Villasukkia lapsille

August 27, 2017, 11:30 am

En ole enää vuosiin osannut katsoa mitään televisiosta, mikäli käsillä ei ole jotain järkevää tekemistä. Tuntuu ajantuhlaukselta vain istua ja olla, kun samalla voi neuloa, piirtää kaavoja, leikata kankaita... Ehkä se on se, kun se ilta-aika, milloin oikeasti pysyy häiriöttä jotain tekemään, on melko lyhyt. Siinä ajassa pitää tehdä myös kotityöt ja vasta sen jälkeen pääsee kivojen hommien pariin. Onneksi kuitenkin yritetään saada esimerkiksi keittiö raivattua iltapalan jäljiltä inhimilliseen kuntoon heti ruokailun jälkeen, että se ei jää enää siihen, kun on lapset saatu nukkumaan.

Iltaisin olenkin napannut taas puikot esille ja kutonut lapsille talveksi sukkia. Pieniä sukkia on vain niin kiva tehdä, kun ne valmistuvat aika kivuttomasti. Vaikka vieläkin tahdin kärsiä yhden parin syndroomasta, eli sitä toista paria ei millään jaksaisi tehdä kun haluttaisi siirtyä jo seuraavaan ihanaan malliin. Noistakin kun on netissä niin ylitarjontaa omaan vapaa-aikaan nähden. Tässä kuvattuna muutamat sukat, mitä olen nyt loppukesästä saanut aikaiseksi. Pienemmän kuvattavan jalat eivät vain meinanneet pysyä paikoillaan ja kuvista tuli hieman sumeita.

Nämä kettusukat tein kummitytölleni, koska halusin testata tätä ihanaa mallia, johon sain inspiraation Tanssivat kädet-blogista. En tehnyt ketulle irtokorvia, koska sukkia olisi kiva pystyä pitämään kengässä ilman, että ne painavat. Pääädyin siis tekemään "korvat" mallintamalla valkoisella langalla silmukoita tuohon päälle. Aika söpöset tuli näistä ja kokokin meni ilmeisesti nappiin.

Viialle tein kirjoneulesukat itse piirretyllä mallilla. Tässä varren kirjoneule jäi kiristämään, mikä harmittaa itseä tosi paljon ja kuvakin on onneton. Ehkä joudun tekemään uuden yrityksen eri kuviolla. Nämä saavat jäädä kotiin varasukiksi. Lankana muuten näissä ja alemmissa on itselle uusi tuttavuus eli Kaupunkilanka ja siitä vahvuutena Rotvalli (?), joka oli aika lailla Nalle-langan paksuista. Hintakin samaa luokkaa Novitan kanssa. Toivon, että päihittäisi laadullisesti Novitan. Onko teillä jo kokemusta näistä Kaupunkilangoista?

Aavalle tein vaaleanpunakeltaiset sukat tuollaisella kolmiokuvioinnilla, jonka myös piirsin itse. Kivasti näkyy toisessa sukassa missä on kahden puikon väli. En saa siitä koskaan siistiä. Kikkakolmosia?

Näistä tuli ihan hauskat sukat ja juuri sopivat. Aavakin hyväksyi värin ja kuvioinnin. Veetin sukat ovat vielä viimeistelyä vailla, kuvailen nekin tänne kun saan pääteltyä langat. Lisäksi puikoilla on vielä Sweet thing-blogin adventtisukat! Tai itse asiassa toinen sukka on jo valmiinakin. Vielä pitäisi jaksaa se parikin tehdä...

Osaisitteko muuten vinkata jotain kivaa blogia, jossa olisi erilaisia "modernimpia" villasukkia? Eli jotain kivaa tämän tyyppistä kirjoneuletta mitä näissä. Tai muuten vain jotain kivoja sukkablogeja?

↧

Vaaleanpunainen collegemekko

August 31, 2017, 11:42 am

≫ Next: Harrastetaanko teillä?

≪ Previous: Villasukkia lapsille

Kaupallinen yhteistyö Nosh / kangas saatu

Kävin eilen ystävän luona Nosh-kutsuilla. Siellä tuli puheeksi erään toisen vieraan kanssa, että mistä saan ideat lastenvaatteisiin, mitä ompelen. Olen Facebookissa eräässä lastenvaateryhmässä, mihin ihmiset paljon postaavat eri merkin lastenvaatteita ja laittavat kattavasti kuvia uusimmista dropeista. Niistä nappailen idean sieltä ja toisen täältä tai vaikka bongaan jonkun kivan värin ja mallin, jotka sopivat yhteen. Kuulun myös ompeluryhmiin, mitkä ovat myös aika iso inspiraation lähde. Ne kun ovat täynnä todella lahjakkaita ompelijoita! Itse olen sellainen melko peruspertsan tekijä. Oma mielikuvitus ei ole järin hyvä enkä omista kovinkaan hyvää värisilmää. Pinterestistä bongailen myös ideoita ja laitan talteen ja joskus käytän tai sitten tyydyn vain ihastelemaan.

Joskus kankaasta syntyy erittäin vahva visio siitä, mitä siitä haluaisi tehdä ja usein toteutan sen. Nykyisin melko moni kangas on huutanut päästä leggareiksi ja niitä onkin syntynyt varmaan eniten lähiaikoina. Toisaalta menevät kyllä tarpeen kun tytöt kasvavat niin kovaa kyytiä. Kirjavista kankaista pyrin tekemään yksinkertaisia vaatteita, mutta yksiväristen kanssa voi puolestaan leikitellä yksityiskohdilla. Punatukka ja kaksi karhua-blogista löydät kattavan listan erilaisista yksityiskohdista, joilla voit piristää yksiväristä (tai miksei kuviollistakin) vaatetta.

Useammassakin syksyn vaatemallistossa olen bongannut paitoja ja mekkoja, joissa etukappaleella on jonkinlaiset silmät. Muistaakseni ainakin Pompin uudessa mallistossa tällainen vaate on ja toisen merkin nimeä en muista. Siitä lähti ajatus tehdä tällainen kiva räpsytinmekko Viiallekin. Tai oikeastaan olin jo päättänyt, että teen tästä Noshin ihanasta vaaleanpunaisesta kankaasta yksinkertaisen collarimekon samalla kaavalla kuin tämän postauksen mekot. Mekko odotti vain sitä lopullista ideaa ja kun se syntyi, ompelin mekon kasaan.

Mekosta tuli (taas) hieman oversize-mallinen, vaikka kaava on kokoa 86cm. Lyhensinkin muka helmaa edelliseen versioon verrattuna, mutta silti kasvunvaraa taitaa olla koko talven edestä. Tätä samaa collaria olen tilannut jo useampaan otteeseen, koska tykkään todella paljon tästä sävystä ja kuten ennenkin olen sanonut, myös paksuudesta. Jos collari on tosi paksua, se sopii minusta käytettäväksi vain pihahuppareihin tai housuihin. Siksi onkin ihana, kun nykyään joustocollegea saa monen paksuisena ja voi valita tämmöisenkin, mikä passaa hyvin mekkoihin ja paitoihin ja on talvella hieman normaalia trikoota lämpimämpi.

Myös kuvissa vilahtavat leggarit on ommeltu Noshin fantasia jc:stä. jota tilasin aluperin näihin omiin jumppahousuihini. Kangasta taisi olla joku 1,2m ja tein siitä itselleni nuo housut, Veetille collaripaidan ja jämistä vielä nuo Viian leggarit. Riittoisa palanen siis!

Silmät on leikattu Silhouette Portraitilla silityskalvosta, joka on oikeasti mustaa glitteriä, vaikka näyttää ehkä kuvissa pelkältä mustalta. Tykkään tämmöisistä hyvin simppeleistä yksityiskohdista ja ne toimivat mielestäni kauniisti tämän mekon mallin ja värin kanssa.

Nykyisin tämän touhukkaan kaksivuotiaan vaatteita on todella haastava kuvata, koska malli ei ole hetkeäkään paikoillaan! Yleensä saan kuvan siitä, kun Viia juoksee selkä minuun päin pois. En käsitä miten toiset ottavat niin hienoja ja rauhallisen näköisiä kuvia samanikäisistä :) Nyt lahjoin myös mansikoilla, mutta ei sekään oikein toiminut. Kuvassa ei nimittäin ole kamalan kivan näköistä, kun posket pullollaan syö mansikkaa tai lappaa niitä kaksin käsin suuhun, jolloin kädet peittävät kasvon ja kuvattavan yksityiskohdan :D

Jonkun collarimekon voisin kyllä ommella itselleni. Sovitin Nosh-kutsuilla sitä Noshin omaa, pitkää mekkoa, mutta se ei valitettavasti istunut itselle kainaloista ollenkaan, joten voi olla, että joudun ompeluhommiin, mikäli sellaisen mielin itselleni saada.

Mistä te ompelevat lukijat inspiroidutte?

↧

Harrastetaanko teillä?

September 3, 2017, 8:38 am

≫ Next: Neulottu rusettipanta + ohje

≪ Previous: Vaaleanpunainen collegemekko

Syksy taitaa olla sitä aikaa vuodessa, kun on aika miettiä haluaisivatko lapset harrastaa jotain ja jos vastaus kysymykseen on kyllä, niin mitä. Meillä ei lapsilla juurikaan ole ollut harrastuksia, koska hyvin ovat pärjänneet ilmankin, eivätkä itse ole niitä halunneet. Veeti on ehtinyt harrastaa eniten, koska yhden lapsen kanssa aikatauluongelmia ei juurikaan tullut. Viime vuonna Veeti kävi sunnuntaisin uimassa, mutta nyt se siirtyi niin huonoon aikaan sunnuntaiaamuun, että jätettiin se pois. Turhaa maksaa kausimaksua, jos viikonloppuisin on muuta menoa ja harkat jää välistä. Viime vuonna aika oli täydellinen kun uinti alkoi vasta kuudelta illalla, niin siihen aikaan oltiin jo kovasti kotona.

Tarkoitus oli, että uinnin tilalle Veeti olisi voinut ottaa partioharrastuksen. Itse olen harrastanut aikoinani yli kymmenen vuotta partiota ja lisäksi vetänyt niin sudenpentu- kuin vartioryhmiä. Selvisi kuitenkin, että tänä vuonna partioon ei oteta uusia lapsia tilapuutteen vuoksi, joten siinä meni sekin mahdollisuus. Harmittaa tosi paljon, koska Veetille tuo olisi varmasti ollut mieleinen harrastus ja kulutkin kohtuulliset. Veeti ei ole innostunut joukkueurheilulajeista, joten ihan kamalasti ei pienessä kaupungissa jää vaihtoehtoa. Mietinnässä on nyt sitten, että mikä se kiva harrastus voisi olla. Veeti helposti vetäytyy yksin vain lukemaan, joten joku sosiaalinen harrastus ei olisi pahitteeksi.

Viia ei ole koskaan harrastanut mitään eikä varmaan lähivuosina tulekaan harrastamaankaan. Muiden kanssa on käyty tuossa iässä perheliikunnassa, mutta voi olla, että se jää nyt välistä Viian kohdalla. Varsinkin kun voin sieluni silmin kuvitella sen tekemässä ihan omiaan muiden noudattaessa ohjeita. Sen verran omapäinen on tuo pienimmäinen... Aava ilmoitettiin viime vuonna sellaiseen lasten jumppaan, jossa ensimmäinen tutustumiskerta meni loistavasti ja sen jälkeen ei halunnutkaan enää mennä eikä suostunut siellä mitään tekemään. Jätettiin sitten se suosiolla pois. Mitäpä tuota sen ikäistä lasta pakottamaankaan.

Tanssi on sellainen, mistä Aava tykkää ja kysyinkin keväällä, että haluaisiko harrastaa tanssia, jos sopiva ryhmä löytyy. Aava innostui asiasta ja yritettiinkin ilmoittautua erääseen tanssiopistoon, mutta päästiin valitettavasti vain ensimmäiselle varasijalle. Omalla kuntosalillani Fysiomotionilla kuitenkin pidetään lasten Born to move-tunteja, joten ilmoitin Aavan sinne. Tuo on hieman kalliimpi kuin muut olisivat olleet, mutta toisaalta kun perheessä kukaan muu ei mitään harrasta, niin eipä tuo silti konkurssia tuo :) Samalla se takaa mulle joka torstai 45min treeniaikaa kun voi samassa paikassa käydä salilla.

Tanssi alkaa vajaan parin viikon päästä ja sen verran jo varustauduttiin Aavan kanssa, että ostettiin Prismasta jumppavaatteet Aavalle. Nämä oli hyvälaatuisen oloisia ja hintaakin alle kympin kappaleelta :) Kyllä meillä nyt on onnellinen pieni neiti odottamassa ihan ensimmäisen oman harrastuksen alkamista.

Itse olen ollut sinänsä hieman pettynyt siihen, että todella monet urheiluharrastukset tähtäävät suunnilleen ekaluokasta lähtien jo johonkin ammattiuraan. Jalkapallot, jääkiekot ja vastaavat ovat sellaisia, missä on aika aikaisin jo useita harkkoja viikossa ja viikonloput menee peleissä. Mitään ei voi harrastaa silleen vähemmän vakavasti kerran viikossa vain sen vuoksi, että se on kivaa ja lapsi saa liikuntaa. Sinänsä olenkin tyytyväinen, että Veeti ei ole valinnut harrastusta, jossa iso osa arjen illoista menee kuskaamiseen ja viikonloput peleissä. Siinä olisi sitten oma harrastusaika melko vähissä.

Mitä teillä lapset harrastavat? Mikä on sopiva määrä harrastuksia alle kouluikäiselle, entä koululaiselle?

↧

Neulottu rusettipanta + ohje

September 5, 2017, 9:19 am

≫ Next: Koululaisen vk ja toppa

≪ Previous: Harrastetaanko teillä?

Neuloin viime keväänä meidän tytöille yhteiseksi rusettipannan merinovillalangasta ja lupailin blogin puolelle ohjetta. Tein näitä muutaman tilauksestakin ja muistin aina valmista pantaa postittaessani, että en muistanut ottaa kuvia ohjetta varten. Sain vihdoin neulottua toisen pannan meille kotiin, jotta kummallekin tytölle on nyt omansa. Samalla otin vaihekuvia, mikäli haluatte kokeilla tehdä tällaisen itse. Tämä on aloittelijallekin helppo! Mikäli puikot ei pysy yhtään kädessä, voi näitä tilata multa valmiinakin spostilla nauravanappi@gmail.com. Aiemmasta pannasta löydät instan puolelta tämänkuvan.

Lankana olen käyttänyt Dropsin merino extra fineä sekä tätä Adlibriksen omaa (?) Knit at home-merinovillaa. Molemmissa suunnilleen sama langanvahvuus eli 50g=105m. Puikkoina olen käyttänyt 3,5 kokoa, mutta kannattaa valita oman käsialan mukaan :) Silmukkamäärän sijaan merkitsin osien koot sentteinä, koska käsialat vaihtelevat niin paljon.

Panta aloitetaan neulomalla tuo pantaosa. Omassa pannassani on 25 silmukkaa ja niillä neulotaan aina oikeaa niin kauan, että saavutetaan haluttu pituus. Aina oikein neule joustaa aika reilusti, joten tässäkin pannan pituus on vain reilu 40cm ja panta menee n.48-52cm päähän. Isompaan päähän tee hieman pidempi.

Rusetin voi tehdä yksin- tai kaksinkertaisena. Itse olen tehnyt kaksinkertaisena, niin tulee muhkeampi! Tee siis halutun pituinen ja kerro kahdella, jotta saat taitettua sen kaksinkerroin. Rusetin keskiosan pituus tulee olla sellainen, että saat sen kiristettyä pannan ja rusetin molempien ympärille.

Kun suorakaiteen malliset kappaleet ovat valmiina, ompele yhteen pantaosan sekä rusettiosan päät. Nämä jäävät nurjalle, joten ei ole niin väliä, miten kappaleet yhdistät. Itse olen laittanut kappaleet noihin "vierekkäin" ja ommellut siitä kiinni, jotta saumasta ei tulisi korkea.

Seuraavaksi sinulla pitäisi olla kaksi tällaista rinkulaa. Käännä saumapuoli sisälle päin. Voit jättää pantaosan sauman myös eteen, jolloin se jää rusetin alle piiloon.

Seuraavaksi ompelet kiinni tuon rusetin keskiosan niin, että laitat sen samalla pannan ympäri, jolloin se pysyy pannassa kiinni.

Lopuksi sullo rusetti renkulan läpi ja asettele keskelle. Viimeinen vaihe on vapaaehtoinen eli halutessasi ompele rusetti pantaan kiinni tuolta keskiosan alta, että pistot eivät jää näkyviin. Näin lapset eivät saa kiskottua rusettia irti pannasta...

Nyt sulla pitäisi olla alla olevan näköinen rusettipanta, joka on kiva pukea syksyllä vaikka kauppareissulle tai ulos, kun lapsella on päässä pompula ja se jää typerästi pipon alle ;) Pinkissä olisi saanut tuo keskikappale olla vielä hieman lyhyempi, että se olisi kiristänyt vielä enemmän rusettia.

↧

Koululaisen vk ja toppa

September 11, 2017, 12:18 pm

≫ Next: Jumien jumi

≪ Previous: Neulottu rusettipanta + ohje

Meidän esikoinen aloitti tänä syksynä koulun ja ennen koulun alkua kävin läpi meidän välikausi- ja talvivarusteita ja tsekkailin, että varmasti löytyy nyt tarvittavat ainakin syksyksi. Välikausitakkia metsästin pitkään, kunnes vihdoin löysin tämän haluamani Reiman takin Elloksen alesta. Tässä mallissa ei nyt sitten ollutkaan se irroitettava tikkitakki vaan pelkkä liivi. Aavan vastaavassa takissa kuitenkin on kokonainen takki, joten en oikein tiedä, että onko näissä eri värien kohdalla eroavaisuuksia? Nimi ja hinta ovat kuitenkin samat kummallakin takilla.

Kevyempänä takkina menee vielä tämän syksyn Mini Rodinin tuulitakki, joka on ollut kyllä loisto-ostos! Takki vilahtaa ainakin tässä postauksessa. Tämä on ostettu muistaakseni viime syksynä ja sitä on pidetty niin kesällä kuin syksylläkin. Juuri sopiva Suomen kesään, mutta kuitenkin sellainen siistimmän takin näköinen, jolla kehtaa mennä kaupungillekin. Ensi vuodeksi jemmasin jo Molon -50% alesta vastaavan mustan tilalle. Hintaero on jo täydelläkin hintaa sen verran tätä Rodinia halvempi, että tällä kertaa halvempi versio voitti. Teknisiltä ominaisuuksiltaa Molo ei tälle häviä, mutta ulkonäössä ehkä vähän. Toisaalta siinä ei ole resoreita, jotka imisivät kosteutta itseensä, jos vaikka sataa kunnolla vettä.

Reiman Taag on ollut meillä sellainen luottovaate, jota on ollut useassa koossa ja värissä. Tämä on Veetillä kolmas vastaava, edelliset ovat olleet punainen ja tummansininen. Lisäksi Aavalla on nyt myös syksytakkina luumunvärinen samanlainen, mutta tosiaan sillä irroitettavalla tikkitakilla. Kengät ovat myös Reimaa ja ostettu Kärkkäiseltä -40% alella. Hyvillä prosenteilla on siis irronnut tämänkin vuoden ulkokamppeet. Noita Reiman Wettereitä meillä on ollut myös useammat, olisiko nämä kolmannet Veetillä? Nämä olivat jotku wash-versiot, vaikka olen niitä edellisiäkin kyllä koneessa pessyt. Joustonauhojen ansiosta nämä on helppo sujauttaa jalkaan ja ulkonäkö miellyttää silmää. Ei välttämättä tarvitse ollenkaan siistimpiä kenkiä kun nämä ajavat asian, mikäli pysyvät siistinä noin muuten :D

Talveksi ostin jo viime keväänäOulun reissulta tämän Didriksonin parkan puoleen hintaan. Soviteltiin tätä viime viikolla, että varmasti on talvella käytettävissä ja hyvin istui. Takki on kokoa 130cm ja Veeti varmaan aika lailla saman mittainen, mutta lyhytselkäinen. Lapsilla onkin tänä vuonna kaikilla Didriksonia, vaikka tähän mennessä meillä ei ole ollut merkiltä yhtään lastenvaatetta. Omat toppatakkini kyllä ovat olleet tältä merkiltä jo vuosia ja ne ovat ainakin olleet laadukkaita ja lämpimiä.

Toppatakista sain jopa sovituskuvat ja hyvin sopii. Hihoissa on juuri sen verran pituutta, että riittää talven yli. Musta on siisti ja helppo ratkaisu, jonka kanssa sopii kaikenväriset asusteet! Eikä näy lika niin helposti ;)

Talvikengät on myöskin Reimat ja tarkemmin Freddot eli noista Wettereistä ne talviversiot. Nämä ovat meille ihan uudet tuttavuudet ja ovat tulossa myös Viialle talveksi. Onko teillä kokemuksia näistä? Tarviiko näiden lisäksi jotkut toiset kengät vai menisikö näillä koko talven? Onko loskareille käyttöä lisäksi ja mitkä olisi hyvät loskarit koululaiselle?

↧

Jumien jumi

September 15, 2017, 8:51 am

≫ Next: Synttärihulinaa

≪ Previous: Koululaisen vk ja toppa

*kaupallinen yhteistyö / tuotteesta saatu alennusta

Reilu vuosi sitten kirjoittelin täällä blogin puolella, miten kevään kuntoprojekti oli mennyt. Kevät ja kesä meni hyvin ruokien ja treenin suhteen, mutta tuossa toukokuun kieppeillä paino alkoi junnata eikä enää laskenut, vaikka yritin nostaa ja laskea vuorotellen kaloreita. Päättelin, että syynä on imetys, joka pitää visusti kiinni viimeisistä kiloista ja päätin, että tippuu sitten kun tippuu, koska en vielä halunnut lopettaa imetystä. Syksyllä otettiinkin sitten kovasti takapakkia, kun olin käytännössä puoli vuotta urheilematta jatkuvan flunssan vuoksi. Sairastin kuuden kuukauden aikana kuusi flunssaa, joista jokainen kesti pari viikkoa. Aina kun oli kunnolla palautunut ja ehti vähän käydä tekemässä jotain, iski uusi flunssa. Turhautuminen liikkumattomuuteen sai minut myös syömään huonommin ja painoa kertyi pikkuhiljaa syksyn aikana ja jouluna sitten tietty pari joulukiloa päälle.

Tammikuussa aloin syödä maitohappobakteereita ja flunssakierre katkesi ja pääsin taas treenaamaan. Kuljin kevään sellaisessa pienessä, PT:n ohjaamassa, rasvanpolttoryhmässä, jossa käytiin hyvin läpi teoriassa kroppaan ja ravintoon sekä liikuntaan liittyviä asioita sekä kokeiltiin erilaisia liikuntamuotoja. Tykkäsin todella paljon, varsinkin siitä henkisestä puolesta, mikä on ollut ehdottomasti ryhmän suurin anti. Minulla ei ole halua menettää lihasta vaan tarkoitus olisi pikkuhiljaa kiinteyttää kroppaa ja karistaa senttejä. Kolmen kuukauden aikana sain ankaralla treenauksella ja ruokavaliolla reilut kolme kiloa pois ja senttejä muutaman. Toistaalta tärkein oli tapahtunut eli se, että sisäistin sen, miten pitää syödä ja millaisia valintoja tehdä. Yksi lipsuminen ei kaada maata vaan seuraavalla aterialla syödään taas oikein. Koska tarkoitus on tehdä loppuelämän valintoja, täytyy lipsumisiakin sallia. Ei kukaan voi elää ankarassa dieetissä koko elämäänsä.

Noiden melko alussa lähteneiden kilojen jälkeen paino jäi junnaamaan, eikä sillä painollakaan olisi niin väliä, mutta sentitkään eivät liikkuneet.

Oikeastaan koko kevään olen syönyt järkevästi ja sallinut välillä normaalimpaa elämää viikonloppuisin ja esimerkiksi juhlissa. Olen yrittänyt pitää maltillista miinusvajetta kaloreissa. Normaali päiväkulutukseni ilman liikuntaa on noin 2000kcal ja liikunnan kanssa noin 2400-2600kcal. Olen syönyt noin 1700-1900kcal lepopäivinä ja urheilupäivinä enemmän. Liikuntaa kertyi parhaimmillaan viikossa kolme aerobista ja kolme lihaskuntoharjoitusta. Jotenkin vaikea ymmärtää, että kun selvästi vajausta kaloreissa on ja liikuntaa tulee, että miksi mitään ei tapahtunut? Loppukesästä kävin sitten kehonkoostumusmittauksessa ja se kertoi, että olin saanut takaisin lihakset, jotka varmasti puolen vuoden aikana jonkin verran hävisivät. Jaloissa oli jopa enemmän lihasta kuin vuosi aiemmin, mutta käsissä vastaavasti hieman vähemmän. Tämä selittynee sillä, että kesän treenasin kahvakuulalla ja kävin enemmän lenkillä/pyöräilemässä ja nämä rasittavat jalkoja enemmän.

Tulin siihen pisteeseen, että en tiennyt oikein yksin, miten jatkaa. Söin välistä enemmän, välistä vähemmän ja mikään ei tuntunut tehoavan. Ärsytti suunnattomasti tehdä hulluna töitä asian eteen vailla minkäänlaisia tuloksia. Vaikka itsessään liikunta onkin kivaa ja nykyisin sitä mielelläni harrastankin. Tuohan se myös paremman kunnon ja terveyttä muutoin, mutta olisi kiva nähdä muutosta myös ulkokuoressa.

Miehelle ostin synttärilahjaksi Fitverstaan saliohjelman ja siitä sain kipinän hommata itsellenikin uusi ohjelma. Ystäväni teki upean muutoksen ennen häitä juurikin Fitverstaan ohjeilla ja sivusta seuranneena niissä oli järkevän suuri määrä kaloreita ja monipuolisesti erilaisia liikuntamuotoja. Pääsin blogiyhteistyön merkeissä kokeilemaan ihan uutta nettivalmennusta Back to fit, jossa on ruoka-ja saliohjelmien lisäksi koko ajan saatavilla myös oman personal trainerin tuki. Lisäksi puhelimeen saa ladattua Syke-ohjelman, jonne merkitään salitreenit ja ruoka-ajat ja pt voi seurata niitä sitä kautta. Joka viikko saan henkilökohtaisen palautteen viikon treeneistä ja aina saa kysyä, mikäli joku asia mietityttää. On siis koko ajan se apu ja neuvo yhden viestin päässä.

Koen tässä itselleni tärkeimmäksi sen ulkopuolisen tuen, mikäli sentit junnaavat jatkossakin. Ehkä ammattilainen voi ruokamäärien ja treenikertojen perusteella hieman katsoa, että missä se vika on, jos tulosta ei tue. Omassa ohjelmassani on salikertoja viikossa 3-5, suositeltavaa olisi tuo viisi. Ajanpuutteen vuoksi treenejä voi kuitenkin yhdistääkin eli periaatteessa kahdella tai kolmella kerralla voi tehdä kaikki salitreenit. Muutenkin pt:n kanssa on helppo katsoa yhdessä jotain korvaavaa treeniä, mikäli salille ei aina ole mahdollista mennä.

Nyt takana on kohta kolme viikkoa ja treenit ovat menneet hyvin, vaikka viime viikolla määrä jäi luonnollisesti vajaaksi, kun meillä oli ystävän häävalmisteluja loppuviikosta ja leipomishommia. Lisäksi mies oli työreissussa alkuviikon, joten parhaani mukaan tein kotona treenejä ja kävin lasten kanssa lenkillä. Tällä viikolla takana on jo kolme treeniä sekä cardiotreeni. Viikonloppuna pitäisi vielä yksi rykäistä jossain välissä, niin olisi tarvittavat salit plakkarissa. Ja hyvältä tuntuu! Puntarilla en ole käynyt, koska puntari meni rikki ja uutta en ole vielä hankkinut. Fiilis on kuitenkin ollut todella hyvä ja on ollut ihana päästä treenaamaan selkeällä ja monipuolisella saliohjelmalla. Tavoite on uusi kehonkoostumusmittaus kahdentoista viikon treenijakson päätteeksi, että näkee konkreettisesti, mitä on saatu aikaan!

Yhteistyössä Nauravanappi ja Fitverstas

↧

Synttärihulinaa

September 17, 2017, 10:54 am

≫ Next: Neiti neljä vee

≪ Previous: Jumien jumi

Viikonloppuna vietettiin Veetin ja Aavan tuplasynttäreitä ja Veeti saa sitten myöhemmi omat kaverisynttärit. Meillä on ollut viime viikot niin hässäkkää kun on ollut vaikka mitä menoa ja tekemistä, että kaverisynttäreiden miettimiseen ei jäänyt yhtään aikaa ja siksi homma on venynyt näin pitkälle. Saatinpa kuitenkin juhlittua nyt edes nämä sukulaissynttärit pois alta ensin! Aavan yhdet kummit kävivät jo viikolla, koska eivät päässeet eilen paikalle. Minulle tyypilliseen tapaan synttäreistä ei ole juurikaan kuvia ja ne muutamatkin ovat lähinnä tarjottavista.

Veeti sai lahjansa jo aiemmin, kun sattui tonkimaan sopivasti Kärkkäisen pussia ja löysi sen sieltä. Ostettiin yksi lisätarvike joululahjaksi saatuun pleikkapeliin, koska se oli oikeastaan ainut, mitä Veeti oli toivonut. Lisäksi Veetin paketeista paljastui ainakin Aku Ankan taskari, Star wars-astiat, Risto Räppääjä-kirja, älypeli ja lennokki. Aava sai pakettinsa lauantaiaamuna ja sieltä paljastui oma legoalusta, peruspalikoita ja pieni Lumikki-lego. Aava sai keskiviikkona Froten-legon lahjaksi ja oli innostunut siitä, joten ajateltiin ostaa lisää omia legoja. Aavalla niitä ei juurikaan ole ja Veetin legoissa on todella vähän niitä peruspalikoita!

Vierailta Aava sai vaatetta, oman laukun, puuhakirjan, Ryhmä Hau-astiat ja pikku nuken. Aava avasi lahjoja omassa huoneessaan, joten en varmaan ehtinyt edes nähdä, että mitä mistäkin paketista tuli :) Synttärit olivat oikein onnistuneet ja lahjat mieluisia ja varmaan parasta oli saada serkut yökylään leikkimään. Aava alkaa nyt olla sen ikäinen, että leikit muutamaa vuotta vanhemman tyttöserkun kanssa alkavat mennä yksiin.

Tarjolla meillä oli kolmea makeaa kakkua ja pizzaa, ruisnappeja levitteellä sekä poppareita ja viinirypäleitä. Pääkakkuna oli yksisarviskakku, jossa täytteenä mansikkamoussea. En tiedä, että onko vika minussa vai uunissa, koska en ole koskaan saanut leivottua täydellistä kakkua. Yleensä kakkupohja nousee keskeltä ja lopulta lässähtää. Nyt pistin märät pyyhkeet reunoille ja kakut näyttivät alussa täydellisiltä, mutta lopussa taas tapahtui jotain ja toinen läsähti ja toisesta reunatkin jotenkin romahtivat keskelle päin. Ei kamalasti houkuta enää edes yrittää kun aivan sama miten ja millä ohjeella teen, niin en saa kahdellakaan vuoalla koottua suunnilleen yhtä kakkua :/ Yksisarviskakku on Kinuskikissalta kopioitu vaan aika paljon kuppaisempi versio :D

Omaksi suosikikseni nousi yllättäin valkosuklaajuustokakku, jonka pohjana oli leipäjuusto ja päällä lakkahillosta tehty kiille. Todella hyvä yhdistelmä! Juustokakkuun laitoin nämä aineet, jos en aivan väärin muista:

2dl vispikermaa

1 Pandan valkosuklaalevy

1prk vaniljarahkaa

1rs maustamaton tuorejuusto

4kpl liivatelehti

Kolmas kakku oli myös taivaallista ja sitä olen aiemmin syönyt ensin ystävän luona ja myöhemmin nyt viikonloppuna saman ystävän häissä. Tämä on maailman helpoin ohje ja se löytyy Lunni leipoo-blogista. Kyseessä on siis Nutellakakku, joka on suussa sulavaa! Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan tätä. Tämä on siis uunissa paistettava juustokakku ja koostumukseltaan ihanaa. Nutellaa olisin voinut ehkä laittaa päälle vielä vähän lisää ;)

Tänään käytiin ostoksilla ja Aavan piti saada heti uusi käsilaukku mukaan! Tuo oli vielä sellainen, minkä sai ensin itse tusseilla värittää mieleisekseen :) Kiitos vielä kaikille synttärisankareita muistaneille! <3

↧

Neiti neljä vee

September 20, 2017, 12:31 pm

≫ Next: Merinovillainen tuubihuivi ja ohje

≪ Previous: Synttärihulinaa

Alkukuusta Aava täytti jo hurjat neljä vuotta ja käytiin pidemmän kaavan mukaan myös neuvolassa. Samalla kertaa pistettiin kaikille lapsille viimeiset hepatiittirokotteet ja sitten minä jäin odottelemaan, että Aava jäi tekemään tehtäviä neuvolatädin kanssa. Olin varautunut, että tunteroinen menee ja nautin omasta ajasta neuleen ja Skamin parissa odotusaulassa, mutta ehdin olla siinä ehkä parisenkymmentä minuuttia ja sitten Aava hakikin minut takaisin. Oli ilmeisesti ehtinyt tehdä niin pian kaikki tehtävät!

Tehtävät olivat sujuneet hyvin, eikä mistään tullut mitään sanomista. Samassa neuvolassa Veetillä muistaakseni oli vaikeuksia ottaa palloa kiinni sekä piirtää rasti vaikka risti onnistui. Näkö oli hyvä ja paino/pituuskäyrätkin menivät mallikkaasti omilla radoillaan. Pitkä tyttöhän tuo on, pituus menee +2 käyrällä, mutta samaten paino seuraa siellä yläkäyrällä tasaisesti. Yllä nelivuotismittoja, suluissa kolmevuotiaana otetut vastaavat.

"Ihana tytteli olet! Hienosti osaat kaikki tehtävä. Vahvaa osaamista. Pitkä Tyttö. Näkö Hyvä."

111cm (103,1cm)

20,5kg (18,3kg)

51cm (50,6cm)

Aava oppi juuri nelivuotisneuvolan kynnyksellä sanomaan myös r-kirjaimen! Nyt on hauska kuunnella, miten se pärähtelee koko ajan paremmin. Alussa kun se meinasi tulla vähän poskesta välillä.

Aava on tosi sosiaalinen lapsi ja rakastaa sitä, kun saa kavereita leikkimään tai kun mennään kylään jonkun luokse. Ei oikeastaan koskaan ujostele sellaisissa tilanteissa, vaan painuu leikkimään. Hoidosta olivat kirjoittaneet kyselylomakkeeseen, että leikkii pitkiäkin leikkejä, joihin ammentaa tilanteita esimerkiksi saduista ja piirretyistä. Kotona leikkiminen tahtoo mennä vain nahisteluksi Viian kanssa. Nyt ovat innostuneet kuitenkin rakentelemaan synttärilahjaksi saaduilla legoilla yhdessä.

Aava ei ole läheskään niin kiinnostunut esimerkiksi palapeleistä ja kirjoista, mitä Veeti aikanaan. Aava on enemmän sosiaalinen ihminen ja tykkää tehdä asioita muiden kanssa. Tunnistaa jonkin verran kirjaimia ja osaa kirjoittaa jo nimensä ja mallista sanoja. Kirjaimet itsessään eivät kuitenkaan kamalasti vielä kiinnosta. Aava puolestaan tykkää kovasti piirtää ja värittää, mitä taas Veeti ei ole koskaan harrastanut kotona. Välillä piirtelee vähän liiankin kanssa kun on kaikki pöytää myöten tussissa :D Myös kaikenlainen askartelu on mukavaa, sekä muovailu ja vesiväreillä maalaaminen.

Kavereiden kanssa leikkimisen lisäksi Aava on kova ulkoilemaan. Viihtyy yksinkin pihalla pitkiä aikoja jolloin touhuaa esimerkiksi hiekkalaatikolla. Pyytääkin usein päästä yksin pihalle, jos tietää, että me ei sillä hetkellä päästä tulemaan niin, että Viiakin voisi tulla ulos. Viime aikoina naapurin 5v ja 7v ovat pyytäneet paljon Aavaa leikkimään ja heidän kanssaan Aava onkin viihtynyt pitkiä aikoja ulkoleikeissä. Varmaan Aava puhuu sen veran hyvin ja on kuitenkin isokokoinen ehkä ikäisekseen, että menee sitten hyvin myös vanhempien lasten leikeissä, jotka saattavat ehkä mieltää Aavan vanhemmaksi kuin tämä onkaan.

Aava on myös todellinen keimailija ja posettaa mielellään kuvissa ja ottaa kunnon keikistelyasentoja! Kaikki korut ja hiusjutut ovat myös mieleisiä ja sellaiset "tyttökrääsät". Vielä ei onneksi ole kovin ranttu vaatteistaan, vaan äidin valitsemat kelpaavat, toisin kuin Viialle...

Aina kun ompelen jotain lasten nähden, kysyy Aava, että onko hänelle mitään. Hänelle oletus on myös se, että vaatteet ovat minun tekemiä. Aavalle ompeleminen onkin palkitsevaa, kun hän aina tykkää vaatteista, joita hänelle teen riippumatta siitä millaisia ne ovat :D

Tänä kesänä Aava tosiaan oppi ajamaan ilman apurattaita, siitä kirjoittelinkin jo kesäkuussa enemmän. Nyt Aava osaa jo jarrutella oikeallakin pyörällä ja ollaan uskaltauduttu sen kanssa keskustaan. Hyvin on jaksanut polkea nuo viiden kilometrin lenkit ja ensi vuonna varmasti vielä paremmin, kun hommataan isompi pyörä. Tuo 16" on nyt hieman pieni valmiiksi, mutta opettelu pienemmällä pyörällä oli vain helpompaa.

Vaikka Aava on oikein iloinen lapsi, on nyt loppukesästä ollut aika paljon sellaisia kitinä- ja itkujaksojakin, joissa jokin alkaa vaivata, mutta ei voi kertoa vaan pitää kitistä ja itkeä. Hieman raskasta kuunneltavaa pidemmällä aikavälillä, mutta ovat selvästi taas vähentyneet. Tuollaisia saattoi tulla vaikkapa jos ei pyöräily kesken matkan huvittanutkaan tai kun jotain vaatetta ei saa itse päälle, mutta ei tietenkään voi kysyä apua! :) Pikkusiskoa ja myös isoveljeä on mukava kiusata ja ärsyttää, mutta auta armias jos sieltä tulee kostoa takaisin, niin alkaa huuto!

Aava tykkää myös paljon läheisyydestä. Haluaa olla paljon sylissä ja vieressä edelleen ja tahtoo tulla heti mustasukkaiseksi, jos Viia tulee ensin syliin. Sitten pitäisi samalla istumalla päästä itsekin! Jos ottaa tytöt toisen toiselle polvelle ja toisen toiselle, tulee siitäkin tappelua. Kaiken kaikkiaan Aava on kuitenkin hurmaava ja vekkuli pieni tyttö!

Kuvituksena muutamia kuvia, jotka otin Aavasta kun ompelin tytöille ihanasta Ehta:n Uni-kankaasta leggarit! Kangas on vaan niin herkkua ja Aavakin tykkäsi tästä, vaikka vähän mietin, että mitä sanoo. Vielä pala kangasta odottaa kaapissa mekoksi tai paidaksi pääsyä...

Millaisia nelivuotiaita teillä on?

↧

Merinovillainen tuubihuivi ja ohje

September 21, 2017, 10:33 am

≫ Next: Easy like sunday morning

≪ Previous: Neiti neljä vee

Olen selvästi tänä syksynä kunnostautunut helppojen neuleiden tekemisessä! Ensin kirjoitin ohjeet superhelppoon rusettipantaan ja nyt ajattelin jakaa teille ohjeen ja vinkin kätevään asusteeseen näin syksyllä eli merinovillaiseen tuubihuiviin! Tämä huivi pujotetaan vain kerran pään ympärille, mutta se on kuitenkin sen verran leveä, että menee kerran hupun alle ja suojaa hyvin naamaa tarvittaessa. Aiemmin täällä olen jakanut ohjeen helppoon, hieman pidempään huiviin joka kiepautetaan kaksi kertaa kaulan ympäri. Nappaa sieltä myös kiva pipo-ohje!

Ensimmäisestä versiosta tuli hieman reilu, eikä se sopinut väreiltään niin hyvin Viian haalariin, joten se meni Aavalle ja Viialle tein mustan, joka sopii paremmin tuohon Aavan vanhaan fuksiaan popin haalariin, kun siinä on mustat vetskarit.Vaikka tämä olisi ollut täydellinen pari tuon Viian turbaanin kanssa!

Onneksi tämä lila sopii kuitenkin väriltään Aavankin haalarin ja pipon kanssa, niin tulee sekin käyttöön!

Ohje on hyvin yksinkertainen ja lankana minulla on näissä Dropsin Merino extra finea sekä Adlibriksen Socki merinolankaa. Dropsin on hieman pehmeämpää, mutta ei tuo toinenkaan huono ole. Sanoisin, että pehmeydeltään Novitan (joka on merinoksi minusta todella karkea!) ja Dropsin välimaastoa. Puikkokoko itsellä oli 3,5mm. Tähänhän käy mikä tahansa lanka, varsinkin jos lapsi ei ole herkkä kutiamaan. Lasten serkuille äitinsä neuloi viime talvena vastaavat heijastinlangasta!

Huivi neulotaan pituussuunnassa ja lopussa yhdistetään ompelemalla samoin kuin rusettipanta. Omassa työssäni on 40 silmukkaa. Sitten vain aloitetaan neuloa seuraavasti:

Nosta aina kierroksen ensimmäinen silmukka neulomatta. Neulo yksi oikein, yksi nurin- neuletta koko puikko. Käännä työ. Nosta taas ensimmäinen silmukka neulomata ja neulo nyt oikeat silmukat nurin ja nurjat oikein. Tästä muodostuu tuo hauskan elävä pinta. Taitaa virallinen termi olla helmineule. Toista noita kahta kierrosta niin kauan, että huivi on halutun mittainen.

Minun huiveissa mitat ovat seuraavat:

lila 22x30cm

musta 19cmx26cm

Kuvissa Viian huivi on kaulaa vasten, mutta menee myös hyvin hupun alle niin halutessaan. Molemmissa langoissa on sama silmukkamäärä ja aika lailla sama vahvuus, mutta Sockista tuli selvästi korkeampi eli lanka on paksumpaa. Mitat on helppo katsoa omalle käsialalle sopivaksi kun pituutta voi aina mittoa ennen yhdistämistä. Korkeudenkaan kanssa ei ole niin nuukaa, kun se istuu ihan kivasti oli korkeampi tai matalampi. Voisiko siis paljon helpompaa neuletta ollakaan! Kun pituutta huivissa on riittävästi (eli noin kaksi kertaa tuo ilmoittamani leveys), ompele huivin päät yhteen haluamallasi tavalla ja päättele langat. Nyt sulla on kiva ja lämmin huivi jonka langan voit valita mätsäämään just teidän vaatteisiin!

Lankaa näihin kului noin puolitoista kerää eli hintaa huiville tuli jotain kuuden euron pintaan! Jos haluat paksumman, voisi tämän tehdä esimerkiksi Dropsin Big merinosta talvea ajatellen tai kaksinnkertaisena tästä ohuemmasta merinosta. Vinkkaanpa samalla, että Adlibirikselta saa näitä lankoja ilman toimituskuluja, kun valitsee toimituksen Ärrälle. Yleensä ovat kuitenkin alle viikossa perillä eli ei mitenkään edes hidas. Ja ei ole maksettu mainos :D Täältä tuota lankaa ei saa mistään kivijalkakaupasta, joten pakko tilata ja postien hinnalla saa jo pari kerää lankaa!

↧

Easy like sunday morning

September 24, 2017, 3:10 am

≫ Next: Syksyn värejä

≪ Previous: Merinovillainen tuubihuivi ja ohje

Tänään selaillessani Instagramia, osui silmiini Emmi Nuorgamin kuva ja teksti, jossa hän kehui viikonloppuaamujen olevan nykyisin melko helppoja, kun joku lapsista ei ole koko ajan vaatimassa jotain. Samaan havahduttiin miehenkin kanssa tässä joku tovi taaksepäin. Lapset ovat kasvaneet, eikä kukaan onneksi herää juuri koskaan enää kuudelta! Yleensä viikonloppuna lapset heräävät seiskan maissa. Veeti yleensä ensimmäisenä, mutta se ei vaadi meiltä minkäänlaisia toimenpiteitä.

Veeti laittaa piirretyt olkkariin itselleen tai lukee sohvalla kirjaa. Kun tytöt heräävät, he menevät Veetin kanssa katsomaan piirrettyjä, eikä me välttämättä edes tiedetä, että ovat hereillä. Saadaan siis monesti nukkua jopa kahdeksaan molemmat, kun lapset katsovat piirrettyjä. Yleensä sitä kuitenkin on sellaisessa pienenssä puolihorroksessa, että kuulee, jos jotain hätää tulee.

Tytöt herättävät meidät siinä vaiheessa, kun on heidän mielestään aamupala-aika. Sitten jompi kumpi meistä nousee ylös tekemään aamiasta ja toinen saa jatkaa uniaan. Riippuen siitä, kumman nukkumisaamu on kyseessä. Olen ennenkin hehkuttanut noita meidän nukkuaamuja täällä! Meillä siis ihan Veetin syntymästä saakka toinen on saanut nukkua lauantaina niin pitkään kuin nukuttaa ja toinen sunnuntaina. Toinen hoitaa lapset sillä aikaa. Aivan loistava, kun molemmat saavat nukkua univelkojaan edes yhtenä aamuna!

Kohta voidaan valjastaa Veeti tekemään vielä tytöille aamupalaa, niin saadaan nukkua molemmat pitkään ;)

Mahtava hehkuttaa, kuinka hyvin saa nukkua ja silti silmäpussit näyttävät tältä :D

Muutoinkin lasten muuttuessa omatoimisimmiksi, helpottuu elämä luonnollisesti. Ketään ei tarvitse syöttää (vaikka ei tyttöjä kyllä ole tarvinut muutoinkaan sormiruokailun vuoksi), kaikki pukevat suunnilleen vaatteensakin itse ja leikkejäkin on alkanut syntyä sisarusten välille. Oma työ helpottuu koko ajan, kun lapset kasvavat. Eniten ehkä odotan sitä, että Viian voisi päästää yksin ulos ilman, että tarvitsee mennä itse vahtimaan vierestä. Monesti kun lapset tietenkin haluaisivat ulkoilla silloin, kun itse pitäisi tehdä ruokaa tai muuta vastaavaa. Viia on niin arvaamaton, että saattaa lähteä nopsaakin juoksemaan jonnekin pois pihalta.

Jonkin verran Viia on ollut pihalla Veetin vahdittavana niin, että ollaan itse oltu esimerkiksi etupihalla tekemässä hommia ja lapset ovat takapihalla. Näin riittää jo se, että Veeti huikkaa että Viia meinaa lähteä. Silloin se vastuu siitä, että Viia karkaa eikä hän saa Viiaa takaisin ei jää Veetille vaan meille.

Yhä helpompi on myös lähteä vaikkapa metsään retkeilemään, kun Viiakin jaksaa reippaasti kävellä jo pidempiä matkoja, eikä aina tarvitse välttämättä ottaa reppua mukaan. Mies on ollut viikonlopun pois kotoa, niin tänäänkin käytiin tyttöjen kanssa pienellä metsäretkellä kolmistaan. Veeti jäi ystävän kanssa kotiin.

Pystyy myös lähteä vaunulenkille niin, että Aava pyöräilee ja Viia istuu rattaissa. Tupliahan meillä ei enää ole, kun myin ne kesällä ystävälle. Käyttö olisi ollut enää niin pientä, että en viitsinyt niitä säilöä.

Onhan se aika hassua, että nyt ihan joka sekunti joku ei välttämättä ole vailla mitään vaan voi lasten leikkiessä nauttia jopa rauhassa sen kupin teetä ilman, että joku roikkuu koko ajan lahkeessa kiinni.
Viikonloput ovat mukavia kun voidaan tehdä perheellä asioita, eikä yövalvomiset ja univelat enää paina.

Lapset nukkuvat pääsääntöisesti yötkin heräämättä. Välillä pitää tytöille käydä laittamassa peittoa päälle tai antamassa juomista, mutta heräämiset ovat niin vähäisiä, että ne eivät kuormita enää arjessa ja oma jaksaminen on hyvä.

↧

Syksyn värejä

September 25, 2017, 9:41 am

≫ Next: Virkattuja lahjoja

≪ Previous: Easy like sunday morning

Syksy on vuodenaikana melkeinpä lempparini heti kesän (sellaisen lämpimän kesän!) jälkeen. Syksyllä on ihana nauttia luonnosta ja retkeillä kun ilma ei vielä ole liian kylmä. Ja alkusyksystä eivät vielä hirvikärpäsetkään ole rieasana! Tämä syksy on ehkä ollut poikkeuksellisen (?) sateinen, koska tuntuu, että on satanut ihan joka päivä. Siksipä varmaan ei ole tullut pihalla paljoa oltua eikä retkiäkään ole tälle syksylle vielä tehty.

Viikonlopulle luvattiin lämmintä ja aurinkoista, mutta vasta sunnuntaina iltapäivällä alkoi aurinko pilkistellä ja lämpötila kohosi viiteentoista. Mies lähti lopettelemaan frisbeegolfkautta Rukalle, joten oltiin lasten kanssa päinemme kotona. Perjantaina Veeti meni ensimmäistä kertaa englanninkielen kielikylpyyn! Löydettiin siis vihdoin harrastus, joka ei sisällä yhtään liikuntaa! Ja tässä harrastuksessahan on vain hyviä puolia. Veeti tykkää siitä, samalla oppii hyödyllistä englantia ja hintaakin oli vain 21e loppuvuodelta. Kyseessä on siis kansalaisopiston kurssi, joka on aina perjantaisin ja kestää 45min. Ensimmäisellä kerralla oli kuulemma ollut vain sellaisia sanoja, jotka Veeti jo osasi :D

Me käytiin sillä välin tyttöjen kanssa kirjastossa lainaamassa uusia iltasatukirjoja ja Veetille vähän lukemista lisää. Sopivasti jäi aikaa kirjastossa olemiseen ja ehdittiin hyvin hakea Veeti matkalla kotiin. Tulevaisuudessa Veeti varmaan menee sitten pyörällä, koska tuonne kurssille on aika näppärä matka ja melko turvallinenkin kun ei tarvitse juurikaan isoja teitä ylitellä.

Lauantaina aamupäivä hurahti nopeasti kun puistoiltiin pitkästä aikaa hieman kotipuistoa kauempana ystävien kanssa. Muutama tunti meni kuin siivillä, mutta lopulta oli pakko lähteä kotiin, koska tuuli oli niin kylmä, että itsellekin tuli jo vilu. Viiallahan on ollut jo viikon kuorihaalarin alla Popin windfleece, koska palelee niin helposti.

Kun mies on pois kotoa, on pakko yrittää saada mahdutettua jotain liikuntaa arkeen lasten kanssa, kun salille tai juoksemaan ei oikein pääse. Perjantaina teinkin illalla vatsalihastreenin kun lapset lukivat kirjoja omassa huoneessaan ennen nukkumaan menoa ja Viia taisi olla jo unilla. Hyötyliikunnan muodossa kannoin myös puita meidän uuteen puuliiteriin ja tunti menikin siinä puuhassa. Eiköhän tuo käsitreenistä mene kun kantaa puita tontin toiselta laidalta toiselle!

Lauantaina käytiin sitten tyttöjen päikkäreiden jälkeen lenkillä, Viia rattaissa ja Aava potkupyörällä. Matkaa kertyi seitsemän kilometriä eli ihan hyvä lenkki! Matkalla poikettiin arboretumiin, missä tytöt halusivat kerätä mukaan kotiin vaahteranlehtiä.

Puistoon pysähtyminen olikin ihan hyvä idea, niin Viia pääsi vähän jaloittelemaan ja Aava puolestaan keräämään vähän voimia kotimatkaa varten. Reippaasti tuo potkuttelikin! Pidemmille matkoille olen käskenyt ottaa vielä potkupyörän, koska sillä on selvästi kevyempi mennä pitkää matkaa kuin sillä tavallisella pyörällä, joka on painoltaan selvästi raskaampi.

Ilta olikin jännä kun ekaa kertaa Veetin kaveri pyysi päästä meille yökylään ja minä tietenkin lupasin. On tuosta naapurista, joten kotiakin pääsee tarvittaessa :) Kyllä oli Veeti täpinöissään kun kaverin kotoa laittoi viestiä, että heidän äiti oli luvannut, jos meille sopii. Eivät sielläkään kuulemma olleet malttaneet paikoillaan pysyä kun olivat niin innoissaan. Lapsille olin jo aiemmin luvannut leffaillan, joten pääsi naapurikin katsomaan meidän lasten kanssa elokuvaa herkkujen kera.

Meillä ei lapsilla olekaan vielä aiemmin ollut ketään kaveria yökylässä, ainoastaan serkkuja!

Yökyläily meni hyvin ja kymmenen maissa malttoivat hiljentyä tuolla Veetin huoneessa. Sunnuntaina ehdittiinkin sitten käydä tyttöjen kanssa vielä "keijumetsässä aamulla", siltä reissulta edellisen postauksen kuvat! Harrastettiin myös hyötyliikuntaa ja käytiin pyöräkärryn kanssa Kärkkäisellä ja ruokakaupassa. Illalla saatiin sitten isikin takaisin kotiin. Tänään ilta menikin siinä, kun kahvakuulailin pihalla lasten leikkiessä ulkona ja loppuilta maalattiin vaihteeksi tuota piharakennusta.

Maalaaminen kahvakuulailun jälkeen ei ollut ehkä maailman paras idea, kun ei meinannut pensseliä jaksaa pitää kädessä!

Tykkäättekö te syksystä? Mikä siinä on teidän mielestä parasta?

↧

Virkattuja lahjoja

October 3, 2017, 10:52 am

≫ Next: Miksi me otimme vesirokkorokotteen

≪ Previous: Syksyn värejä

Kummityttöni täytti kesällä kaksi vuotta ja värkkäsin hänelle lahjaksi satsin erilaisia virkattuja herkkuja. Meillä tytöillä ja Veetillä aikanaan nämä leikkiruuat ovat olleet hitti ja niillä on leikitty paljon. Ikää kummitytölle tuli vasta kaksi vuotta, joten välttämättä vielä eivät ole hitti, mutta jospa jossain vaiheessa!

Virkkasin näitä pikkuhiljaa pitkin kevättä ja itse asiassa lankanyssäkät olivat mukana myös Thaimaan reissullamme. Veivät laukusta hyvin pienen tilan ja oli näppärä kaivaa esille iltaisin. Kotona sitten vain täyttelin ja yhdistelin kappaleet toisiinsa. Kaveriksi ompelin vielä fantti-puuvillasta näille säilytyspussukan, jota toki voi käyttää muuhunkin. Kotoa löytyi vain mustaa nyöriä ja idea tähän tuli vähän liian myöhään, että olisin ehtinyt käydä hankkimassa vähän sopivampaa väriä.

Elokuussa puolestaan juhlistettiin miehen veljen tyttövauvan ristiäisiä. Mies toimi kummin tehtävässä ja päälahjana meillä oli toppapussi kaukaloon, mutta kaveriksi halusin tehdä vielä jotain itsekin. Aiemmin vauva sai syntymälahjaksi jo tämän jumppiksen. Päädyin tekemään vaunulelua ja jostain bongasin ohjeen tähän ihanaan norsuun ja väsäsin niistä sitten kuminauhan avulla vaunulelun. Kiinnitys vaunuun tapahtuu noilla klipseillä, millä esimerkiksi lapaset saa köytettyä hihaan kiinni. Mikä lienee virallinen nimi! Kuminauhaa lyhensin reilusti kuvan ottamisen jälkeen, koska se oli selvästi liian pitkä.

Mukava oli välillä virkata jotain pientä ja kivaa, kun yleensä tulee tehtyä enemmän neuletöitä!

↧

Miksi me otimme vesirokkorokotteen

October 6, 2017, 9:59 am

≫ Next: Peikkonen-myssy

≪ Previous: Virkattuja lahjoja

Viime kuussa Suomessa aloitettiin ilmaiset vesirokkorokotukset kaikille 1,5-11v lapsille, jotka eivät ole vielä sairastaneet vesirokkoa. Meidän jokainen lapsi on rokotettu vesirokkoa vastaan vuoden iässä, paitsi Veeti vasta nelivuotiaana samalla kun Aava sai rokotteen. Tuolloin rokotteet olivat vielä maksullisia, koska eivät kuuluneet rokoteohjelmaan, mutta nyt jokainen tuohon ikäryhmään kuuluva saa rokotteen ja tehosteen ilmaiseksi. Myös meidän lapset saavat siis ilmaisen tehosteen, vaikka ensimmäinen rokote olikin omakustanteinen.

Miksi me päädyttiin ottamaan maksullinen vesirokkorokoite lapsille? No ensinnäkin vesirokko itsessään on erittäin tympeä tauti, sillä sen aikana lapsen kehoon muodostuu jopa 500 kutiavaa näppyä! Jokainen, joka muistaa oman vesirokkonsa, voi varmaan yhtyä siihen, että sitä ei haluaisi lapsensa kokevan. Lisäksi vesirokosta voi seurata useita vakaviakin jälkitauteja, kuten keuhkokuumetta, aivotulehdusta sekä ihon bakteeritulehduksia. Lisäksi virus voi myöhemmin aiheuttaa myös vyöruusua. Moni vesirokkotartunta voi myös vaatia sairaalahoitoa. Kauhulla olen kuunnellut tuttujen kertomuksia lasten vesirokoista, joissa hurjimmissa näppyjä on ollut jopa silmämunissa ja yhden lapsen rokko kestänyt useamman viikon.

Meillä on kolme lasta ja jos huono tuuri kävisi, he saisivat rokon toisiltaan sisarustartuntana, jolloin se voi olla viimeiseksi sairastavalle ainakin kuuleman mukaan pahempi mitä ensimmäiseksi sairastaneille. Lisäksi lapset eivät kuitenkaan sairastaisi kerralla vaan ensin varmasti yksi olisi viikon sairaana, sitten toinen ja lopulta kolmas ja hupsis, piti olla töistä palkattomalla useampi viikko. Tuollainen odottamaton poissaolo tekee myös aika ison loven sen kuun budjettiin jos palkasta jää vaikkapa viikon tai kahden osuus saamatta.

Meille moni kauhisteli rokotteen hintaa, joka oli noin 70e/lapsi, mutta aika nopeasti tuo maksaa itsensä takaisin, mikäli ei tarvitse olla poissa töistä vesirokon vuoksi edes sitä yhtä päivää. Vesirokko aiheuttaakin vuodessa n.76 000 poissaolopäivää eli noin 7% kaikista poissaoloista. Rokote puolestaan tuo Ylen artikkelin mukaan 14 miljoonan säästöt tuottavuuskustannuksista. Myös terveydenhuollon kuluista säästetään yli kaksi miljoonaa. Onhan se työnantajallekin menetys, jos tuottava työntekijä on monta viikkoa pois töistään lapsen tai oman vesirokkonsa takia. Muut perustaudit kuitenkin talttuvat yleensä pienemmässä ajassa. Ja tuo 70e ei kuulosta ollenkaan pahalta jos sillä välttää todella ärsyttävän taudin ja pahimmassa tapauksessa myös hengenvaarallisen jälkitaudin!

Monet miettivät varmasti rokotteen turvallisuutta. Vesirokkorokote on kuitenkin jo vanha rokote ja sitä on pistettu jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan esimerkiksi jenkeissä. Tuntui siis turvalliselta pistää noinkin kauan olemassa ollut rokote. Moni perustelee rokottamispelkoa esimerkiksi sikainfluenssarokotteella ja sen seurauksena tulleella narkolepsialla, mutta mielestäni näitä rokotteita ei oikein voi verrata keskenään, koska sikainfluenssarokote tuotiin markkinoille todella lyhyellä aikataululla.

Vesirokkorokote ei täysin suojaa vyöruusulta, vaan jostain luin, että se antaa suojan noin kahdeksassa tapauksessa kymmenestä, mutta parempi sekin kun ei mitään. Meillä tytöillä yksivuotisneuvolan rokotteet jaettiin kahteen osaan, koska muistaakseni silloin pistetään muutenkin kolme rokotetta. Vesirokkorokotteen kanssa on siis otettu 2+2 rokotetta kahteen kertaan jaettuna. Rokotteista ei meillä tainnut tulla mitään kuumetta eikä kummempia haittoja. Rokote ei anna täyttä suojaa vesirokkoa vastaan, mutta se suojaa sen verran, että rokko tulee normaalia lievempänä mikäli sattuu tulemaan. Aavahan sai naapurin tytöiltä vesirokon, eikä me edes olisi tajuttu sen olevan rokko, ellei olisi kuultu, että tytöille nousi näpyt juuri kun olivat olleet meille leikkimässä. Kuumetta ei ollut ja näppyjä oli ehkä kahdeksan ja ne olivat todella pieniä ja kutiamattomia. Muille rokko ei tarttunut. Tästä syystä Aavalle ei todennäköisesti tehostetta pistetä.

Jos vesirokon sairastaa vauvana, ei se anna välttämättä immuniteettia rokkoon vaan se voi tulla myöhemmin uudelleen. Ilmeisesti sama tapahtuu, jos rokko tulee todella lievänä. Aikuiselle ja vanhemmille lapsille rokko voi olla jo todella paha. Rokotteesta oireena tosin voi tulla lievä rokko. Muita yleisiä seurauksia en rokotteesta juurikaan löytänyt. Mikäli valtaosa lapsista rokotetaan, alkaa vesirokkokin hävitä samalla lailla kuin muutkin rokot, vastaan Suomessa rokotetaan.

Pistetäänkö teidän lapsille vesirokkorokote?

↧

Peikkonen-myssy

October 8, 2017, 4:10 am

≫ Next: Hulmuavat helmat

≪ Previous: Miksi me otimme vesirokkorokotteen

Neuloin eilen Viialle aivan ihanan uuden Peikkonen-myssyn! Olen ehkä täälläkin saattanut mainita, että olen välillä sellainen "kaikki mulle heti nyt"-ihminen ja kun saan päähäni jotain, se pitää saada heti. Usein tämä pätee varsinkin käsitöihin. Näin tämän pipon Instagramissa ja halusin heti päästä kokeilemaan samanlaista! No sitten googlettelin vastaavaa ohjetta, kun en tietenkään tähän hätään onnistunut sitä Klompelompe kirjaa saamaan mistään. Bongasin sitten kuvahaulla tämän saman pipon blogista Punatukka ja kaksi karhua ja hoksasin kysyä ohjetta Hannalta, joka ystävällisesti sen minulle lähetti, kiitos vaan <3

Ohje löytyy siis alunperin kirjasta Klompelompe - Neuleita koko perheelle. Minulta löytyy se kirjan eka osa, jossa on vain lasten neuleita ja olenkin tuosta kirjasta neulonut Kullanmuru-neuletakin sekä merinovillamyssyn. Pitäisikin kaupassa tutustua paremmin tuohon toiseen osaan, että olisiko se ostamisen arvoinen. Tuossa minun kirjassa ainakin on kivoja ohjeita.

Niinhän siinä sitten kävi, että perjantaina ohje oli minulla ja lauantaina sain tämän pipon melkein valmiiksi. Tai olisin saanutkin jo elokuvan aikana, mikäli ei olisi tarvinnut muutamaa kertaa purkaa ja neuloa uudelleen omien tyhmien virheiden takia.

Neule on helppoa ja nopeaa tehdä, koska siinä jätetään melko paljon silmukoita neulomatta ja vain nostetaan puikolle. Sanoisin, että nopea neuloja tekee tämän muutamassa tunnissa, jos ei tee virheitä ;)

Oman löysähkön käsialan tuntien valitsin Viialle koon 6-24kk, mistä tuli juuri sopivan kokoinen. Tytöillä meinasi aamulla tulla jo riitä siitä, kumpi tämän pipon saa. Viia omi sen itselleen ja Aava toivoi itselleen valkoista vaaleanpunaisella tupsulla. Se pistetään sitten seuraavaksi työn alle. Ja itselleni voisin ehkä myös haluta tällaisen! Lapsilla on myös ihana tuo käsitys siitä, että minkä verran käsityön tekeminen kestää. Lähdettiin tosiaan puistoon ehkä kymmenen minuuttia sen jälkeen, kun oltiin keskusteltu Aavan kanssa hänen tulevan pipon väristä. Aava sitten kysyi puettaessa, että missä se hänen uusi valkoinen piponsa on, jonka hän haluaa laitta myös puistoon. Oletti, että olin tuossa kymmenessä minuutissa jotenkin ehtinyt tehdä sen hänelle :D

Lankana tässä mikäs muukaan kuin Dropsin Merino Extra fine, joka on vain mun ihan lemppari! Puikot resorissa 3,5mm ja pintaneuleessa 4mm.

Aamulla sain viimeiset kierrokset tehtyä ja pääteltyä ja vetäisin vielä tupsun koristeeksi. Lähdettiin sitten tyttöjen kanssa puistoilemaan ja pelaamaan Veetin kanssa Pokemonia ja Viia halusi heti uuden pipon päähän. Tuo neule on muuten hassua, kun pipo tuntuu jotenkin paksummalta kuin ihan normaali sileä neule. Ehkä tämmöisistä voisi tehdä talviversioita laittamalla fleeecvuoren tuonne sisälle.

↧

Hulmuavat helmat

October 12, 2017, 11:54 am

≫ Next: Oulun kädentaitomessut

≪ Previous: Peikkonen-myssy

Olen onnistunut tuhoamaan lähes kaikki omat kankaani kaapista, joten ennen ompeluleiriä selailin paniikissa nettikauppoja tarkoituksena löytää jostain yhdestä paikasta mahdollisimman monta kivaa kangasta, että posteihin ei uppoaisi kovin paljoa rahaa. Päädyin tekemään yhdet isommat tilaukset Noshille sekä Käpyselle. Käpysen paketti postitettiinkin supernopeasti, mutta Noshin pakettia jouduin ruuhkan vuoksi jännityksellä odottamaan perjantaihin, eli samaan päivään milloin leiri alkoi. Onneksi leiripaikassa oli pesukone, joten sain loputkin kankaat esipesuun ennen leikkomista!

Käpysellä ihastuin näihin vesivärimäisiin kankaisiin ja tämä ORBS oli sellainen, että en oikein tiennyt, että onko tämä kamala vai ihana :D Mietin myös vähän tuon mustan kestoa pesuissa, mutta se suoriutui koneesta ulos mallikelpoiseisesti, eikä mustaan tullut haitua eikä se haalistunut. Tämä on kaiken lisäksi vielä luomua.

Halusin tehdä tästä frillamekon, mutta vain yhdellä pidemmällä frillalla, kuten esimerkiksi siinä Noshin uudessa Hulmu (?)-mekossa. Helma on piirretty kellona ja yhdistettu paitaosaan. Frillan helman huolittelin rullapäärmeellä.

Viia halusi näyttää kamerallekin, että miten hienosti tällainen kellohelma pyörii! Mitä enemmän kangasta olen katsellut, sen kivemmaksi se on muuttunut! Siinä on myös niin montaa väriä, että sen kanssa on helppo yhdistää vaikka minkävärisiä alaosia. Kangas sopii kivasti tähän malliin, vaikka ympyrät katkeavatkin tuossa sauman kohdalla.

Paitaosa on tehty Ottobren Mint-paitakaavalla, joka on yksi lemppareistani Viialle. Hieman olisi saanut olla ihonmyötäisempi, mutta hyvä näinkin. Kuvissa mekko on ollut jo hoitopäivän päällä, joten rinnuksissa saattaa olla vähän jotain epämääräistä ruokatahraa....

↧

Oulun kädentaitomessut

October 15, 2017, 1:36 am

≫ Next: Suhasu tunika

≪ Previous: Hulmuavat helmat

Vietin eilen omaa aikaa Oulussa Kädentaitomessuilla. Meillä on ollut jo kahtena aikaisempana vuonna tapana viettää laatuaikaa messupäivänä erään ihanaisen ompelijanaisen kanssa. Ollaan tehty treffit Zeppeliiniin ja lähdetty siitä yhdellä autolla kohti messuja. Siellä on kierrelty niin kauan, että kumpikin on nähnyt haluamansa ja sitten menty vielä yhdessä Zeppeliiniin ostoksille sekä syömään. Toistettiin tuo sama kaava tänäkin vuonna, koska mitä sitä hyvästä poikkeamaan!

Käpysen ja Neenuskan messupiste

Ompelu on tuonut kyllä ihania ihmisiä elämään ja vaikka tämänkin yksilön kanssa nähdään muutaman kerran vuodessa, jatkuu juttu siitä mihin edellisellä kerralla jäi. Kahdestaan on helpompi mennä kuin isossa porukassa, koska silloin on helpompi sovittaa kummankin toiveet ilman kummempaa sumplimista. Toki tavattiin messuilla muutamia muitakin meidän ompeluryhmän jäseniä ja jututettiin heitä. Samalla ehtii hyvin vaihdella kuulumisia kun on vain yksi jonka juttuihin keskittyä.

Meillä oli hommattuna ennakkoliput, joten pääsimme jonottamatta suoraan sisälle. Tämä oli aika kivaa, koska auto piti jättää melko kauas ja kävelimme sieltä ilman päällyvaatteita, koska ei haluttu jättää takkeja narikkaan. Jonossa olisi voinut tulla aika vilu! Paikanpäälle saavuimme yhdentoista maissa ja jonot olivat todella valtavat. Lippujen osto oli tänä vuonna järkevästi järjestetty siihen ulos koppeihin, että ihmisten ei tarvinut sulloutua ahtaaseen eteiseen ostamaan niitä kuten aiempina vuosina. Pisteet tästä! Suosittelen kuitenkin sitä ennakkolippua, jotta ei tarvitse jonottaa.

Itse odotin messuilta yllättäen taas kangasmyyjiä ja ehkä tätä Nuppu Designin pistettä. Pettymys kuitenkin oli se, että kankaat olivat täysin normaalilla hinnalla ilman mitän messualea ja kankaiden normaalit hinnatkin ovat kuitenkin melko korkeita.Tällä kertaa olin pienellä messubudjetilla, joten Nupun kankaat saivat jäädä odottelemaan muita ostajia.

Ommellinen oli messuilla ensimmäistä kertaa mukana ja kiva lisä Oulun messujen tarjontaan! Ennen heille ei ole riittänyt paikkoja, mutta nyt olivat saaneet pienen pisteen ja toiveissa oli suurempi ensi vuodelle. Ostajia olisi kankaille ja vaatteille riittänyt enemmänkin, mutta kankaistakaan ei kovin montaa kuosia ollut mahtunut mukaan.

Verson Puodilla oli mukavan iso tila ja kun siellä käytiin melkein viimeisimpänä, ei ruuhkat olleet älyttömät. Tuolta nappasinkin muutamia kankaita mukaani. He olivat myös järkevästi leikkoneet samasta kuosista erimittaisia paljoa esim 60cm, 80cm ja 100cm jne. Monella muulla oli vain 50cm tai 1m, jolloin se isompi on liikaa, mutta puolen metrin korkeus ei välttämättä riitä.

Väkeä oli minusta ehkä jopa hieman vähemmän kuin viime vuonna samaan aikaan, vaikkakin autojonot ja lippujonot olivat kyllä pidemmän näköiset. Tai sitten se väki oli jotenkin jakautunut eri lailla. Lankakojut jätin tänä vuonna väliin, koska sinänsä ei tarvetta niille ole kun aika hyvin saan halvemmalla Kärkkäiseltä ne mitä käytän normaalisti. En kyllä bongannutkaan mitään kovin isoa lankaständiä, olikohan siellä edes? Kahvilla ei käyty, koska siellä oli aika kova ryysis koko ajan. Koko messujen kiertämiseen meni meiltä parisen tuntia, mutta tällä kertaa ei käyty siellä hyvinvointipuolella muuta kuin hakemassa perinteiset smoothiet välipalaksi.

Omat messuostokset olivat maltilliset, kuten sanoin budjetinkin olevan. Ylärivin ostokset ovat Verson puodin kankaista, alhaalla vasemmalla on Paapii, keskellä Pilpon (?) kojulta pupukangas ja oikealla Ommellisen palanen. Nämä kankaat ovat suurin osa puolen metrin pätkiä, yksi taisi olla vähän pidempi, mutta alle metrin.

Messuilta hurautettiin Zeppeliiniin, missä käytiin muutamassa vaateliikkeessä ja Rossossa syömässä. Vuohenjuustokana ei pettänyt tälläkään kertaa! Kotimatkalla sain vielä neronleimauksen ja soitin kummitytön äidille, että ovatko kotona ja kävin heitä moikkaamassa Ruukissa. Sai mukavan paussin ajamiseen, kun tuo Oulu-Ylivieska-väli ei ole mikään kovinkaan mukava ajaa kun ei ole mitään nähtävää ja suoraa tietä vain koko matka metsän keskellä. Huippu päivä takana ja ensi vuonna toivottavasti taas uudestaan! <3

↧

Suhasu tunika

October 16, 2017, 11:52 am

≫ Next: Kevyet kengät loskaan ja tyttöjen syyskengät

≪ Previous: Oulun kädentaitomessut

Kaupallinen yhteistyö NOSH / kankaat saatu

Pidin tänä vuonna perinteisesti Nosh-kutsut heti uuden naistenmalliston avajaispäivänä. Ihastuin tähän viininpunaiseen Suhasu-kuosiin, mutta valmisvaate tästä kankaasta ei ollut omaan mieleen. Solmu-tunikaa oli tässä samassa kuosissa, mutta sen roosa-musta väritys ei napannut ollenkaan. Ilmeisesti tämän kuosin joka värillä on myös oma vaatemallinsa eli samaa mallia ei saa kaikissa väreissä. Solmu-tunikan ostin itselleni mustana, mutta tämä Suhasu jäi kaihertamaan vielä mieltä. En äkkiseltään ainakaan löytänyt sitä kankaana enää Noshin sivuilta. Liekö myyty loppuun? Tämä taisi olla se jonkun Marimekon suunnittelijan piirtämä kuosi, mikä minusta kyllä huokuu vähän kuosista. Minusta se toki on ainoastaan positiivista näin Marimekko-rakastajana!

Kuosi tässä on aika sekava, joten halusin tehdä jotain simppeliä, missä kuvio pääsisi oikeuksiinsa, kuten yleensäkin omia vaatteita tehdessä. Aiemmin ompelin tämän lempparitunikan , jonka selkään tein tuollaisen kivan yksityiskohdan. Nyt tein vähän vastaavan selän, mutta ristiin menevillä kappaleilla. Innostus tähän saatu Kaiko-merkin lastenvaatteista.

Kaavana tässäkin se perus Onion, millä teen kaikki vaatteet. Mitäpä sitä tässä(kään) asiassa hyvää vaihtamaan. Kuvissa paita on hieman noussut, mutta mittaa on sen verran, että olen käyttänyt tätä myös paksujen sukkisten kanssa.

Kävin perjantaina katsastamassa Noshin uutuudet ystävän luona ja ihastuin myös tähänsiniseen versioon tästä. Mitähän sitä siitä keksisi?

Housut olen ommellut nyt myös hyväksi havaitulla Ottobren Lampi-kaavalla (muistaakseni). Hieman olen madaltanut vyötäröä, koska itsellä se nousi todella ylös. Onnistuin tekemään näistä vain ehkä himpun verran liian lyhyet! En tiedä mikä ihme kämmi siinä tapahtui. Vinkkinä myös, että älkää leikatko housukappaleita taitteelta, itsellä sivusauma kiertää näissä todella pahasti eteen. Sitten muistelin, että onkohan Noshilla joskus ollut valikoimissa sellaiset housut, missä saumat on tahallisesti laitettu menemään tuohon eteen? Nämähän kävisivät sellaisista sitten :) Materiaalina housuissa on farkkucollege eli sama mitänäissä aiemmin samalla kaavalla tehdyissä housuissa.

Tuo suhasu-kangas on käynyt jo useamman kerran pesussa ja värit ovat pysyneet hyvinä, mikä ei toisaalta yllätä. Mustien kankaiden kanssa saa aina vähän jännätä, että ovatko ne haalistuneista tai hahtuvaisia pesun jälkeen. Tilasin ompeluleirille ison säkin näitä Noshin kankaita ja saattekin pikkuhiljaa nähdä sitten kuvia, että mitä niistä on syntynyt. Ainakin yksi oma tunika on vielä kuvausta vaille ja mieskin sai uudet kotihousut. Loput ovatkin sitten lapsille. Ehkä parasta näissä kankaissa on se, että aina saman kauden värit sopivat tosi kivasti yhteen keskenään. Esim kuviokuosin tietty väri on samaa kuin yksivärisenä ja niitä on sitten helppo yhdistellä keskenään.

↧

Kevyet kengät loskaan ja tyttöjen syyskengät

October 19, 2017, 11:39 am

≫ Next: Ekaluokkalaisen kuulumiset

≪ Previous: Suhasu tunika

Meillä on ollut lapsille etsinnässä loskarit, joissa ei olisi kangasvartta sekä kevyet jalassa ja mielellään villavuorella. Aiemmin olen tykännyt esimerkiksi Kavatin Slaskeista, joiden vuorissa on villaa ja niillä Veeti tarkeni melkein koko talven ja ihan pahimpina pakkaspäivinä pidettiin vain huopikkaita. Aavalle löysinkin käytettynä vastaavat Gimot, joissa on irroitettava sisäsukka. Talvella voidaan pitää sukan kanssa ja keväällä tai kesällä sitten voi ottaa sukan pois ja siitä tulee ihan tavallinen kumisaapas. Nämä ei ehkä ole sieltä kevyimmästä päästä, mutta notkeat kuitenkin jalassa. Sukassa on kova kengänpohjamainen pohjaosa, joten toivon, että se vähän estää sitä, että sukka tulee aina riisuessa jalan mukana ulos kengästä. Näitä Kavateja saa ainakin Ellokselta ja jos sattuu merkkituoteale samaan aikaan, niin voi saada hyvinkin reilusti alennusta.

Kavat Gimo

Varsinainen löytö oli kuitenkin nämä Vikingin Ultra 2.0 loskarit, jotka löysin XXL:stä. Näistä miehen veljen vaimo vinkkasi, että heillä on ollut ja hyväksi todetut. En tiedä oliko näissä joku ale meneillään, mutta viime viikolla tilatessani hinta oli 27,9e/pari ja nyt 39,9e/pari. Sain siis edullisesti! Joka paikassa muualla näiden hinta tahtoo alkaa vitosella eli siihen nähden tuo nykyinenkin XXL:n hinta on edullinen. Tällä hetkellä siellä taisi olla vielä joku kamppis, että kaikki tuotteet -25%.

Nämä vaikuttavat lämpimiltä, sillä vuori on villasekoitetta, jossa villan osuus on 30%. Saappaat eivät myöskään ole kamalan painavat, joten siitä iso plussa! Monesti Veetin jalkaan menevä kenkä on jo todella raskas, mutta näissä materiaali on kevyttä. Mitoitus on todella isoa! Viialle otin koon 25 (käyttää normaalisti n. 26-27) ja Veetille koon 34 ja esim Reiman kengät ovat jo kokoa 35. Kummallekin olisi varmaan mennyt vielä se kokoa pienempikin, mutta en tiedä olisiko mahtunut enää keväällä. Voin mitata noista noita sisäpohjia, jos joku miettii oikean koon valintaa.

Meillä on ollut aiemmin myös kangasvartisia loskareita, mutta täällä pohjoisessa sitä loskaa on monesti niin paljon, että se varsi meinaa kastua ja harvoin se on vedenpitävää, joten se vähän niin kuin vie pohjan koko loskarilta jos kosteus menee varresta sisään!

Onko teillä kokemuksia näistä kengistä?

Tytöille löysin myös supersuloiset syksynilkkurit! Nämä on ihan Hennesiltä tilattu ja hintaa parilla oli 24,9e. Näissäkin oli minusta aika reilut koot, Viialle 26 oli siinä ja siinä onko iso ja Aavan koko taisi olla 29 tai 30. Näissä nyt ei mitään ominaisuuksia ole, kun ovat tarkoitettu vain kauppakäyttöön ja kyläilyyn, mutta siihen oikein oivat tuohon hintaan. Sisällä on vielä pieni vuorikin, joten menee varmaan nyt pikkupakkasilla. Ja hyvin on kestänyt pinta myös Viian vesilammikkohyppelut! Näitä oli saatavilla myös mustana, jos hempeä pinkki ei nappaa :)

↧

Ekaluokkalaisen kuulumiset

October 24, 2017, 11:41 am

≫ Next: Tukkaoperaatio 2017 ja pikkutytön polkkatukka

≪ Previous: Kevyet kengät loskaan ja tyttöjen syyskengät

Veetin kuulumisia en ole juurikaan tänne blogin puolelle päivitellyt. Pitkään olen halunnut valaista, mitä hänen elämään kuuluu, mutta asiat ovat olleet niin kesken, että en ole oikein osannut niistä kertoa. Meillä on ollut melko pitkä matka Veetin kanssa tässä noin puolentoista vuoden aikana. Kaikkia yksityiskohtia en halua kertoa, mutta ajattelin kuitenkin avata asiaa jonkin verran täälläkin. Mikäli joku asia mietityttää, voi asian tiimoilta lähestyä vaikka sähköpostilla.

Veetihän täytti seitsemän syyskuussa ja aloitti ensimmäisen luokan! Samalle luokalle onneksi sattui muutamia Veetin ystäviä, joten oli valmiiksi tuttuja kasvoja luokassa eikä tutustumisprosessia tarvinnut aloittaa ihan nollasta. Tämä viimeinen puolitoista vuotta on sisältänyt melko monta käyntiä erilaisten terveydenhuollon ammattilaisten pakeilla psykiatrista toimintateraupeuttiin sekä psykologiin ja koulupsykologiin. Veetillä oli aika paljon erilaisia oireita, jotka viittasivat johonkin autismikirjoon ja kotona täytetystä autisminkirjoseulasta tulikin pisteistä melko rutkasti.

Tuona pitkänä ajanjaksona ollaan juostu taholta toiselle selvittämässä, että ovatko oireet jotakin autismin kirjoa vai liittyvätkö vielä sosiaalisen puolen kypsymättömyyteen, joka korjaantuu ajan myötä. Alussa luin paljon tuttavan vinkistä myös lahjakkaista lapsista, joilla vastaavia ongelmia usein ilmenee ja ne listat kyllä täsmäsivät Veetin todella hyvin. Pedagogiset taidothan Veetillä ovat erittäin hyvät, koulupsykologin testien mukaan on oikeastaan siellä keskiverto kakkosluokkalaisen tasolla tai jopa ylempänä. Osassa aineista ei korkeampaa tasoa edes viime kesänä vielä testattu, joten ihan tarkkaa tietoa noistakaan ei ole. Matemaattiset taidot ehkä ovat kuitenkin ne kaikista korkeimmat, sillä Veeti on esimerkiksi viimeisen vuoden parin aikana osannut laskea jo isotkin kertotaulut ja perus plussa- ja kertolaskut ovat menneet oikein jo vuosia. Kertolaskujen osaamisesta kertoo se, että itse tarvitsen melkein laskinta laskujen oikeellisuuden tarkistamiseksi :)

Ilta-Sanomien artikkelissa alla luetellut listattiin ominaisuuksiksi ja luonteenpiirteiksi, mitä lahjakkailla lapsilla yleensä on ja tunnistan Veetissä melkein kaikki näistä:

uteliaisuus
hyvä muisti
hyvä huomiokyky
hyvä päättelykyky
(tarvittaessa) hyvä keskittymiskyky
hyvä ratkaisemaan ongelmia
oppii nopeasti
suhtautuu omiin kiinnostuksenkohteisiin intohimoisesti
ymmärtää helposti monimutkaisia ja abstrakteja asioita, käsitteitä ja konsepteja
omalaatuinen ja vilkas mielikuvitus
laaja ja värikäs sanavarasto
saattaa oppia omatoimisesti ja aikaisin lukemaan, laskemaan jne.

vahva oikeudentaju ja käsitys oikeasta ja väärästä
herkkä ja tunteellinen
huumorintajuinen, ”älyllinen leikkisyys”
pyrkii täydellisyyteen, perfektionistinen
arvostaa ja ymmärtää estetiikkaa
samaistuu ja hakeutuu itseään vanhempien ja aikuisten seuraan
kiinnostunut filosofisista tai sosiaalisista aiheista ja ongelmista
kyseenalaistaa paljon, haluaa ymmärtää ”miksi?”
kriittinen, arvioiva, epäilevä
halukas oppimaan uutta

Monesti tuo lahjakkaan lapsen termin käyttäminen vain ymmärretään muiden ihmisten taholta jonkinlaisena kerskailuna ja kehuna siitä, kuinka lapsi on muka parempi kuin toisten ymmärtämättä asian toista puolta eli sitä, kuinka liiallinen lahjakkuus on myös taakka. Varsinkin jos se tuo mukanaan sitten sitä sosiaalisen puolen kehittymättömyyttä ja ongelmia sen kautta. Voisin näin äitinä sanoa, että huomattavasti helpompaa on elämä ns. keskivertolapsen kanssa, mutta nuokin ovat asioita joiden kanssa kasvetaan ja opitaan elämään ja poimimaan sieltä ne hyvät asiat. Samalla opetellaan myös ymmärtämään, miten tällaisen lapsen kanssa toimitaan, jotta elämä olisi mahdollisimman tasaista ja pahimmilta konflikteilta vältyttäisiin.

Olen täälläkin aikoinaan kertonut Veetin oppineen lukemaan kolmevuotiaana ja muutoinkin olleen kovin kiinnostunut aina oppimisesta. Mielikuvitusleikit puolestaan eivät koskaan ole luistaneet. Paljon on erilaisia oireita, joita ei ole osattu yhdistää aikoinaan mihinkään tällaiseen. Onhan Veeti ollut meidän ensimmäinen lapsi eikä vertailupohjaa muihin lapsiin ole ollut. Tuo leikkimättömyys on oikeastaan ainut, mitä olen aina ihmetellyt ja odotellut, että milloin Veeti alkaa leikkiä. Sitä ei ole tapahtunut tähän päivään mennessä ja tuskin tapahtuukaan. Tällä hetkellä ollaan siinä pisteessä, että kävimme viime viikolla Oulussa asian tiimoilta ja nyt Veeti käy siellä muutamia kertoja testeissä, samoin kuin me vanhemmat haastattelussa ja sitten nähdään, että viittaavatko oireet esimerkiksi aspergeriin. Voi myös olla, että mitään varsinaista ei löydy, mutta silloinkin asperger voi olla yhtenä piirteenä Veetin luonteessa.

Toistaiseksi mitään erityisempiä tukikeinoja ei ole käytössä asian suhteen, mutta Veetin luokkaan saatiin yleinen avustaja, joka voi tarvittaessa olla avuksi, mikäli tarvetta syntyy. Veeti voi mahdollisesti myös tarvita lisäkäsiä siihen, että saa sellaisia tehtäviä, mitkä ovat tarpeeksi vaativia eikä turhaantumista pääse syntymään tunnilla. Turhautuminen tehtävien haastamattomuuteen aiheuttaa helposti sitten häirintää tunnilla. Onneksi koulun puolelta ollaan oltu tämän asian kanssa ymmärtäväisiä ja alku on ainakin mennyt ilman kummempia turhautumisia, kun kaikki perusasiat koulussa ovat vielä uutta ja jännää. Pidettiin myös kesällä palaveri opettajan, erityisopettajan sekä kuraattorin kanssa tilanteesta, jotta kaikki ovat selvillä Veetin tilanteesta. Läksyjä Veetillä ei juurikaan ole tullut lukuläksyjä lukuunottamatta, koska Veeti ehtii tehdä tehtävät tuntien aikana.

Me ollaan aika avoimesti tästä puhuttu ja haettu neuvoja ja apuja ja ollaan saatu tosi hyvin tukea Veetin eskarista ja nyt koulultakin. Eskariin sattui aivan ihana opettaja, jolla oli omakohtaista kokemusta vastaavanlaisista lapsista ja sieltä saatiin tukea ja rattaat pyörimään eteenpäin todella hyvin. Meillä on tieto, että mitään diagnoosia ei välttämättä tule, mutta silti sen saaminen helpottaisi tavallaan asian selittämistä muille ihmisille, joiden kanssa Veeti on tekemisissä. Silloin heidänkin olisi kätevä halutessaan lukea tietoa netistä. Tämä auttaisi myös siinä, jos Veetin elämään tulee uusia kavereita ja heidän vanhempiaan. Tiedän, että moni meidän tuttava lukee tätä blogia ja moni heistä on sellaisia, jotka eivät tästä asiasta ole tietoisia ja minusta olisi hyvä, että mahdollisimman moni meidät tunteva tilanteen tietäisi. Se tuo sitä ymmärrystä siihen, miksi käytös ei aina ole ehkä ihan samanlaista, mitä muilla samanikäisillä. Se ei tarkoita sitä, että Veeti olisi jotenkin huonompi tai vaikka tahallaan ilkeä, vaan sitä, että hänen ajatusmaailmansa on erilainen, kuin useimman samanikäisen. Eniten ongelmia on juurikin sosiaalisissa tilanteissa ja tunnetaidoissa. Veeti ei aina ymmärrä, miten toisille puhutaan eikä hoksaa jos loukkaa toista. Tämä on se asia, missä haluan korostaa sitä, että Veeti ei noita asioita sano ilkeyttään loukatakseen toista vaan se sosiaalinen puoli ei ole pysynyt mukana kehityksessä. Myös kasvojen tunnistaminen on vaikeaa ja samoin kasvojen ja nimien yhdistäminen. Siksi Veetin on ollut vaikea oppia esimerkiksi luokkakavereiden nimiä tai tunnistaa kavereita, joiden kanssa on joskus leikitty, mutta ei ole nähty säännöllisesti.

Muutoin Veetin koulu on alkanut paremmin mitä osasimme kuvitella ja kavereita on löytynyt niin koulussa kuin sen ulkopuolellakin mikä tietenkin helpotus jokaiselle vanhemmalle. Veeti on erittäin älykäs kaveri, jolla on myös huumorintajua ja parhautta ovatkin ne hetket kun se pääsee oikeuksiinsa ja Veeti meinaa tikahtua nauruun. Veetin nauru on sellainen, että se tarttuu helposti! Mieluista puuhaa on edelleen retkeily luonnossa, on ollut jo pikkulapsesta asti! Tekniikka kiinnostaa myös ja pelaaminen ja tietokoneella ohjelmointi ovat mieluisia puuhia meidän vanhempien antaessa ruutuaikaa. Muutoin Veeti lukee aika paljon, enimmäkseen nykyään Aku Ankkoja. Kehitystä sosiaalisissa suhteissa on tapahtunut myös ja nykyisin Veeti hakee jo itse kavereita pihalle, kun ennen viihtyi enemmän yksin ja omissa oloissaan. Meidän mittapuulla on jo melkoinen kyläluuta ja saatiin myös ensimmäinen yökyläilijä Veetille tässä jokin aika sitten :)

Aiemmin kyselin täälläkin harrastusmahdollisuuksia, mitkä eivät ole liikuntapainotteisia ja lopulta löydettiin Veetille englannin kielikylpy, missä hän on käynyt mielellään joka viikko. On edes yksi oma juttu viikossa, missä käydä ja sinne Veeti pyöräilee itsekseen tästä kotoa. Koulupäivien jälkeen Veeti jää koululle iltapäiväkerhoon, mistä on alun kankeuden jälkeen löytynyt myös leikkikavereita.

Välillä saadaan nauttia Veetin avuliaisuudesta, kun hän on alkanut viikonloppuisin tekemään aamupalaa pienemmille sisaruksille ja nytkin tässä odotan, että Veeti keittää itselleen ja minulle teetä, kun pikkusiskot ovat päikkäreillä.

Nyt eletään tämän asian suhteen odottelevalla kannalla ja Oulun käyntien jälkeen ollaan viisaampia tässäkin asiassa!

↧

Tukkaoperaatio 2017 ja pikkutytön polkkatukka

October 27, 2017, 9:54 am

≫ Next: Back to fit päivitys!

≪ Previous: Ekaluokkalaisen kuulumiset

Moni teistä on varmaan kuullutkin puhuttavan Tukkaoperaatiosta? Lyhyesti ja ytimekkäästi siinä kerätään lahjoitushiuksia, joista valmistetaan tukkapäähineitä syöpään sairastuneille lapsille. Päähine voi olla vaikka pipon tyylinen, josta näkyy alta hiuksia kuten muillakin lapsilla. Aika kattavan artikkelin aiheesta voit lukea tästä Ylen kirjoituksesta . Virallinen Tukkaoperaatiopäivä on nyt sunnuntaina, mutta täällä Ylivieskassa Parturikampaamo Siluet leikkasi jo torstaina hiuksia lahjoituksiin. Operaatiopäivänä hiuksensa lahjoittaneille hiustenleikkuu oli ilmainen, vain postimaksu 3e maksettiin omasta pussista. Valitettavasti ilmoittautumisaika lahjoitusleikkauksiin taisi mennä umpeen, mutta toivottavasti näitä järjestetään myös muina vuosina. Meidän pienestä kaupungista oli mukana huikeasti kolme eri parturia!

Aavan kavereista moni on saanut viime aikoina lyhyemmän tukan ja Aavakin on haikaillut "kesätukan" perään, vaikka kesä jo menikin. Aavan hiuksia ei ole koskaan leikattu ja latva on aika ohkainen. Kun luin ensimmäistä kertaa tästä tempauksesta, päätin, että nyt voidaan leikata vihdoin tukka lyhyeksi kun se voidaan samalla lahjoittaa hyvään tarkoitukseen.

Eilen mentiin sitten Aavan kanssa parturiin, jonne piti mennä puhtailla ja pestyillä hiuksilla, jossa ei ole esimerkiksi hoitoaineita. Aluksi hiukset mitattiin, että leteistä tuli riittävät 17cm pitkät ja letitettiin. Sitten vain nips naps, letit irti ja talteen. Hiukset leikattiin normaalisti ja parturi laittoi Aavalle vielä letin ja vähän pinkkiä sprayväriä.

Tämä oli Aavan ensimmäinen parturikäynti ja selvästi tyttöä vähän jännitti. Aava sai päälleen hienon prinsessa viitan ja odotellessa tikkarinkin, kun ajat olivat vähän myöhässä. Nätisti istui kuin tatti paikoillaan koko leikkauksen ajan ja tykkäsi myös lopputuloksesta. Vitsi miten hiusten malli saa Aavan näyttämään niin paljon isommalta tytöltä! Mittaa jäi kuitenkin sen verran, että tuo menee vielä saparoille ja pienelle ponnarille sekä saahan tuohon lettejäkin vielä tehtyä.

Lopussa katseltiin sitten yhdessä, että millaiset letit sieltä päästä irtosi!

Harmittaa, että en tiennyt tällaisesta mahdollisuudesta kun leikkasin oman tukkani lyhyeksi. Mun paksusta tukasta ois varmaan tehnyt jo pari peruukkia :D Muistelen myös, että tukkaa pystyy lahjoittamaan myös muulloin, mutta toki silloin se parturimaksu tulee itse maksaa ja hoitaa itse se postitus.

Onko joku teistä menossa lahjoittamaan hiuksia?

↧