuulostaa kalliilta, mutta ei sitten ollutkaan. Miksi tästäkin pitää vääntää joku ihme paremmuustaistelu? Ihmisillä on erilaisia tapoja juhlia, joten muistakaa, että ei aina ole kyse mistään kilpavarustelusta.

http://drsugars.blogspot.fi/2017/02/ystavanpaivakakku.html
Pakko myöntää, että sen verran oikaisin kakun teossa, että tilasin naapurin mieheltä kakkupohjan, koska jostain syystä en ole tähän ikään mennessä oppinut tekemään kakkupohjaa kunnolla ja tämän miehen pohjat puolestaan ainakin kuvien perusteella ovat täydellisiä! Itselle jää sitten se mukavin osuus eli täyttäminen ja koristelu. Huomenna saadaan ilmeisesti anoppi yökylään, joten saan ehkä rauhassa leipoakin illan ilman, että joku lapsista roikkuu jalassa kiinni :)

Millaisia ajatuksia tuo synttäreiden kilpavarustelu herättää? Onko teillä tuttavia, jotka selvästi yrittävät vaan pistää paremmaksi kuin muut vai leivotaanko heilläkin vain leipomisen ilosta?

↧

Vinkki kuiva-ainekaapin järjestämiseen

June 21, 2017, 7:04 am
$
0
0
Tänä vuonna olen pikkuhiljaa järjestänyt meidän keittiön kaappeja toimivimmaksi. Paras hankinta ovat olleet nämä Orthexin Gastromax-sarjan säilytysastiat, joita olen ostanut useammassa erässä. Laatikot ovat hyvän kokoisia, sillä rasioiden koot on selvästi suunniteltu niin, että niihin menee aina kokonainen pussillinen yleisimpiä kuiva-aineita. Isoimpaan rasiaan menee kokonainen 2kg:n jauhopussi, pienempään sopivasti sokeri jne. Yleensä kun astiaan menee aina vajaa pussi, jonka vuoksi niitä vajaita nyssäköitä on kaapinpohjat täynnä. Lisäksi rasiat sopivat mitoiltaan melko hyvin meidän kuiva-ainekaappiin, eikä tyhjää tilaa sivuille esimerkiksi jää kovinkaan paljon. Juuri sen verran, että rasiat pystyy helposti nostamaan kaapista pois. Isoimmat rasiat ovat tarpeeksi isoja, jotta niihin saa kumottua usemmankin makaronipussin, eikä tarvitse koko ajan olla kantamassa kaupasta lisää. Myös spagettipurkki on juuri täydellisen mallinen.


 Keittiötä suunniteltaessa haluttiin ehdottomasti tällainen kuiva-ainekaappi, josta laatikot saa vetämällä ulos. Perinteisessä apteekkaarinkaapissahan se koko kaappi tulee kerralla ulos. Tässä valitaan vain se tarvittava laatikko ja ulosvedon ansiosta myös takimmaisia tuotteita on helppo käyttää, toisin kuin tavallisessa kaapissa.


Aiemmin meillä oli sarja sekalaisia purkkeja, jotka kaikki olivat erivärisiä ja kokoisia ja onhan se silmällekin kivemman näköinen, kun rasiat ovat samaa sarjaa. Omat rasiani olen ostanut Kärkkäiseltä, mutta niitä saa varmasti muistakin peruskaupoista.  Säilytysrasiat ovat yllättävän kalliita, varsinkin jos niitä pitää ostaa kerralla paljon. Itsekin ostin rasiat useassa erässä ja vieläkin olisi hankittavaa, kunhan raskisi taas joskus raottaa kukkaron nyörejä.

Kuten kuvistakin näkee, niin osa rasioista meillä on vieläkin eri sarjaa ja ne olisi tarkoitus joskus vaihtaa vielä samanlaisiin. Rasiat ovat läpinäkyviä, joten niistä näkee näppärästi, kun jokin tuote alkaa olla vähissä. Lisäksi olen dymottanut kansiin, että mitä purkki sisältää niin ei tarvitse arpoa eri riisilajien paikkaa ulkonäön perusteella. Purkit ovat aika lailla saman kokoisia keskenään, vain esimerkiksi korkeus muuttuu koon mukaan. Eli pieniä purkkeja menee ison kokoon kaksi ja päällekäin ne ovat samankokoisia. Kun vaihdoin vanhat purkit näihin uusiin, tuli kaappiin lisätilaa, koska purkkien viereen ei jäänyt niin paljon hukkatilaa.


Jotenkin rakastan tällaista selvää järjestystä kaapeissa ja olisi ihanaa, kun samanlaista löytyisi joka kaapin oven takaa. Tällä hetkellä se on kyllä toiveajattelua. Tässä järkkäilyinnossa tekisi kamalasti mieli vaihtaa myös meidän vaatehuoneen ritiläkorit sellaisiin vedettäviin Komplement-sarjan puulatikoihin, jolloin vaatteet eivät niin selvästi näkyisi ja olisi epäsiistin näköisiä. Rakennusvaiheessa budjetti ei enää niihin riittänyt, vaikka kyseessä olivatkin Ikean tuotteet. Lisäksi ritiläkoreja ei ollut valkoisina ja ne ovat harmaat, niin ovat alkaneet häiritä :D


Tästä on kuitenkin hyvä aloittaa! Käykö kenellekään muulle koskaan niin, että yhtäkkiä (yleensä omituiseen aikaankin) iskee se kamala vimma siivota/järkätä joku tietty paikka? Mulle tulee näitä aina joskus ja ne on pakko toteuttaa siltä istumalta, koska muuten ne jää kokonaan tekemättä. Viime viikolla vaihdoin yhtäkkiä meidän keittiössä muutamien laatikoiden paikkaa, koska keksin niiden olevan järkevämmässä järjestyksessä niin. Mies ihmetteli, että onko pakko just nyt alkaa tekemään sitä, kun oltiin suunniteltu jotain muuta tekemistä. Ehdin kuitenkin tehdä sen siinä samalla kun mies siivosi keittiön ruuan jäljiltä :)

Samoin muutama viikko sitten sain inspiraation järkätä meidän liinavaatekaapin ja pakkohan se oli tehdä saman tien! Mitä suotta siirtämään sitä minkä voi tehdä heti ;)


Jos teilläkin on kuiva-ainekaappi aina kuin pommin jäljiltä tai tuntuu, että eripariset säilytysrasiat vievät kaapissa turhaa tilaa, suosittelen ehdottomasti tutustumaan tähän sarjaan!
↧
Search

Kaksivuotissyntymäpäivät!

June 25, 2017, 12:42 pm
$
0
0
Viime viikonloppuna meillä juhlittiin Viian 2v-synttäreitä. Harmillisesti iso osa kutsutuista ei päässyt synttäripäivänä paikalle, joten tänä vuonna juhlittiin hieman pienemmällä kokoonpanolla ja olihan tuota vipinää silti ihan tarpeeksi. Sen verran tajusin, että teetin naapurilla vain kuuden munan kakun kahdeksan munan sijaan ja silti kakkua jäi leipurillekin maistiaisiksi vietäväksi :) Tuollainen pieni vuoka näyttää vain niin pieneltä, että ei voi tajuta, että on siinä kuitenkin syötävää. Varsinkin kun kakku on suhteellisen korkea.

Kakkukoristeen teksti on leikattu Silhouette Portraitilla :)

Kakkupohjana on normaali kakkupohja ja välissä oli mangomoussea, johon laitoin kermaa, rahkaa, sitruunatuorejuustoa ja Bonnen mangososetta. Ja tietty liivatetta! Toiseen väliin sipaisin vähän myös hilloa. Yksi kerros jäi omasta mielestäni hieman kuivaksi, vaikka tuntuu, että valelin väliin nestettä todella paljon ja sormella painaessa pinta tuntui todella märältä. Onkohan siihen joku nyrkkisääntö, paljonko sitä kostuketta pitäisi mennä eri kokoisiin kakkupohjiin?


Koristeeksi kakkuun valikoin itse tehdyt marengit, vadelmat, strösselit sekä tuollaiset Candy meltseista tehdyt lohkareet. Sulatin siis Candy meltsejä ja ripottelin siihen päälle vähän strösseleitä. Kun se oli jähmettynyt, leikoin siitä tuollaisia paloja. Sama onnistuu varmaankin myös valkosuklaalla tai tavallisella suklaalla.

Koska pääosa vieraista oli aikuisia, tein valkoisia pizzoja, joissa oli täytteenä ilmakuivattua kinkkua, kylmäsavulohta sekä punasipulia, rucolaa ja parmesania. Pohjan päällä oli siis smetanaa tomaattikastikkeen sijaan, siitä nimi valkoinen pizza. Ohje on Kinuskikissan kirjasta. Lapsia varten ostin Lidlin paistopisteeltä karjalanpiirakoita, jotka on todettu yleensä hiteiksi kaikissa juhlissa, joissa on lapsia ollut. Lisäksi äitini toi mukanaan noita ruisnappeja, jotka laitoin myös pöytään ihan pelkästään.



Tein myös popkornikeksejä , jotka tosin pääsivät tummumaan vähän liikaa. Niihin törmäsin selaillessani kakkublogeissa ideoita ja oli pakko toteuttaa ne heti synttäreille! Oli kyllä kiva pitkästä aikaa taas päästä suunnittelemaan ja toteuttamaan leivonnaisia, kun ei ole tullut kakkua leivottua pitkään aikaan. Pitäisi harjoitella koristelua paljon useammin, koska tällä(kin) kertaa valkosuklaaganache valahti lautaselle asti, kun tarkoitus oli, että se olisi vain vähän valunut reunoja pitkin. Tilanteenhan voi pelastaa sillä, että ottaa motoksi "sitä mitä et voi peittää, korosta". Eli lautaselle lammikoiden päälle vain marenkeja, niin näyttää ihan kuin juttu olisi suunniteltu :D Myös "ennemmin överit kuin vajarit"-teema on aina varma valinta.... Sillä mentiin tälläkin kertaa.


Synttärisankari touhotti koko päivän ja olikin illalla melko finaalissa ja sammui sänkyyn kuin saunalyhty. Lahjaksi Viia sai meiltä SmartMax-palikoita ja muilta vierailta oman nimikirjain-mukin, Dublon junan, muistipelin, hiekkaleluja ja muutaman lahjakortin. Lindexin lahjakorttia olinkin toivonut mummulta ja papalta, koska Viia on kasvanut puolessa vuodessa seitsemän senttiä, mikä näkyy myös vaatteissa...

Hauskaa tuntui juhlakalulla olevan ja toitotti hienosti aamusta asti, että "on mun synttäripäivä". Onnistuneet synttärit oli, vaikka vierasmäärä olikin pienempi. Ehtipä jutella enemmän kaikkien kanssa. Seuraavaksi juhlitaankin sitten elokuussa miestä ja syyskuussa meitä kaikkia loppuja perheenjäseniä.


↧

Frillahuppari

June 28, 2017, 2:09 am
$
0
0
Suomen kesä tuppaa pääsääntoisesti ainakin täällä pohjoisessa melko viileä ja hellehepeneiden sijasta käyttöä on enemmän huppareille ja pitkille housuille. Meillä kesän ykkösvarusteet ovatkin tähän mennessä olleet ohkaiset, vedenpitävät tuulitakit sekä tietenkin hupparit, joita käytetään kuivalla ja ei niin tuulisella kelilllä.


Viialta löytyi kaapista ainoastaan yksi viime vuotinen huppari, joten päätin tarttua tuumasta toimeen ja ommella kaveriksi ainakin yhden uuden. Kangas on Noshin ihanan hempeää vaaleanpunaista joustocollegea, joka on paksuutensa puolesta oikein loistavaa kesähupparimateriaalia. Vinkkinä myös, että sopii oikein hyvin myös mekkoihin, eikä ole yhtään liian tönkkö sellaisiin! Meillä käytetään muutenkin Noshin valmisvaatteiden lisäksi Noshin kankaita, koska ne pysyvät priimana pesusta toiseen ja lastenvaatteissa niitä pesukertoja kertyy kiitettävä määrä. Hetki sitten julkaisin instassa tämän kuvan, jossa on Veetin hupparit rivissä. Kaikkien kankaat ovat Noshia :)


Viian huppari on leikattu perus paitakaavalla, johon lisäsin vähän vetoketjulle saumanvaraa sekä hupun. Jippona hupparissa on tietenkin trikoinen frilla, jonka rypytin rypytyslangalla ja ompelin siksakilla kiinni etukappaleelle ennen vetoketjun ompelua. Mukavasti tuo noinkin pieni asia twistiä muuten niin tavalliseen huppariin.

Onnistui myös kerrankin tekemään sopivan kokoisen hupparin, kun yleensä niihin tulee jostain syystä vuoden verran kasvunvaraa. Viime vuoden hupparikin on nyt Viialle sopiva!


Mitkä ovat teillä lasten luottovaatteet viileämmille kesäkeleille?

*kaupallisesa yhteistyössä Nosh Organics

↧
↧

Miniloma Kööpenhaminaan

June 29, 2017, 11:47 am
$
0
0
Toukokuun puolella matkustin pidennetylle viikonloppulomalle ystäväni kanssa Kööpenhaminaan. Ystävä ehdotti kaupunkilomaa ja koska olen niin helppo vaikea ylipuhua, suostuin matkakaveriksi. Onneksi satuttiin bongaamaan halvat lennot ja majoituskin hoitui kätevästi ja edullisemmin Airbnb:n kautta. Lähdettiin Suomesta torstaina Norwegianin iltalennolla Oulusta välilaskun kautta Helsingistä Kööpenhaminaan. Kone oli perillä kahdeksan maissa ja menihän siinä aikaa, että päästiin junalla keskustaan. Matkatavaroina meillä oli pelkät käsimatkatavarat, joten niitä ei tarvinnut odotella kentällä, vaan hyppäsimme suoraan junaan, joka vei meidät Kööpenhaminan päärautatieasemalle. Siitä oli asunnolle lyhyt matka kävellä.


Ensimmäisenä iltana ei tehty mitään ihmeellistä vaan haettiin vastapäisen talon thaikkulasta ruokaa ja syötiin ja mentiin nukkumaan. Meidän asunnolle mentiin "red light districtin" läpi eli kadun varrella oli sulassa sovussa niin strippibaareja, kampaamoita ja pornokauppoja :) Samalla kadulla oli myös paljon ravintoloita, joten sinänsä illalla ei pelottanut siinä kulkea ollenkaan.


Lauantain pyhitimme ostoksilla käyntiin ja kierreltiin Kööpenhaminan keskustaa ja sen liikkeitä ilman mitään kiirettä ja ihasteltiin kaunista kaupunkia. Säät sattuivat suosivan meitä ja viikonlopun ajan oli toistakymmentä astetta lämmintä!





Keskustassa kannattaa ehdottomasti käydä nauttimassa jotain virvokkeita Illum-ostoskeskuksen kattoterassilla sijaitsevassa kahvilassa! Sieltä on huikeat näkymät ostoskadulle. Kööpenhamina on varmasti hyvä paikka innokkaimmillekin shoppailijoille, sillä liikkeitä riittää ja monessa eri hintaluokassa. Tanskastahan tulee paljon laadukkaita lastenvaatemerkkejä ainakin.  Hintataso Kööpenhaminassa oli hieman korkeampi kuin Suomessa ja se näkyi myös ketjuliikkeiden hinnoissa. Myös ruoka oli jonkin verran kalliimpaa kuin täällä.


Lauantai-illan vietimme Tivolissa, mutta siitä kirjoittelen vielä ihan erikseen.


 Nähtävyydet ja pyöräily

Sunnuntaina vuokrasimme sähköavusteiset polkupyörät ja lähdettiin pyörillä kiertelemään niitä suosituimpia nähtävyyksiä sekä muuten vain katselemaan kaupunkia. Pyörät rekisteröitiin ja maksettiin luottokortilla, jonka jälkeen niitä sai vapaasti käyttää niin pitkään kuin halusi ja veloitus meni aina tuntia kohden. Me oltiin melkein kuusi tuntia pyörillä ja olisiko hinta ollut parin kympin luokkaa. Alussa hieman jännitti lähteä pyörällä muun liikenteen sekaan, mutta pyöräväyliä oli paljon ja pyöräilijöihin on totuttu, joten lopulta pyörällä uskalsi päästää melko rohkeasti menemään. Pyörä avusti sähköllä aina kun alkoi polkea, joten sillä oli kevyt mennä. Huono puoli oli se, että pyöräilykypärää ei saanut vuokrattua samalla. Kotona kun on tottunut sitä käyttämään, oli hassua ajaa ilman.



Pyörissä oli tuollaiset näytöt, missä oli GPS ja kartat sekä valmiiksi tallennettu tunnetuimpia nähtävyyksiä. Tosin Pieni merenneito oli kartan mukaan ihan jossain muualla kuin siellä mistä sen lopulta löysimme eli ei voinut täysin luottaa karttaan. Lisäksi peräkkäin pyöräillessämme toisen pyörä neuvoi eri reittiä kuin toisen, joten se aiheutti hieman sekaannusta.




Nähtävyyksistä ehkä suosituin on Pieni merenneitopatsas, jota piti tietenkin käydä katsomassa. Patsasta oli katsomassa "muutama" muukin eikä patsaan kanssa olisi päässyt kuvaan yksin mitenkään, vaan aina joltain sivulta näkyi japanilainen turisti.... Tyydyin siis ottamaan selfien "merkun" kanssa :)
Me and my pal Little mermaid!
Toinen meidän listalla olevista kohteista oli tietenkin New Havn, tuo postikorttimaisen kaunis satamapätkä lähellä keskustaa. Eriväriset talot ovat varmasti melko monelle tuttu näky ja taloja reunustivat lukuisat (melko kalliit) ravintolat. Olimme hyvin sivistyneitä ja kävimme vetämässä hampparit nakkikiskalta :D Tuosta satamasta olisi lähtenyt myös vesiristeilyitä, mutta jätimme sen kuitenkin tällä kertaa väliin.



Etsin etukäteen tietoa paikoista, missä voitaisiin käydä pyörällä ja olin merkannut niitä itselleni ylös. Yksi niistä oli Tårnet, eli ilmainen näköalatorni ja lisäksi tornin huipulla oli myös ravintola. Tuo Christianborgin palatsin torni on Kööpenhaminan korkein torni ja sieltä oli hienot näkymät ympäri kaupungin. Torniin pääsi tietty määrä ihmisiä kerralla ja hieman jouduimme jonottamaan omaa vuoroamme.




Tornin infossa luki, että selkeällä säällä tornista näkee jopa Ruotsiin asti. Alempi noista alla olevista kuvista oli pakko laittaa ihan sen vuoksi, että siinä näkyy melkein keskellä kuvaa yksi Tivolin laite ja se, kuinka hurjan korkealla se on!



Kävimme myös Amalienborgin palatsin aukealla, joka oli myös turistien kansoittama. Hienoja vanhoja rakennuksia!


Assistensin hautausmaa oli myös nähtävyyslistallani ja sovimme, että menemme sinne syömään eväitä jos jää aikaa. Olin lukenut, että paikalliset viettävät tuolla paljon aikaa, mikä tietenkin suomalaisena kuulostaa todella oudolta. En voisi kuvitella, että täällä hengailtaisiin eväiden ja juomien kanssa yhtään missään hautausmaalla tai ainakin siitä saisi todella pahoja katseita!

Menimmekin viimeiseksi tuonne ja pakko sanoa, että paikka oli ehdottomasti käymisen arvoinen! Kuviin oli todella vaikea saada tallennettua puistoa, mutta se oli valtava ja siellä oli uskomattoman paljon erilaisia hautoja. Osa hoidettuja, osa metsikössä unohdettuina ja osa todella omaperäisiä. Ja paikallisia tosiaan oli melko paljon piknikeillä tuolla puistossa. Sulassa sovussa toiset istuivat hautojen edessä suremassa läheisiään kun toiset nauttivat viereisellä palstalla viiniä.


Tuolle hautausmaalle on haudattu myös H.C. Andersen, mutta onnistuimme menemään jotenkin haudan ohi, vaikka yritimme seurata kylttejä sinne. Pysähdyimme hetkeksi itsekin istuskelemaan ja syömään muffinssit sekä katselemaan tuota huikeaa paikkaa, jota kävelimme ristiin rastiin.



Suosittelen ehdottomasti tuota pyörien vuokraamista! Pyörillä ehti nähdä todella paljon nähtävyyksiä ja siirtyminen paikasta toiseen oli nopeaa ja vaivatonta. Samalla näki muutakin kaupunkia kuin pelkät nähtävyydet. Pyörän pystyi omalla salasanalla lukitsemaan, joten sen pystyi jättämään parkkiin, jos halusi käydä jossain kävellen. Hautausmaalta lähtiessä meinasi iskeä paniikki kun pyörääni tuli joku häiriö, enkä meinannut saada sitä auki ja siitä katosi myös hetkeksi sähköt. Onneksi uudelleen lukitseminen ja aukaiseminen lopulta auttoi ja päästiin ongelmitta perille asuntomme lähellä sijaitsevan palautuspisteen luokse.

Neighbourhoodissa syömäni pizza oli parasta koskaan maistamaani pizzaa!

"Muutama" pyörä...


Maanantaina lento Suomeen lähti ennen kahta, joten silloin ei tehty muuta kuin pistettiin asunto kuntoon, pakkailtiin viimeisiä kamoja ja käytiin lentokentällä viimeisillä ostoksilla. Kaksi täyttä päivää oli oikein hyvä aika tutustua Kööpenhaminaan ja ehdittiin tuossa ajassa tehdä kaikki mitä oltiin aiottukin. Ei otettu liian tiukkaa aikataulua, vaan mentiin rennolla asenteella, että tehdään mitä ehditään ja nautitaan suurkaupungin vilinästä. Kööpenhamina oli juuri täydellinen kohde minilomalle! Samassa paikassa hieman lämpöä, kulttuuria, shoppailua ja ison kaupungin vilinää. Kaupunki oli kaunis ja olisin viihtynyt siellä varmasti pidempäänkin. Oli myös mukava käydä pitkästä aikaa lomalla ystävän kanssa ilman lapsia. Saatiin höpötellä ja syödä rauhassa ilman, että joku lapsista koko ajan keskeyttää :) Ajatus oli myös nukkua joka aamu pitkään, mutta taidettiin herätä reilusti ennen kahdeksaa joka aamu. Tosin mentiin ihmisten ajoissa myös nukkumaan joka ilta.
↧

Nukku kerrossänky

July 2, 2017, 3:07 am
$
0
0
Kaupallinen yhteistyö Nauravanappi ja Veken kaluste

Toukokuun alussa pohdin täällä , että minkä kerrossängyn ostaisin tyttöjen huoneeseen. Silloin katselin ainoastaan noita pituudeltaan pienempiä sänkyjä, mutta lopulta päädyin vaihtoehtoon, jota ei alkuperäisellä mietintälistalla edes ollut. Yhteistyön merkeissä meille saapui Veken kalusteelta tämä Nukku-kerrossänky. Veken kalusteella oli muutenkin mielestäni paras valikoima omaa silmää miellyttäviä kerrossänkyjä, kuten tuosta mietintäpostauksestakin huomaa.


Kun tein päätöksen siitä, että ostetaankin täysipitkä sänky, jäi oikeastaan kaksi vaihtoehtoa: Unipuun kerrossänky sekä tämä Nukku-sänky. Veetillä on parvena Unipuun parvi ja jotenkin kuitenkin tykkään tästä Nukun ulkonäöstä enemmän kuin Unipuusta. Isoin ero näissä on nuo päädyt. Unipuussa on avonaiset hyllyt ja tässä umpinaiset, mikä mielestäni tekee rauhallisemman vaikutelman, koska hyllyillä olevat tavarat eivät näy päästä vaan jäävät tuon levyn taakse. Meillä on tällä hetkellä siellä jotain tyttöjen pehmoleluja jemmassa. Tämän Nukun muotokieli on myös hieman kanttisempi ja varmaan siksi enemmän omaan makuun.


Sänky on valkoiseksi maalattua MDF-levyä ja siinä on sälepohja. Sängyn mitat ovat seuraavat:

Pituus 207 cm
Leveys 86 cm
Korkeus 165 cm
Patjakoko 80 cm x 200 cm

Tähän menee siis ihan normaalikokoiset patjat. Aavalle otettiin käyttöön varastosta löytyvä runkopatja ja Viia sai uuden patjan, koska Aavan vanha patja oli niin ohut, että sälepohja tuntui läpi :) Sänky on todella jämäkkä eikä heilu ja hytky, kun yläpedille kiivetään. Veetin Unipuu heiluu ja notkuu kun sinne kiipeää, mutta en tiedä voiko näitä suoraan verratakaan, kun toinen on kuitenkin parvi ja toinen kerrossänky ja sen vuoksi rakenne erilainen. Sängyn alle hommattiin myös sängynaluslaatikko, joka toimii sitten varasänkynä, jos joskus tulee yökavereita. Jokapäiväisessä käytössähän tämä ei meillä toimi, koska se ei mahdu aukeamaan kun hella on edessä. Tarkoitus onkin säilöä siellä nyt harvemmin käytettäviä tavaroita. Tässä on paikoillaan tällä hetkellä myös turvalaita.


Miten samaan huoneeseen siirtyminen sujui?

Siirrettiin tytöt saman tien uuteen sänkyyn ja yhteiseen huoneeseen, kun kerrossänky saapui ja saatiin se kasattua. Pieni miinus siitä, että ainakaan meidän paketissa ei ollut kokoamisohjeita ollenkaan ja hieman jouduttiin purkamaankin, koska oltiin unohdettu yksi tukipuu laittaa paikoilleen ennen päätyjen kiinnitystä.


Tytöt olivat innoissaan uudesta sängystä ja yllättävän nätisti siirtyminen samaan huoneeseen tapahtui. Tytöt jäivät kumpikin omaan sänkyynsä, eivätkä rampanneet huoneesta pois. Ensimmäisinä iltoina huoneesta kuului yli puolen tunnin ajan tasainen pulputus, kun tytöt juttelivat ja lauloivat. Ensimmäisten iltojen jälkeen se väheni kun uutuuden viehätys katosi ja nykyisin menevät aika nätisti nukkumaan. Koko ajan odotin, että milloin tulee takapakkia, mutta ei sitä tullutkaan! Meidän huoneessa nukkuessaan Viia heräsi joka aamuyö ja vaati viereen nukkumaan. Pelkäsin vähän, että alkaakohan tästä nyt sitten ralli meidän huoneen ja tyttöjen huoneen välillä. Viia on kuitenkin pääsääntöisesti nukkunut joka yön kokonaan heräämättä ja aamulla unta riittää noin seiskaan asti. Yleensä tytöistä ensin herännyt herättää myös toisen. Voisi siis sanoa, että todella kivuttomasti sujui siirto.


Alussa mietin myös, että miten Viian saa pysymään pois tuolta yläsängyltä, kun Veetin parvikin on aina kiinnostanut. Ensimmäisinä päivinä Viia löytyikin monesti ylhäältä, vaikka sanottiin, että se ei ole leikkimispaikka, vaan Aavan sänky. Ehkä se hohto siitäkin katosi, koska nyt yläsänky saa olla melko rauhassa. Myös päikkäreille meno yhdessä on sujunut hienosti ja kumpikin nukkuu hyvin yhteisessä huoneessa. Paitsi kun tämän menin kirjoittamaan, niin tänään jouduttiin laittamaan lopulta Viia meidän huoneeseen päikkäreille. Huoneeseen ei tullut hiljaista ollenkaan ja Viia löytyi aina vähän väliä Aavan vierestä yläsängyltä. Muuten saisivat nukkua vierekkäin, mutta eihän siitä mitään tullut kun kumpikaan ei malttanut sulkea silmiä ja sulkea suuta.


Kaiken kaikkiaan sänky on ollut loistohankinta, eikä siitä ole mitään huonoa sanottavaa ainakaan näin kuukauden kokemuksen jälkeen. Tytöt ovat nyt iältään 2v ja kohta 4v ja kerrossänky toimii tämän ikäisillä oikein hyvin. Aava pääsee hyvin ylös ja alas yläkerrasta ja hyvin saa tilaa säästettyä, kun sängyt ovat päällekkäin. Olen myös iloinen, että kuitenkin päädyttiin tähän täysipitkään sänkyyn. joka on pitkäikäinen ja lisäksi myös hyvännäköinen ja meidän sisustukseen sopiva.

Minkä ikäisenä teillä on lapset laitettu kerrosänkyyn nukkumaan ja miten yhteisen sängyn jakaminen sujui?

↧

Pikkulahti kids ja ensimmäiset hellepäivät

July 3, 2017, 12:49 pm
$
0
0
Viikonloppuna pääsimme vihdoin täällä pohjoisessakin nauttimaan kunnon keleistä ja varsinkin lauantaina aurinko helli meitä koko päivän. Mies oli töissä viikonlopun, joten me lähdettiin lasten kanssa lauantaina Raaheen Pikkulahti kids-tapahtumaan. Tapahtumasta oli todella huonosti infoa missään. Sen verran sain selville, että siellä oli "jotain ohjelmaa" lapsille. Instagramin puolella kyselin ja sain hieman selville aiempien vuosien agendaa ja sillä perusteella sitten lähdettiin matkaan. Päätarkoitus oli kuitenkin tavata siellä kummityttö äitineen sekä heidän ihan pieni, muutaman viikon ikäinen tyttövauvansa. Edellisenä iltana sain valniiksi pari lahjabodya koossa 56cm, joita jatkoin hieman selkämitasta kestovaippojen vuoksi. Vauva on vielä ihan mini, mutta ovat nämä joskus sopivat. Kankaat löytyivät tilkkukorista.


Melkein tunnin automatka meni nopsaa, kun käväistiin puolimatkassa mökillä äitiäni moikkaamassa ja pidettiin vessatauko. Viia nukkui mökille asti ja isommat touhusivat omiaan. Matka jatkui Raaheen ja loppuajasta takapenkillä alkoi olla jo hieman levotonta väkeä. Raahessa saimme aika näppärästi paikan läheltä tapahtumaa ja käveltiin perille.


Paikalla oli todella paljon väkeä, varmasti osittain myös mahtavan kelin vuoksi! Kaikki tapahtumassa taisi olla ilmaista ja tarjolla oli ruokapuolelta makkaraa ja lättyjä sekä jostain ilmeisesti sai myös tikkujätskejä. Ohjelmaa oli ainakin poniratsastus, paloauto, temppurata, ilmapalloja, kasvomaalausta ja traktoriajelua. Joka paikkaan oli älyttömät jonot ja poniratsastustakin olisi pitänyt jonottaa yli puoli tuntia. Tyydyimme hakemaan pallot, syömään, kiertelemään ja Aava kävi myös tutustumassa paloautoon.




Väenpaljouden vuoksi pienimmät olivat rattaissa, joten mentiin läheiseen puistoon, että hekin pääsivät jaloittelemaan ja purkamaan enrgioita. Puistossa vierähtikin hyvä tovi.






Lopuksi kävimme vielä ostamassa jäätelöt maailman hitaimmalta jätskikiskalta. Aikaa saatiin kulumaan tunteja, vaikka ei mitään kummoista tehtykään. Kiva oli kuitenkin vaihtaa kuulumisia ja nauttia lämpimästä säästä.


Kotimatkalla mentiin vielä mökille syömään savusiikaa ja vesimelonia. Tytöt pääsivät vähän lääräämään vedellä ja Veeti leikkimään papan kanssa. Ajattelin Raahessa lähtiessä, että kaikki varmaan sammuvat heti autoon pitkän pihalla olon jälkeen, mutta mitä vielä! Aava piti kaikki hereillä mölinällään ja nukahti vasta kun oli ajettu joku puoli tuntia. Sitten kohta tulikin herätys kun oltiin perillä mökillä.



Itsekin pääsin paistattelemaan vähän päivää, kun lapset humpsuttivat menemään mummun ja papan kanssa.


Sunnuntaina heräsin hulluna aamulla kuudelta, että ehdin lenkille ennen kuin mies lähti seiskaksi töihin. Vaan olipa mukava käydä lenkillä hiljaisessa kaupungissa ja mukavasti päivä lähti käyntiin! Tuohon aikaan oli jo mukavan lämmin ja aurinkoinen sää ja bongasin matkalla myös kolme leikkisää jänistä sekä siilin.


Aamupäivällä saatiin ystäviä kylään ja käytiin myös järkkäämässä kirpparipöytä. Ruuan ja päikkäreiden jälkeen tehtiin vielä pieni pyöräilylenkki ja käytiin katsomassa miestä töissä. Lapset katsoivat vielä elokuvan ja itse siivosin sillä aikaa työhuoneen kaappeja. Nyt on taas pitkästä aikaa jopa ylimääräistä tilaa, mutta se taitaa olla melko ohimenevä tilanne :)

Vitsi miten paljon nautin, kun oli kerrankin lämmintä ja tarkeni oikeasti kesävaatteilla! Instan puolella kerroinkin jo, että olen todennäköisesti syntynyt ihan väärään maahan, kun nautin niin paljon lämmöstä ja täällä sitä on muutamana päivänä vuodesta :/ Onneksi kesäloma on vasta edessä!


Mitäs teidän viikonloppuun  kuului?
↧
Viewing all 570 articles
Browse latest View live
Search