NauravaNappi

Tänä kesänä on ollut tosi paljon sateisia päiviä ja ollaan lasten kanssa niin laiskimuksia, että ei jakseta lähteä pihalle kastumaan vaan pysytään sisällä. Kaikkien vaatteet kyllä taitavat pitää veden, mutta varsinkaan Veetiä kun ei saa edes hyvällä kelillä houkuttelematta ulos, saati sitten sateella!

Erään sateisen viikon jälkeen päädyttiin Raudaskylän parkourpuistoon, missä on tavallinen puistokin samassa. Vähän vaihtelua noihin meidän normaalipuistoihin ja lapsetkin viihtyivät taas jonkin aikaa. Viia oppi laskemaan itse liukumäestä, joten ei paljon äitiä tarvittu. Kiipesi siis itse portaat ja laski alas ja toisti tätä :)

Lapsillekin teki selvästi hyvää päästä purkamaan energioitaan vähän ulos juoksentelemalla ja kiipeilemällä, koska ei tarvinut kenenkään yhtään tapella niin kuin kotona sisällä. Tässä muten näkyy se Veetin pippuricollegesta tehty huppari, joka on niin perus huppari kuin olla ja voi, mintuilla resoreilla.

Kaikki lapset touhottivat puistossa omiaan, joten ehkä sen takia konflikteilta vältyttiin. Joskus on siis helpompi pakata lapset autoon ja kärsiä automatkan nahistelu, jos siitä seuraa tunti tai pari rauhallista aikaa :)

Välistä toivoisi, että sitä asuisi isommalla paikkakunnalla, että löytyisi erilaisia retkikohteita vaikka millä mitalla tai että voisi kiertää vaikka niitä itselle uusia puistoja. En ole täältä kotoisin, joten en täällä tiedä semmoisia "luontopaikkoja" missä voisi käydä keskenään lasten kanssa retkellä niin, että siellä olisi vaikka jotain kivaa tekemistä tai näkemistä. Mikään vesi tai jyrkänne ei ehkä ole ideaali tuon yksivuotiaan spurttailijan kanssa.

Tuossa parkourpuiston vieressä on myös hieno riippusilta. Se on yksi niitä ainoita erikoisempia kohteita, jonka täällä tiedän olevan. Käytiinkin sillalla katselemassa maisemia. Ollaan käyty täällä joskus aiemminkin, ehkä Viian ollessa vauva viime kesänä. Silloin mua itseä pelotti tuo silta niin, että en kovin nauttinut siitä. Nyt kuitenkin uskalsin mennä itsekin sillalle nauttimaan maalaismaisemista. Ehkä helpotti myös se, että Aava on jo isompi, eikä tarvinnut panikoida koko ajan, että hyppääkö se tuonne jokeen!

Kolmen lapsen kanssa liikkuessa myöskään ei jaksa aina lähteä semmoisiin paikkoihin, jossa pitää kamalasti esimerkiksi varoa lasten kanssa. Viia sai jäädä tämän pikavisiitin ajaksi istuimeen odottamaan. Siksi puistot ja muut ulkojutut ovat helppoja kohteita kun Viiankin voi vain antaa päästää menemään. Monesti olen halunnut esimerkiksi käydä Kalajoella siinä Plassin kahvilassa, oliko se nyt Siiri? Mutta jotenkin ajatuskin tämän lauman kanssa sinne menemisestä saa hien pintaan :D Tosin tähän sain kyllä instan puolella vinkin, että siellä voi nauttia virvokkeet ja leivokset myös pihalla, joten ehkä me joudutaan se vielä testaamaan tänä kesänä. Me ei olla päästy edes liikennepuistoon tänä kesänä kun on satanut, enkä itse jaksa lähteä sinne sateeseen töröttämään. Ja rasittavaa olisi yrittää pitää Viia pois sieltä autoreiteiltä :)

Ehkä olen vain laiska raahaamaan tätä kolmikkoa joka paikkaan mukaan, jos ei pakko ole :) Pääsee niin paljon helpommalla, kun ei lähde yksin kaikien kolmen kanssa. Esimerkiksi kirpparilla on mielenkiintoista käydä näiden kanssa, kun Viia yrittää jatkuvasti kärryistä pois ja Aava härppii tavaroita pöydistä ja pelkään, että jotain tippuu ja särkyy. Että sinänsä yhden lapsen kanssa oli kyllä todella helppoa mennä ja tulla ihan mihin vain!

Mutta sitten vastapuolena on se, että yleensä lapset eivät pikkureissuilla nahistele ollenkaan ja aika kuluu kaikilla mukavasti. Että onko se sitten kuitenkin sen vaivan arvoinen, kun jaksaa lähteä. Se vaan vaatii aina tietynlaista asennoitumista siihen, että on ainoana aikuisena sillä reissulla mukana.

Riippusillalta lähdettiin ajelemaan takaisin keskustaan, haettiin kaupasta pillimehut ja ajeltiin vielä Puhkalan museoon pikaiselle visiitille.

En ole koskaan käynyt tuolla päiväaikaan siten, että se olisi auki. Pitää ehkä korjata joskus tilanne. Lapset olivat käyneet Pyhäjoen museossa mummun kanssa ja tykänneet. Tosin siellä onki tosi kiva museo, varsinkin vanha apteekki on oma suosikkini!

Reilu viikko sitten ajeltiinkin hellepäivää viettämään mökille äidin kaveriksi ja mummu nappasi lapset pariksi yöksi mökkiseuraksi itselleen. Kun kerrankin oli lämmintä, pääsivät lapset läträämään uima-altaaseen.

Ruukaatteko te käydä lasten kanssa retkillä tai uusissa leikkipuistoissa vai oletteko siinä omalla pihalla aina? Ja jos asutte jossain lähialueella, niin saa vinkata kivoja paikkoja, missä kannataisi käydä :)

Ja tiedättekö, tämän postauksen innoittamana pakkasin viime viikolla lapset ja eväät autoon ja hurautettiin Kalajoelle viettämään aikaa ja kaikilla oli mukavaa!

Me ollaan jaksotettu muistaakseni kaikkien lasten kohdalla yksivuotisneuvolan rokotteet kahteen kertaan, että ei tarvitse kerralla laittaa kolmea piikkiä. Aavalle ja nyt Viialle on sillä toisella kerralla sitten laitettu samalla vesirokkorokote ja Veeti sai sen myös Aavan kanssa yhtä aikaa nelivuotiaana. Soittelin muissa asioissa neuvolaan meidän omalle terveydenhoitajalle ja hän sitten kertoi, että lääkäri oli ilmeisesti kurkannut Viian tietoja ja merkinnyt koneelle, että toisten rokotusten yhteyteen tulisi ottaa kasvukontrolli. Me kun olimme oman hoitajan kanssa sopineet, että kontrolliin ei tarvitse tulla, vaan soitan jos tulee huoli Viian kasvusta.

No ajattelin, että samapa tuo kasvu on katsoa, kun kerta joka tapauksessa ollaan sinne menossa eikä tarvitse erikseen käyttää puntarilla. Mies käytti Viian ja minä jäin isompien kanssa kotiin. En viitsinyt kaikkia raahata katsomaan rokotteiden laittoa, jos sattuu, että Aavalla on rokoteaika itsellään syyskuussa. En muista, että oliko 6- ja 3v-neuvolassa rokotuksia, mutta ihan varalta.

Kasvukontrollin tulokset eivät sinänsä yllättänee. Painoa oli tullut reilussa kuukaudessa se 190g eli aika lailla samaa tahtia kuin viime neuvolassa, jolloin kahdessa kuussa oli tullut se 300g. Pituutta oli tullut 0,8cm. Tämän hetken mitat ovat siis 78cm ja 8,49kg. Olin muistellut, että Viia painaa 9kg, mutta muistin näemmä kilolla pieleen! Veeti ja Aava ovat painaneet yksivuotisneuvolassa hieman reilut 10kg, eli pari kiloa enemmän ja pituutta on ollut pari senttiä enemmän.

Itsellä ei ole huoli kasvusta, koska voin kyllä arvata, miksi sitä ei tule. Kun neiti syö edelleen aika pieniä annoksia, mutta liikkuu koko 12h, jonka on hereillä, on kulutus melko suurta. Jo syömisen aikana ehditään humpata tuolista ylös-alas-ylös-alas jne. Edes sylissä ei voi istua paikoillaan. Mielestäni Viia ei silti ole laihan näköinen, tai semmoinen alipainoisen näköinen vaan on vain hoikka. Kun tähän mennessä paino ei ole huolettanut, niin tulee väkisinkin mieleen ajatus, että pitäisikö sen huolettaa, kun näin kontrolloidaan?

Nyt lääkäri oli sitten määrännyt uuden kasvukontrollin parin kuukauden päähän. Epäilen, että tuo painonnousu mitenkään yhtäkkiä radikaalisti muuttuu, joten käydään sitten taas toteamassa, että se 300g on tullut painoa. Ymmärrän kyllä, että näitä seurataan, mutta onko sillä seurannallakaan mitään sen kummempaa merkitystä, jos asiaa ei kuitenkaan sen kummemmin tutkita? Kuukausi toisen perään vaan todetaan, että liian vähän kasvaa ja tulkaa kontrolliin ja sitten kontrollissa todetaan taas se sama.

Tässä kuvat Viian kasvuseulasta. Kasvuseula on siis ilmainen palvelu, johon voi syöttää lapsen tiedot ja seurata niiden kehitystä. Meillä on kaikkien käyrät siellä tallessa. Tästä näkee, että paino on paljon miinuksella ja siitä tuli seulahavainto, että lapsi on lievästi alipainoinen. Myös pituus-painosuhteesta tuli seulahavainto, jossa Viian paino menee -16 käyrällä. Viimeksi se oli sama, mutta sitä ennen hieman parempi. Ensimmäinen miinusmerkintä oli -5 ja siitä on tultu vain alaspäin.

Onko muuten teillä kenelläkään ollut lasta, joka on rampannut kasvukontrolleissa ja että sen vähäisen painon (tai pituuden) kasvun olisikin aiheuttanut joku muu kuin se, että lapsi kuluttaa kaiken syömänsä? Mietin vain, että missä vaiheessa sille asialle oikeasti aletaan tekemään jotain, jos kasvua ei tule? Itsestä tuntuu, että enemmän olisin huolissani siitä, jos pituutta ei tulisi ollenkaan, mutta kun Viia on kuitenkin pituuskäyrillä siellä yläkäyrällä, eli kyllä se ruuasta saatu energia riittää edes siihen toiseen kasvuun, vaikka ei kumpaankin riittäisikään.

En tiedä pitäisikö yrittää sitten ympätä Viian kontrolli samaan neuvolaan Veetin ja Aavan neuvoloiden kanssa kun ne ovat peräkkäin.

Tässä samalla muuten kuvia muutamasta vaatteesta, jotka ompelin Viialle alkavaa hoitoa varten. Kaavana näissä on jokin vanhemman ottobren Mint koossa 74cm ja paidassa 80cm pituus ja mekossa sitten muokattu helmaosa kaavaan.

Kummassakin takana pisarahalkio. Tuohon yläkuvien lintupaitaan leikkarin resorin Ottobren pituuden mukaan ja se jäi liian löysäksi. Tähän toiseen venytin näppituntumalla ja siitä tuli paljon parempi :) Kaverilta ostin pieniä kangaspaloja, joista hän ei saanut enää mitään ommeltua niin näistä just tulee Viialle vaatetta.

Huomenna mennään sitten ottamaan tämän laiheliinin kanssa vihdoin yksivuotiskuvia, jännittää! Otetaan pihakuvia, eikä mulla oikein ole mitään ideaa, mutta luotan siihen, että meidän kuvaaja saa silti kauniita kuvia :)

Mikä on teillä semmoinen pakollinen lapsiin liittyvä juttu, joka täytyy tehdä, mutta ette niin kamalasti välitä siitä jostain syystä? Mulle se on ehdottomasti varmaan lasten nukuttaminen. Mulla ei kestä hermot sitä temppuilua mitä siihen sisältyy ja todella harvoin saan yksin kaikki nukkumaan niin, että ei ärsyttäisi jokin asia. Tai no, Veetin nukuttaminen on ehkä yksi mun lempipuuhia. Käyt laittamassa peiton, silität ja sanot "hyvää yötä, kauniita unia, oman kullan kuvia". Valot kiinni, ovi raolleen ja se oli siinä.

Mutta sitten päästään tyttöjen nukutukseen. Aavalle luetaan ensin satu ja sanotaan hyvät yöt peittelyn jälkeen ja poistutaan huoneesta. Ennen huoneeseen menoa on käyty seuraava dialogi:

Äiti: Tartteeko käydä pissalla?
Aava: Ei pissata.
Äiti: Ootko ihan varma? Käyppä kuitenkin varalta.
Aava: Ei pissata, en käy.
ÄIti: Okei, ei tartte sit viiden minuutin päästä huutaa, että pissattaa. Nyt nukkumaan.

Sit tehdään nuo edellä mainitut peittelyt sun muut uudelleen ja viiden minsan päästä huoneesta kuuluu "mulla on pissahätä!". Ei muuta kuin pissalle ja taas peittelyt ja hyvät yöt. Kohta on peitto huonosti tai potkittu pois. Seuraavaksi juomapullossa on liian paljon/vähän/liian kylmää/liian lämmintä vettä tai joku tietty unikaveri on hukassa ja mitä näitä nyt on. Tai sitten "en jaksa enää nukkua/oon nukkunut jo".

Sit kun ne nukahtaa, niin onhan ne ihania! Tässä mun sängynvaltaajat isin ollessa pois kotoa...

Viian kohdalla Viia viedään sänkyyn, ja silitetään/lauletaan hetki. Poistun huoneesta laulun hyräilyä jatkaen. Kuulostellaan hetken, että miten onkin heti hiljaista. Keität teen ja istut sohvalle, niin huoneesta kuuluu itku. Käyt laskemassa seisovan lapsen sänkyn ja toistat silittelyt ja laulut. Otat käden pois selän päältä ja itku alkaa. Lasket takaisin ja odotat sopivaa hetkeä. Luulet päässeesi helpolla, mutta kohta alkaa valot räpsyä makkarissa kun Viia yltää seisoalteen katkaisijaan. Silität ja juuri kun Viia meinaa nukahtaa, Aava huutaa peittoa toisessa päässä taloa ja Viia havahtuu ja on taas yhtä pirteänä kuin nukutusrumban alussa. Aloitat saman alusta samassa järjestyksessä. Hyvällä tuurilla Viia nukahtaa tällä kertaa, eikä tartte puolta tuntia kökkiä käsi Viian selän päällä makkarissa.

Kun mies nukuttaa Viian, hän menee makkariin, pistää Viian sänkyyn ja sanoo hyvät yöt. Tulee pois ja huoneessa on siitä lähtien hiljaista ja viiden minuutin päästä kun käyt kurkkaamassa, Viia on sikeässä unessa. Niin epäreilua!

Mitkä on niitä teidän inhoamia pakollisia lapsiperheen juttuja? Meneekö teilläkin nukutukset näin epäreilusti?

En tiedä onko kukaan voinut välttyä tässä viimeisen viikon aikana kuulemasta Pokemon Go:sta? Kyseessähän on siis puhelimeen ladattava peli, jossa jahdataan virtuaalisia pokemoneja, mutta reaalimaailmassa puhelimen ja sen gps:n avulla. Peli tuntuu jakavan aika voimakkaasti mielipiteitä. On niitä, jotka asensivat pelin heti ja koukuttuivat siihen sekä niitä, joiden mielestä koko touhu on aivan naurettavaa. "Menisivät harrastamaan jotain oikeaa urheilua" he sanovat. Itselle pokemonit ovat tuttuja ja lapsuudesta ja muistan, kuinka ohjelman lopussa ollut räppi (kaikki kerätään kaikki kerätään) jouduttiin poistamaan, koska se antoi lapsille mielikuvan, että heidän pitäisi ostaa kaikki pokemonit tai jotain muuta yhtä typerää. Muistan myös alkutunnarin vieläkin :)

Meillä on ladattu tämä sovellus sekä miehelle, että minulle. Mainittakoon, että harrastamme satunnaisesti myös geokätköilyä, mistä tämä ei ihan älyttömän paljon eroa. Mies latasi kokeilumielessä pelin, että voisi lasten kanssa pelata. Minä puolestaan siksi, että käytän hyväkseni kaikki apukeinot, joilla saan houkuteltua lapset lenkille ja liikkumaan kanssani. Pullojen keräys toimi aikansa, mutta koska täältä löytää aika vähn pulloja, alkaa sen teho jo hieman heiketä. Niinpä ajattelin, että tässä on uusi lenkkihoukutin. Ja oikeassa olinkin.

Pokemon Go:ta on kritisoitu siitä, että ihmiset liikkuvat tuolla kylillä puhelin kourassa peliä samalla pelaten. Terveellisempää olisi mennä vaikka poimimaan mustikoita metsään tai muuten vain pyöräilemään. Nämä Pokemonia pelaavat ihmiset ovat kuitenkin todennäköisesti osittain myös niitä, jotka pelaavat myös muita pelejä esimerkiksi tietokoneella. Itse olen sitä mieltä, että jos vain on olemassa peli, joka saa lapset, nuoret ja vanhemmatkin ihmiset pois sisältä koneen äärestä liikkumaan, niin voiko siinä olla mitään pahaa? Liikunta on aina hyvästä; kävitpä sitten lenkillä sen puhelimen kanssa tai ilman. Olen lukenut lukuisia juttuja, joissa muutoin täysin liikuntaa harrastamattomat ihmiset ovat tämän pelin ansioista kävelleet ja pyöräilleet päivässä toistakymmentä kilometriä. Minusta ei voi jaotella liikuntaa oikeaan ja väärään, vaan kaikki liikunta on hyväksi kropalle liittyi siihen sitten peli tai ei.

Lasten kanssa muutaman reissun aikana kerättyjä Pokemoneja

Meillä tämä on siis toiminut myös hyvin liikunnan motivaattorina. Minä työnnän tyttöjä tuplissa ja pidän puhelinta hollilla, että huomaan ilmestyvät pokemonit ja Veeti pyöräilee ja saa sitten napata poket pokepalloon mun puhelimella. Koskaan ennen en ole myöskään pyörälenkillä kuullut lausetta "Äiti onko pakko mennä jo kotiin, voidaanko vielä vähän pyöräillä?". Jos tämän saa aikaiseksi yksi pieni sovellus puhelimessa niin olen ehdottomasti sitä mieltä, että se on mahtava asia. Ja minustakin on mukavampaa käydä pidemmillä pyörälenkeilläkin kun on jotain mitä odottaa. Kilometrejä kertyy huomaamatta kivasti ja kaikilla on hauskaa. Kotona Veeti sitten näyttää Aavalle, että minkälaisia pokemoneja saatiin sillä kyseisellä lenkillä kiinni. Eilenkin käytiin kävellen kahdeksan kilsan lenkki ja Veeti ja Aava olivat mukana pyörällä. Aava meni potkupyörällä koko matkan tulematta kertaakaan levähtämään rattaisiin! Tähän mennessä pisin potkittu matka on varmaan parin kilsan luokaa. Tuossa pokejahdissa tulee mukavasti lepotaukoja Aavalle sillä välin, kun pysähdytään nappaamaan örkit kiinni.

Ainoat miinukset tässä pelissä ovat ne, että se vie tuhottomasti akkua ja mun puhelimen muutenkin huono akku kestää juuri ja juuri sen tunnin pari pokemetsästyksen eikä täältä löydy kamalasti pokemoneja muuta kuin tuolta keskustasta. Kartta ei esimerkiksi tunnista meidän tietä ollenkaan eikä täällä taajamassa vilise mitenkään älyttömästi mitään kiinni napattavaa.

Vaikka tämä on ns. yksinpeli ja kännykällä pelattava, edistää tämä omalla laillaan myös sosiaalisuutta. Tuolla kylillä kulkee jatkuvasti porukkaa puhelin kourassa ja heistä näkee, että he etsivät myös pokemoneja. Ventovieraille ihmisille tulee juteltua, kun tietää, että he ovat touhuamassa sitä samaa mitä sinä itsekin. Meillä Veetikin juttelee sujuvasti oudoille lapsille, jotka ovat myös pokejahdissa, mutta silti Veetiä ei meinaa saada mennä kysymään tuttuja naapurin lapsia leikkimään. Missä muussa yksin harrastettavassa harrastuksessa keskustelet luontevasti harrastamisen lomassa vieraille ihmisille? Tässä Heikki Luodon Hesariin kirjoittamassa mielipiteessä oli nostettu esiin samoja asioita, mitkä itsekin olin pistänyt merkille.

Toki pelissä on haittapuolena ne ihmiset, jotka pelatessaan eivät huomioi ympäröivää maailmaa ollenkaan vaan ryntäilevät autojen eteen ja muutenkin ovat tiellä pelatessaan. Itse en ymmärrä, miksi sinne autojen eteen pitää rynnätä, kun kaikki poket saa kyllä pyydystettyä vähän kauempaakin, eivätkä ne tietääkseni mihinkään karkaa, vaikka hetken odottaisikin. Toisaalta tuolla liikenteessä on paljon sellaisiakin törppöjä, jotka ovat törppöjä ihan muuten vain, ilman peliä mitä syyttää.

Mitä mieltä te olette tästä ilmiöstä? Onko Pokemon Go hyvä vai huono juttu ja joko se on asennettu teidän perheessä jonkun perheenjäsenen puhelimeen? Onko joku, joka on välttynyt kuulemasta koko pelistä?

Se, mitä meillä kaikkien tämän talouden naispuoleisten vaatekaapista uupuu, ovat yksiväriset yläosat! Semmoiset, joita voisi pitää sitten värikkäiden leggareiden kanssa. Kirjavaan yläosaan en oikein osaa yhdistää muuta kuin yksiväristä alaosaa. Alkukesästä ompelin kummallekin tytölle yhden uuden mekon. Yksivärisenä, mutta pienillä jujuilla.

Aavalle olin ostanut fb:n kirpparilta ihanan vastaavan frillamekon, jonka joku oli itse tehnyt. Harmikseni se oli kuitenkin liian pieni, mutta ideana niin hyvä, että toteutin sen ensin Viialle ja Aava odottelee omaansa vielä. Mekko on yksinkertainen harmaa ja siinä on piristyksenä vaaleanpunainen kuumailmapallo silityskuvana.

Aavalle puolestaan testasin tätä "gugguu-mekon" kaavaa, jonka ihana Paula lähetti mulle, kun oma järki ei riittänyt kaavan piirtämiseen edes alkuperäisen mekon avulla :D Nyt on ollut niin kuumaa, että pitkähihaisia mekkoja ei ole pidetty, eikä sovituskuviakaan siis ole. Laitan niitä sitten kun mekot taas viileämmällä kelillä pääsevät päälle. Aavan mekkoon leikkasin yksinkertaisen origamilinnun, joka sopii kivasti tyyliltään tähän simppeliin mekkoon.

Tehosteena mekossa valkoiset tikkaukset. Tai sitten ompelija oli laiska, eikä jaksanut vaihtaa lankoja, who knows... ;)

Joko siellä on alettu pitkähihaisten vaatteiden hommaaminen syksyn varalle?

Kun Viian imetystaivalta oli takana kolme kuukautta, kirjoitin täällä blogissa sen hetkisen elämäni imetystarinan kaikkinensa. Tavoitteenani (tai ehkä toiveenani on parempi sanamuoto) oli puolen vuoden täysimetys ja siihenkin päästiin. Toissakuussa minusta tuli yhden yön aikana taaperoimettäjä, kun vauvani täytti vuoden verran. Näin myös se maaginen vuoden raja imetystä täyttyi. WHO suosittelee lapsille vähintään vuoden imetystä, mutta mielellään kahta vuotta. Itse otin tavoitteekseni tuon vuoden ja se on nyt yli kahdella kuukaudella ylitetty. Päästiin siihen tilanteeseen, että aloin miettiä, että mitä nyt? Jatkanko imetystä vai lopettelenko sen ennen töihin menoa. Ennen aina sanoin, että sitten lapsi on liian iso imetykseen (siis omalla kohdallani), kun osaa pyytää tissiä sanomalla. Onneksi Viia ei ole vielä oppinut puhumaan :)

Viia syö päivisin aika vaihtelevasti tissiä muutamasta kerrasta varmaan sinne seitsemään kertaan. Jos ollaan paljon menossa tai pihalla, jäävät kerrat melko vähiin, mutta sadepäivinä niitä kertyy enemmän kun ollaan sisällä. Jos en ole kotona, Viia juo maidot pillimukista ja pärjää varsin hyvin ilmankin.

Viimeisen viikon imetyksiä suomaisemissa marjanpoimintaretken yhteydessä.

Itse imetyksessä ei edelleenkään ole mitään vikaa, mutta vika on ehkä siinä ärsyttävässä lieveilmiössä, jonka imetys käynnistää. Viia on nimittäin mun seurassa tosi itkuinen koko ajan. Haluaisi vain olla sylissä ja osittain tämä johtuu varmasti siitä, että mulla on sitä maitoa mitä isillä ei ole. Repii nimittäin paidan kaula-aukkoa ja yrittää ottaa tissiä esille. Ilmiselvästi hengaisi siinä mielellään silloinkin kun ei ole nälkä. Ja jos en anna, on koko ajan kiukkuinen ja itkee ja roikkuu jalassa. Tämä "vaihe" on kestänyt jo kuukausia ja sitä ei esiinny ollenkaan silloin, kun olen pois kotoa ja Viia on isin kanssa. Omaa hermoa riistää, kun toinen aloittaa itkemisen heti, kun astun ulko-ovesta sisään.

Pelkään sitä, että jos jatkaisin imetystä töihin palattuani, menisi illat siinä, että Viia kitisisi sylissä ja haluaisi olla vain tissillä, koska ei ole päivällä sitä saanut. Alkaa pääkopalle olla jonkin verran jo liikaa tuo jatkuva itku ja kitinä ja roikkuminen. Päivisin on melko mahdotonta tehdä yhtään mitään, kun lelujen kanssa viihdytään ehkä kymmenen minuuttia ja loppuaika märistään jalassa tai sylissä kun siinäkään ei ole hyvä.

Vajaan vuoden iässä pidettiin Viialle unikoulua, missä saatiin kitkettyä pois kaikki muut yösyönnit, paitsi se aamuyön syönti, mikä oli mulle ok, koska sen jälkeen saan jatkaa vielä unia. Yhtäkkiä Viia alkoi heräämään taas joka yö vartin säteellä kolmesta, enkä saanut Viiaa rauhoittumaan omaan sänkyyn enkä viereen ilman tissiä. Eli otettiin vähän takapakkia, mutta sitten hoksattiin, että mies siirtyi pinniksen viereen nukkumaan ja rauhoittaa Viian enkä minä. Sillä päästiin kello kolmen tissistä. Aamuyöt menee tosin siihen, että Viia hengaa tissillä ja käy omatoimisesti syömässä pitkin aamua, kun itse yritän saada vielä nukuttua.

Olen nyt prosessoinut tätä asiaa ja ehkä tavallaan kokenut jo etukäteen sitä luopumisen tuskaa, että meillä ei ehkä kohta ole enää yhtään vauvaa. Olen päättänyt, että huomenna mies saa pakata lapset muutamaksi yöksi mukanaan mummulaan ja samalla jätetään imetys kokonaan. Tiedän, että lapsen kannalta paras olisi lapsentahtinen vieroitus, mutta en jotenkin jaksa uskoa siihen, että se toimisi meillä. Miten se lapsi ymmärtäisi, että nyt et saa maitoa kun äsken sait ja taas seuraavalla kerralla saat? Oma pää ei kestä sitä, että huudatan lasta sitten sen pari tuntia kun ei saa sitä maitoa kun haluaa ja roikkuu itkuisena kiinni mussa. Uskon, että paremmin menee kun Viia on muualla, missä suostuu muiden kanssa juomaan pillimukista maitoa ja ehkä se tissikaipuu vähän unohtuu kun on paljon muuta touhuttavaa ja muita ihmisiä lähellä kuin maidontuoksuinen minä. Viikonlopun aikana hanat menevät siis lopullisesti kiinni ja pääsen ensimmäistä kertaa pariin vuoteen viettämään viikonloppua ilman yhtään lasta.

Kun tein päätöksen, oli olo haikea ja samalla helpottunut. Tiedän, että on vaikea kieltää viikonlopun jälkeen Viialta maitoa, kun varmasti sitä tullaan hakemaan. Imetys on ollut meidän kahden oma juttu ja se saa aina Viian hyvälle tuulelle ja tuo lohtua ja läheisyyttä. Viia alkaa aina onnellisen hykertelyn kun kysyn, että ottaako maitoa. Vaikka lopettamista siirtäisi, niin olisi se kuitenkin joskus edessä, joten helpoin on hoitaa se nyt, kun en ole vielä töissä. Kaiken järjen mukaan tämä on paras päätös, mutta ei se sulje pois sitä, että olen surullinen siitä, että se loppuu. Toki läheisyyttä voi antaa muutoinkin, mutta en tiedä saanko mistään muusta läheisyydestä Viialta niin onnellista ilmettä ja hykertelyä, mitä imetys tuo tullessaan.

Imetys on ollut kaikin puolin helpompi vaihtoehto kuin pulloruokinta, oli se pullossa oleva aine sitten omaa maitoa tai korviketta. Itselläni on kokemusta kummastakin, joten omalla kohdallani voin tehdä vertailua. Tissit ja näin ollen ruoka kulkee aina mukana eikä yölläkään tarvitse nousta lämmittelemään pulloja saati tiskailla niitä tai murehtia, että yöllä käyttöön meni viimeinen korvike ja kaupasta unohtui ostaa lisää. Mikäli teillä on vielä imetystaival edessä, suosittelen tutustumaan Imetyksen tuen sivuihin esimerkiksi facebookissa, sillä siellä on uskomattoman paljon tietoa! Tätä ei voi hehkuttaa liikaa ja neuvolassakin saisivat jakaa tästä enemmän tietoa :)

Tällä hetkellä olen kuitenkin niin oman viikonlopun tarpeessa, että ehkä se vie pahimman huomion siitä, että mun vauva on eri kaupungissa eikä saa ensimmäistä kertaa elämässään aamuyön tissiä eikä enää muutakaan. Äsken nukkumaan mennessä Viia sai elämänsä viimeisen kerran iltatissiä ja pakko sanoa, että kyllä on haikea olo. Miten voi yhtäaikaa ollakin näin helpottunut ja surullinen?

Millaisia tunteita teillä imetyksen lopettaminen on herättänyt tai miten itse vieroitus on sujunut? Onko teillä jäänyt jokin harmittamaan imetyksessä tai olisiko imetys onnistunut paremmin, jos olisi ollut paremmat tiedot imetyksestä?

Varsinkin kesä on sellaista aikaa, että tulee oltua paljon liikenteessä koko perheellä. Kauniilla ilmalla tulee liikuttua kaupungin lisäksi myös luonnossa, minne ei luonnollisestikaan pääse rattailla. Viime vuonna käytiin mustikassa niin, että lainattiin ystävältä toinen Manduca, jossa Aava matkusti ja otti päikkärit ja Viia oli meidän omassa Manducassa. Manduca oli jo tuolloin kuitenkin hieman pieni Aavalle, mutta jatkopalojakaan en ostanut, koska kuitenkin pitäisi olla sitten toinen Manduca, että tytöt saisi kantoon yhtä aikaa.

Tula ja Manduca pienellä karhunkierroksella

Kesän ajan meillä on ollut käytössä kaksi reppua. Manducan lisäksi meillä on siis taaperokokoinen Tula, jossa Aava voi matkustaa väsyn yllättäessa kaupungilla tai metsässä. Reppu kulkee tyhjänä nätisti selässä metsässä ja kaupungissa rattaiden tavarakorissa. Kaksi reppua helpottaa meidän elämää, kun ei tarvitse miettiä reittejä suunnitellessa, että jaksaako Aava kävellä koko matkan vai ei. Tosin olen huomannut, että Aava on laiskempi kävelemään, kun tietää, että olisi mahdollisuus päästä repun kyytiin. Olen tutustunut aiemmin standardikokoiseen Tulaan päästessäni testaamaan sitä Ipanaisen kantokiertueella, joten siksikin oli helppo luottaa merkkiin.

Pääasiallisesti meillä mies kantaa Aavaa ja minä Viiaa, mutta viime viikolla makkaranpaisto- ja mustikanpoimintareissulla minä otin Tulan selkään ja mies kantoi Viian. Minun oli tarkoitus poimia mustikoita, joten se olisi helpompaa ilman Viiaa selässä. Alkumatkan Aava käveli, joten oma kanto-osuus oli aika lyhkäinen. Sen mittainen, että sain hieman tuntumaa reppuun ja sen kanssa kävelemiseen.

Aavalla on mittaa varmaan himpun alle metri ja painoa kuutisentoista kiloa. Äkkiseltään sanoisin, että tuolla jaksaisi kantaa pieniä matkoja myös Veetiä, joka on noin viisi kiloa painavampi. Paino tuntui hieman hartioilla, mutta ei liikaa. Ainoa hankaluus on se, että jos kannettava kamalasti heiluu puolelta toiselle, voi oma tasapaino hieman horjua :) Lapsen saaminen reppuun on todella helppoa, kun kyse on tuon ikäisestä. Minä menen kyykkyyn maahan ja Aava hyppää reppuselkään ja sitten nostan vain paneelin ylös ja laitan olkaimet. Taaperoreppuun voi siirtyä, kun lapsi on suunnilleen vaatekokoa 86/92 eli mahdollisesti vuoden päästä myös Viia voi käyttää Manducan sijaan tai lisäksi tätä isompaa Tulaa.

Mielestäni säädöt ovat aika samanlaiset Manducan kanssa, joten reppu tuntui ensimmäiselläkin pitokerralla tutulta. Meidän taapero-Tula on Ipanaiselta ja väriksi valitsin aika neutraalin siniharmaasävyisen repun, koska pääasiassa kantaja on tuo mies. Ehkä ei olisi ollut niin mielissään, jos olisin ottanut jonkun hyvin kirjavan kukkarepun. Tuo sinisen sävy on mielestäni todella kaunis ja varmasti semmoinen, että sen näkeminen ei kyllästytä hetken päästä.

Reppu oli meillä myös mukana pienellä kesälomareissulla Oulussa ja pääsi käyttöön, kun Aava ei jaksanut Ranuan eläintarhassa kävellä koko matkaa vaan hyppäri loppuajaksi repun selkään.

Tula taaperokokoinen kantoreppu:

Paneelin koko: korkeus 45 cm ja leveys 48 cm
Lasta voi kantaa kantajan etu- tai selkäpuolella, aina kasvot kantajaan päin.
Reppu on erittäin helppokäyttöinen yksinkertaisten säätöjen johdosta.
Nopea pukea ja riisua.
Lantiovyössä on pieni tasku, jossa kulkevat kätevästi mukana esimerkiksi avaimet, puhelin ja pankkikortti.
Repussa on korkea paneeli ja irroitettava huppu, joka tukee lapsen päätä nukkuessa, suojaa säältä sekä antaa näkösuojaa.
Repussa on pehmusteet olkahihnoissa sekä panelissa lapsen jalkojen kohdalla.
Mahtuu pieneen tilaan ja on helppoa kuljettaa mukana.
Kantoreppu voidaan pestä pesukoneessa.

Onko teillä kannettu isompia lapsia ja millaisilla välineillä? Liinalla tuntuma olisi varmasti vielä parempi, mutta reppu on tämmöisen laiskan ihmisen hyvä valinta :)

*yhteistyössä Ipanainen

Kesä alkaa olla kohta ohi. Tuntuu, että se meni kamalan nopeasti, mutta toisaalta taas on ehditty tehdä vaikka ja mitä! Ehkä kesää hieman lyhentää se, että usein kesäkuu menee sisällä kun on kylmää ja sateista. Mies oli ensin juhannukselta kaksi viikkoa lomalla ja nyt vielä kolme, joten on ehditty hyvin lomailla niin perheenä kuin keskenään lasten kanssa.

Heinäkuussa kelit suosivat ja ollaan käyty tänä vuonna ennätysmäärä Kalajoella!

Lämpimien ilmojen tullessa ja heti sen jälkeen kun olin kirjoittanut laiskuudestani lähteä nelisin lasten kanssa mihinkään, pakattiin kamppeet autoon ja hurautettiin Särkille viettämään kesäpäivää. Otettiin ihan eväät mukaan, että ei tartte yksin noiden kanssa lähteä syömään ravintolaan. Viia kun ei ole helpointa ravintolaseuraa ilman toista aikuista :)

Nopeasti saatiinkin aika kulumaan ihan vain leikkipuistossa ja Särkillä muuten vain kierrellen. Eväiden syömisen jälkeen käytiin tietenkin vielä jätskillä.

Ollaan myös käyty uimahommissa rannalla myös Pyhäjoella mummulassa ollessamme sekä ihan täällä Ylivieskan uimarannalla, jossa ollaan käyty viimeksi vissiin silloin, kun Veeti oli pieni :) Kesäkuussa mietin UV-asun hommaamista Viialle, mutta en sitten kuitenkaan ostanut, kun oli niin kylmää. Onneksi en ehtinyt tilata, sillä löysin Lindexin alerekistä tämän ~~ihanan~~ Pikku Myy UV-paidan alle vitosella. Sitä ollaan nyt pidetty sitten jos ollaan oltu ihan rannalla päivää viettämässä.

Pieni kilpikonna ja kaverinsa mustekala :)

Sen lisäksi, että on käyty rantsulla, käytiin viime viikolla vaihteeksi suomaisemissa makkaranpaistossa. Samassa paikassa käytiin myös vuosi sitten :) Yhtä hyvät kelit osui tällekin reissulle. Tuo paikka on siis Sievin Kukonkylän luontopolku ja se on yksi mun lemppariretkipaikkoja tässä lähistöllä, koska tuo laavu on niin hienolla paikalla ison kallion päällä, suon keskellä. Kannattaa ehdottomasti käydä! Reitti on myös lyhyt, noin kolmisen kilometriä niin sen jaksaa hyvin lapsetkin kävellä.

Huomenna meillä puhaltavat uudet tuulet, kun Veetillä on ensimmäinen eskaripäivä! Hieman taitaa jännittää, vaikka ei oikeastaan ole myöntänyt, että jännittäisi :) Aiemmin käytiin jo ostamassa reppu ja tänään pitäisi pakata sitten tavarat, mitä tarttee ottaa mukaan. Huomenna käydään sitten viemässä koko porukalla Veeti eskariin, kun mieskin on vielä lomalla. Onneksi samaan ryhmään ja hoitoon tulee tuttuja naamoja Veetin aiemmasta hoitopaikasta. Ei tartte mennä ihan yksin uuteen tilanteeseen, kun eskarin alku varmasti on jännittävä tilanne itselläänkin, vaikka Veeti ei jännitystä myöntäisikään.

Itsellä ei ole mitään hajua siitä, mitä eskarissa oikeastaan tehdään, mutta kaipa sekin selviää sitten huomenna :)

Omiin työsuunnitelmiin tuli myös pieniä muutoksia, mutta palaan niihin vielä tuonnempana kun kaikki on varmistettu :)

Kalajoelta piti ottaa myös muutama Pokemon!

Joko teillä on alkaneet koulut ja eskarit vai vieläkö loma jatkuu lapsilla tämän viikon?

Oltiin viime viikolla pari yötä Oulussa kesälomareissulla. Saatiin taas majoittua ystäväni vanhempien kaupunkiasuntoon, joten ei tarvinnut tämän sirkuksen kanssa mennä hotelliin yöksi. Ja näin olikin helpompaa, kun lapset saatiin toiseen huoneeseen nukkumaan ja pystyttiin myös tekemään aamu- /iltapalaa ja ruokaakin asunnossa. Reissuun lähdettiin tiistaina ja suunnistettiin heti samana päivänä Tietomaahan.

Itse olen lapsena käynyt useastikin Tietomaassa, mutta edellisestä kerrasta on aikaa jo parikymmentä vuotta, joten oli kai tuo aikakin mennä taas :) Meidän lapsista ei mennyt vielä mitään sisäänpääsymaksua, kun Veeti ei ole täyttänyt kuutta vuotta ja aikuisista meni yhteensä 30e. Hinta oli ihan kohtuullinen, koska tuolla myös aikuinen (ainakin me) viihtyi hyvin monta tuntia. Olisin viihtynyt varmaan jopa paremmin ilman lapsia :D

Tekemistä ja näkemistä oli todella paljon kolmessa kerroksessa. Ainoastaan ylimmän kerroksen elokuvatrailereiden teko oli selvästi suunnattu vanhemmille lapsille ja se jäi meiltä tekemättä. Nuo ovat kuitenkin vaihtuvia, joten en tiedä kuinka pitkään nuo samat jutut ovat esillä. Osa oli tuttuja omasta lapsuudesta, kuten fakiirin matto, jossa saa mennä pötköttelemään naulojen päälle.

Veeti ja Aava kävivät ajamassa mm. tällä kumiveneellä yhdessä. Taustalla näkyi koko ajan maisema, mihin suuntaan veneellä ajoi ja vene liikkui aaltojen tahdissa.

Korkeassa tornissa piti myös käydä katselemassa maisemia ja komeasti tuolta näkyy Oulun yli.
Päivä oli sopivasti sateinen, joten sisätiloissa olo ei harmittanut yhtään!

Tietomaassa pystyi liikkumaan myös rattaiden kanssa, mutta meillä oli Manduca mukana, että Viia malttaisi nukahtaa kun rattaissa se ei yleensä onnistu, jos ollaan just tuollaisessa hälyisessä sisäpaikassa. Ainoastaan tuolta tornista piti tulla portaita alas, koska tornissa oli näyttelytiloja. En nyt yhtäkkiä muista, että olisiko hissillä kuitenkin päässyt rattaiden kanssa toiseen suuntaan.

Oletteko te koskaan käyneet Tietomaassa? Suosittelen kyllä vierailemaan, jos seudulla satutte olemaan. Tuolla riittää näkemistä monen ikäiselle. Aavakin viihtyi, vaikka ei läheskään kaikkea näkemäänsä edes ymmärtänyt :)


Pelastusveneen kyydissä.

Loppuilta kulutettiin kauppakeskus Valkeassa, jossa en ole itse koskaan aiemmin käynyt. Käytiin Rossossa syömässä ja kierrettiin muutamissa kaupoissa.

Keskiviikkona ajettiin vähän ex tempore Ranualle eläintarhaan. Meillä ei ollut lomalle sen kummempia suunnitelmia ja mies ehdotti eläintarhaa, niin ajeltiin sitten sinne. Matkaa Oulusta kertyi n.160km suuntaansa, mutta koska täältä meiltä tulisi vielä se 130km lisää niin lyhyempi on käydä tuolta Oulusta.

Ranuan eläintarha oli hyvin samantapainen kuin Ähtärinkin, mutta Ranualla oli lisäksi jääkarhuja!

Ehdottomasti kannatti ajaa melkein pari tuntia, koska enpä ole koskaan ennen nähnyt villisikaa pissalla :D Villisiat olivat muuten todella isoja ja kyllä saattaisi luikahtaa jotain itselläkin housuun, jos joskus metsässä moisiin otuksiin törmäisin!

Pieniä kuurosateita saatiin, mutta ei onneksi niin kovasti, että oltaisiin pahasti kastuttu. Viia oli melkein enemmän innoissaan kuin isommat lapset ja osoitteli eläimiä ja äänteli kovasti innostuneena. Ei myöskään yhtään kitissyt mistään päivän aikana, vaikka joutui istumaan rattaissa koko reissun ajan.

Eläintarhan lisäksi pääsymaksulla pääsi tuommoiseen puistoon, missä oli vaikka ja mitä kiipeilyjuttuja lapsille sekä kotieläinpiha. Oltiin sovittu illaksi ystävien kanssa muuta menoa, joten ei kamalan kauan noissa ehditty olla, mutta veikkaisin, että lapset olisivat viihtyneet vaikka kuinka kauan!

Illalla minä kävin ystävän kanssa Toripolliisissa syömässä ja mies meni ystävän miehen ja lapsien kanssa Ideaparkin Skidiparkkiin kuluttamaan energiaa.

Lapsille oltiin luvattu käydä reissun aikana vielä Ainolan puistossa, joten käytiin siellä vielä torstaina ennen kotiin lähtöä. Kelikin oli aurinkoinen, joten kelpasi puistoilla. Tuo puisto on aivan ihana, niin toiminnoiltaan kuin miljööltäänkin. Tuolla olisi ihana olla piknikillä vaikka koko päivä!

Aava halusi Kärkkäiseltä Frozen-aurinkolasit ja niitä pidettiin koko loma, satoi tai paistoi :D Aika cool!

Puistoilun jälkeen ajettiin vielä hetkeksi Zeppeliiniin ostoksille ja syömään ja siitä sitten kotiin. Paljon mukavia juttuja ehtii tehdä ihan muutamassa päivässä ja loppuloma onkin ollut kiva viettää ihan kotona laiskotellen. Tai no, varasto pitäisi vielä siivota, mutta saa nähdä ehtiikö enää miehen loman aikana. Viikonloppuna saadaan iso kasa ystäviä meille kyläilemään, joten sitä odotellessa <3

Tänään ilmestyi Noshin AW16-malliston ensimmäiset vaatteet. Pääpaino ensimmäisessä erässä on lastenvaatteilla ja mukana on muutamia naistenvaatteitakin ja parin kuukauden päästä julkaistaan sitten ilmeisesti naistenmallisto. Sain pitää kutsut heti julkaisupäivänä, jolloin mikään vaate ei todennäköisesti ole ehtinyt loppua kokonaan. Esittelijänä taas Sari Perälä, jonka voi tuolta Sarin fb-ryhmän kautta varata omaankin kotiin esittelemään, mikäli kutsut kiinnostaa :)

Kauniita kankaita ja värejä oli syksyn vaatteissa tälläkin kertaa. Pieni miinus siitä, että Noshin housujen vyötärössä ei ole kiristysmahdollisuutta, joten itseltä jää ainakin Veetille housut sen vuoksi tilaamatta. Housujen hinnalla voisi kuvitella saavansa myös sen kiristyksenkin ;)

Oma suosikkini mallistosta oli Myrsky-haalari, joka valitettavasti oli sirppanalle Viialle liian leveää mitoitusta ja tyttö meinasi hukkua tähän 74/80 haalariin, vaikka pituutta on varmaan melkein tuo 80cm. Sanoisin siis, että hyvin reilua kokoa tämä! Jos tämä kangas olisi ollut trikoota, olisin tilannut sitä heti bodyyn, mutta joustocollegelle en sitten kuitenkaan keksinyt oikein käyttöä. En tiedä olisiko tuo jumppis hoidossa kovin kätevä potalla käyntiä ajatellen?

Omaa silmää miellytti tässä mallistossa selvästi tämä luumu väri ja malliltaan edelleen tämä Rock-star, jota ihailen joka kutsuilla, mutta silti meillä ei ole yksiäkään :D Veetille aina mietin näitä, mutta tosiaan se vöytärökiristyksen uupuminen on estänyt ostoaikeet. Juuri ostin hennesiltä housut kokoa 128cm, missä on varmaan15cm ylimääräistä vyötäröllä eikä tietenkään kiristystä :/

Pippuricollegesta oli myös hauska vinovetskarihuppari sekä vastaava svetari ilman huppua.

Itsellekin yllätyksenä tilasin Aavalle nämä huippu-collegeleggarit ja Aava itsekin sanoi, että haluaa nämä. Onpahan ainakin yhdet vähän paksummat leggarit talven varalle. Pitää sovittaa, että miten malli istuu, kun meillä ei ole ollut Noshin leggareita koskaan.

Kettukuosi oli myös hauska, mutta bodyn malli on Viialle liian leveä.

Viime mallistossa oli ainakin ribbikankaisia mekkoja ja nyt ribistä oli peruspaitoja. Väreinä ainakin mustaa, vaaleanpunaista ja sinistä.

Tää uus aqua (?) pippuricollege oli tosi ihanaa! Melkein harmittaa, että ehdin tehdä Veetille jo siitä mustasta kun tääkin on niin herkkua. Ja yhdistettynä tuohon mustaan varsinkin on supersöpö! Toimisi isomman lapsen hupparissakin.

Vauvapeitto oli saanut hupun, mikä oli ihan hauska lisäys. Saa pienen kapaloitua paremmin tuonne peittoon tarvittaessa kun päätä saa vähän suojaan.

Myös naisille tuli tänään muutama vaate ja itselleni tilasin kokeiluun tuon Pisara taskutunikan raidallisena. Olisin halunnut myös nuo luumunväriset bikerit, mutta Nosh mokoma oli mennyt lyhentämään lahkeiden mittaa kymmenen senttiä eli niissä ei enää riitä mitta mulle. Juuri viime kutsujen jälkeen hehkutin somessa, että menkää kaikki pitkäjalkaiset ostamaan näitä niin nyt saa perua puheet. Harmittaa tosi paljon, kun nämä on ainoita leggareita, missä oikeasti riitti hyvin lahje. Laitoin kyllä jo Noshin sivuille asiasta palautetta. Laittakaa tekin, jos teilläkin on pitkät koivet :D

Kutsuillahan pitää aina olla jotain herkkua kahvin kanssa ja tällä kertaa tein Valion sivuilta löytyvää sitruuna-mustikkakakkua. Sen verran hurja olin ja poikkesin ohjeesta, että lisäsin kreemiin vähän sitruunamehua. Tykkäsin itse todella paljon tästä kakusta! Koristelu oli tämmöinen helppo kotiäidin naked cake kun vähän sipaisin kreemiä ohjeen mukaan pintaan ja Aavan kanssa käytiin aamulla poimimassa mustikat pinnalle. Kannattaa kokeilla! Toimii varmasti myös muillakin marjoilla :)

Joko olette ehtineet tutustua uusiin Nosheihin? Kolahtiko mikään?

Mainitsin tuossa aiemmin, että mun työsuunnitelmat hieman muuttuivatkin ja olosuhteiden pakosta (no, ei nyt kukaan varsinaisesti ole pakottanut) joudunkin lähtemään takaisin töihin paria viikkoa aiottua aiemmin. Mun työtehtävät vaihtuvat ja jos meinaan uuden työn edes jotenkin oppia ennen kuin opastaja jää pois, on pakko mennä jo ensi viikolla töihin. Lapset siis aloittavat hoitouransa jo ensi maanantaina! Nyt sitten olen paniikissa kaivellut kaappeja, että onko meillä varmasti kaikki tarvittava varustus hoitoa varten. Nyt kotona ollessa ehtii vielä käydä varastoja hyvin läpi ja hommata tarvittaessa puuttuvia.

Onneksi näyttää kuitenkin siltä, että ainakin lähes kaikki isoimmat hankinnat on tehty ja korkeintaan hanskoja tarvitsee ostaa, jos niitäkään.

Takkeja Aavalla on nyt kaksi kun tuo keväinen MioMao mahtuu edelleenkin ja toisena takkina on Molo kidsin urban butterflies, jota eilen ja tänään jo vähän testailtiinkin, kun haettiin Veeti eskarista ja Aava leikki pihalla myös kaverin kanssa. Molo kids on kokoa 110cm ja MioMao 98cm ja minusta kumpikin vastaa enemmän kokoa 104cm. Lisäksi Aavalla on persikan värinen Popin windfleece. Housuina toimivat Veetin vanhat Kappahlin kuorihousut, joita meillä on Aavalle joka koossa jemmassa, kun Veetille ostetaan aina vaan seuraavaa kokoa :) Parempana takkina on alesta ostettu pinkki Rodinin Pico ja tätä ollaankin pidetty nyt paljon kun on ollut vähän viileämpää.

Aavan tarkkaa pituutta en tiedä, mutta jotain metrin luokkaa olettaisin. Tämä 110cm takki on musta ihan sopiva nyt.

Pico on kokoa 104/110cm, mikä on mun mielestä just passeli koko Aavalle.

Kenkinä syksylle on Reiman alesta tilatut Wetterit pirtsakan pinkissä värissä. Viime vuoden kengistä poiketen näissä on violetit nauhat ;)

Lisäksi on Tretornin kumpparit. Oon tykännyt näistä kumppareista, kun näissä on kivan tuntoinen vuori. Semmoinen vähän fleecemäinen, mutta ei kuitenkaan paksu. Mukavan tuntoinen joka tapauksessa käteen :)

Haalari jouduttiin ostamaan, koska alesta ostettu Reiman haalari oli vielä ihan valtava. Haettiin tällä viikolla Kärkkäiseltä Name it:n kaunis softshell. Haalarissa on koko 104cm, mikä on just sopiva ja vähän on kasvunvaraakin vielä.

Viime vuotiset pipo ja huivi sopivat tämän kanssa kauniisti. Näitäkin saa tilattua multa joko spostilla tai fb-sivujen kautta ;)

Viialle on sekä uutta vaatetta, että Aavan vanhoja. Aavalta on periytynyt takimmainen Lindexin takki, joka oli välissä ystävän tytöllä lainassa. Tämä on semmoinen puuvillainen kauppatakki, jonka aikoinaan alesta Aavalle ostin. Lisäksi Aavalta on myös popin windfleece sekä Ticketin violetti välikausitakki, joka näkyy huonosti tuossa vasemmalla mustien housujen alla. Kappahlin housut ovat olleet sekä Veetillä että Aavalla ja sen lisäksi vielä ystävän pojalla ja ne ovat edelleen moitteettomat. Ja näillä on myös ainakin meidän lapsista kumpikin kontannut.

Kesä on menty Molo kidsin softshellillä, joka on minusta liian ohut kylmempiin ilmoihin, eikä se varmaan pidä vettäkään niin hyvin. Se jää enemmän kuivan kelin haalariksi. Vesikeleille meillä on pompin sadehaalari ja välikauteen Kärkkäisen alesta ostettu Name it:n softshell.

Ihme mitoitus tässä Name it:ssä! Meillä on aika pitkäraajaiset lapset ja Viialle olisi tästä riittänyt koko 80cm, mutta siinä niska-haara oli pieni! Ja lahkeet olivat jo siinä pitkät, samoin hihat. Tässä 86cm koossa on juuri sopiva niska-haara syksyksi, mutta lahkeissa on ainakin se kymmenen senttiä ylimääräistä. En tiedä minkä mallisille lapsille nämä on suunniteltu, kun meillä on jo pitkät jalat ja lyhyt selkä ja meillekään ei paras mahdollinen. Oletteko huomanneet saman? Onneksi haalari on kapoinen malli ja menee ihan hyvin kenkien kanssa. Sori kamalat sovituskuvat, malli ei pysynyt paikoillaan :D Aavan haalari oli minusta sopusuhtaisempi kun on tämän vuoden mallia. Liekö tuohon niska-haaraan kaavoitettu lisää pituutta?

Kenkinä Viialla on syksyyn Aavan vanhat Crocsin saappaa, Eccon alesta ostetut nahkakengät (joista ei tässä kuvaa) sekä Reiman alesta ostetut Patter-kengät. Ostin Prisman alesta myös keväälle samanlaiset kun oli puoleen hintaan. Nyt toivotaan, että ne mahtuvat vielä silloin! Saapa ne onneksi siihen hintaan varmasti myytyä, jos jalka kasvaa liian paljon.

Prismoista kannattaa kurkata kenkiä aina kausien vaihtuessa. Itse ostin Veetille ja Viialle molemmille Reiman kengät puoleen hintaan, samaten kuin Veetin saappaat ja ensi kesäksi Crocsin sandaalit. Kolmelle kun ostaa kenkiä, säästää näin pitkän pennin!

Veetillä on tällä hetkellä myös aika monta takkia, kun vanhat mahtuvat vielä päälle ja alesta on tullut ostettua uudetkin. Kesän viileillä ilmoilla ja nyt loppukesästä meillä on käytetty hupparin lisäksi oikeastaan tätä Mini rodinin wind jacketia. Olen tykännyt tästä tosi paljon ja Veetikin pitää tätä mielellään. On ohut, pitää tuulta ja vettä, mutta on kuitenkin myös ihan siisti. Tämä ei kuitenkaan ole kylmän kelin takki.

Rodinin lisäksi meillä on syksylle Kappahlin alesta ostettu keltainen parka. Tämä on ajateltu siistimmäksi takiksi, mutta teknisten ominaisuuksien puolesta se menee kuitenkin pihaleikeissäkin. Takilla oli hintaa alekoodilla n.27e posteineen. Keskellä on Reiman kevyttoppa, joka kuitenkin myytiin verkkokaupassa välikausitakkina. Tällä oli hintaa myös kolmisenkymppiä. Tämä menee hyvin vielä ilman välikerroksia silloin, kun vk-takki alkaa olla liian kylmä ja toppa liikaa. Villervallan softshell on myös vanha ja se on ollut käytössä jo viime kevään ja edeltävän syksynkin muistaakseni. Sekin on ostettu aikoinaan Metsolasta kolmella kympillä. Alle satasella olen saanut siis kolme takkia uutena! Popin windfleece on ostettu popin fb-kirpulta käytettynä.

Housuina Veetillä on nyt lämpimämmällä säällä Molo kidsin Waits-tuulihousut. Muuten loistohousut, mutta vyötäröltä puuttui kiristys, joten jouduin ompelemaan housuihin patentin avulla kuminauhan vyötärölle.

Tää keltainen on kyllä ihanan pirteä väri! Pitää tehdä vaan Veetille jotain uusia pipoja, jotka sopivat tähänkin :) Koko on 128cm ja Veeti on vuosi sitten ollut 116cm ja nykyisestä pituudesta ei ole mitään hajua.

Kenkinä Veetillä samat kuin Aavalla eli Tretornin kumpparit ja Reiman Wetterit. Wettereillä Veeti on ollutkin jo eskarissa, kun maa on ollut märkä.

Vaatteita on kertynyt näemmä jokaiselle melko paljon, mutta uskon että kaikille tulee käyttöä. Saahan noita kuitenkin olla vähän väliä pesemässä kun kunnon kurakelit alkaa!

Meidän vauva oli tänään ensimmäistä päivää uudessa hoitopaikassaan. Oikeastaan hoidon aloituksen piti tapahtua jo eilen, mutta Viialla oli sunnuntaina flunssan takia vähän lämpöä, niin tytöt jäivät päiväksi mummun kanssa kotiin meidän mennessä miehen kanssa töihin.

Meillä on semmoinen rutiini, että minä lähden aamulla aikaisemmin töihin ja haen lapset kun pääsenkin aiemmin. Mies puolestaan vie lapset ja on myöhempään töissä. Tähän järjestelyyn olen todella tyytyväinen, koska pääsen niin helpolla kun aamulla ei tarvitse laittaa kuin itsensä kuntoon :) Mies siis vei ensin Veetin eskarin hoitoon ja siitä sitten tytöt omaan hoitoon eli samaan ryhmikseen, missä Aava ja Veeti ovat ennenkin olleet. Kuljetetaan nyt tämän vuoden ajan lapsia kahdessa paikassa, koska ei haluttu luopua tuosta yksityisestä ryhmiksestä kun me ollaan (ja lapset tietty) tykätty siitä tosi paljon. Mieluummin siis viedään kahteen eri paikkaan lapset tämän vuoden ajan. Ensi vuonna Veeti kuitenkin kulkee yksin kouluun, joten sitten ongelma ratkeaa toistaiseksi :)

Me ollaan nyt pariin otteeseen oltu leikkimässä ennakkoon hoitopaikalla, että paikka tulisi tutuksi Viiallekin. Edellinen kerta oli perjantaina eli siitä ei ole montaa päivää aikaa. Hienosti Viia olikin ensin lähtenyt leikkimään, mutta tullut kuitenkin vielä miehen luo takaisin eteiseen ja itku oli päässyt, kun isi lähti töihin. Hoidosta oli kuitenkin laitettu viestiä perään, että itku oli lakannut sitten melko pian ja Viia oli mennyt aamupalalle. Kesken päivän sain minäkin vielä viestiä hoidosta, että on mennyt hyvin ja ruoka on maistunut.

Hoidossa kukaan lapsi ei nuku pinnasängyssä, joten Viia oli nyt ensimmäisenä päivänä nukutettu syliin, kun uusi sänky ei ollut oikein vielä mennyt läpi. Unet olivat olleet parin tunnin mittaiset, mitä harvoin kotona tapahtuu. Ruoka oli maistunut ja välipalaakin oli otettu toinen lautasellinen. Yksi ainoa itku oli tullut kun Viia oli kaatunut. Muuten oli ollut todella reipas ja hyväntuulinen touhottaja. Kun menin hakemaan Viian, olivat lapset ulkona ja siinä vaiheessa tuli pieni itku kun Viia näki mut, mutta sylissä se unohtui ja piti päästä vielä takaisin leikkimään. Lopulta homma meni niin, että Viia ei olisi malttanut lähteä kotiin ulkoa :)

Onneksi kaikki oli mennyt niin hyvin ja Viiakin oli tuntunut viihtyvän hyvin! Pelkäsin, että jos Viia itkeskelee päivän, niin tuntuu tosi pahalta jättää sinne joka päivä niin kauan, että tottuu. Aavahan oli ollut heti kuin kotonaan hoidossa ja on selvästi sinne jo välillä kaivannutkin kotona olon aikana, kun on paljon puhunut hoitoon menosta. Niin siitä tuosta meidän vauvastakin on muka tullut niin iso tyttö, että!

Oma työn aloitus on ollut aika hässäkkää, kun työ on vaihtunut enkä osaa uudesta työstä vielä oikeastaan juuri mitään. Toisaalta on ollut tosi kiva mennä töihin juuri sen vuoksi, että on koko ajan jotain uutta. Melkein kuin olisi vaihtanut työpaikkaa kun on uusi toimenkuva! Edellisessä työssä onkin tullut oltua joku kahdeksan vuotta niin olihan tuo aikakin vaihtaa vähän muihin hommiin, vaikka ei edellisessä sinänsä mitään vikaa ollut. Nyt vaan toivotaan, että lapset pysyvät pari viikkoa terveinä, että minä ehtisin oppia uuden työn ja kun miehelläkin on melko kiire nyt töissä, eikä oikein kärsisi olla pois kotoa. Onneksi saatiin maanantaina tänne mun äiti lapsia katsomaan, niin ei tarvinut heti ensimmäisenä työpäivänä olla pois :)

Onko siellä muita äitejä, joiden vauva on aloittanut nyt hoidon? Miten on lähtenyt sujumaan?

Kuvat ei liity mitenkään tähän päivään vaan on kesällä napsittu. Ensimmäisissä näkyy muuten toinen ompelemani kesähaalari ja tuo pallolätsäkin on itse tehty! :)

Tilasin viikko sitten maanantaina Noshin kutsuillani pari vaatetta uudesta mallistosta sekä myös paria kangasta. Noshilla on ihania ja laadukkaita kankaita, mutta rajallisen vapaa-ajan vuoksi on joskus myös kiva tilata valmiita vaatteita. Aavalle tilasin nämä Huippu-collegeleggarit koossa 98/104 ja koko oli just hyvä. Jonkin verran oli kasvunvaraa, vaikka kuvissa ei kyllä siltä näytä :D Hieman jää siis ruttuun. Sanoisin, että vastaa oikein hyvin kokoaan kun Aava on sen noin metrin pitkä ja muissa merkeissä joutuu ottamaan jopa 116cm, että riittää lahje!

Talveksi tämmöiset paksummat leggarit ovat ihan omiaan, niin ei palele niin helposti.

Naisten malliston must have-juttu itselle oli tämä Pisara-taskutunika. Tämä on aika reilua kokoa, kuten naisten Noshit monesti ovat olleet eli mulla on päällä koko S. M ois varmasti myös mennyt, mutta en halunnut kovin telttamaista tästä ja toiveena kuitenkin olisi vielä pienentyä tästä niin eipä jää ainakaan isoksi!

Ainoa pettymys uudessa mallistossa oli se, että Biker-housujen lahkeen mittaa oli lyhennetty hurjat 10cm! Lähes ainoat housut, joissa mullakin jäi vähän lahjetta ruttuun ja nyt lahje ei riitä enää ollenkaan. Tilaamatta jäivät ja harmittaa isosti! Laitoin palautetta Noshin sivuille, jossa vastattiin lyhentämisen johtuvan siitä, että tämä kangas on erilaista eikä laskeudu hyvin nilkoista jos jää ruttuun. Aikoivat olla kaavoitukseen yhteydessä ja kysyä sieltä ja nyt koko kysymys on poistettu sivuilta jostain syystä...

Harmistuneena sitten ostin samaa kangasta itselleni mitä tämän malliston bikereissä on ja kokeilin jopa uutta housukaavaa ja tein omat versiot luumun värisistä housuista. Kaava on Ottobren 5/14 Lampi-housut ja koko on 40. Kokovalinta osui kerrasta nappiin! Ainoastaan polvesta alanpäin kavensin reilusti, että sain pillimmät. Etutaskut unohdin tehdä, mutta valevetskarihalkion sentään askartelin ja takataskut. Tikkasin jopa saumoja, joka on näin laiskalta ompelijalta aika suuri saavutus.

Normaalisti teen leggarit Onionin leggarikaavalla ja sen ja näiden lahkeiden mitassa oli kymmenen sentin ero! Ei ihme, että olen Onioniin joutunut lisäämään noin 12cm ylimääräistä lahkeeseen :) Näissä varmaan riittäisi suoraan kaavan mukainen lahkeen pituus, mutta varalta leikkasin sen verran pitkästi kuin kangas antoi myöten.

Nyt sain sitten kuitenkin tämän itselle mieluisen setin, vaikka housut pitikin jaksaa itse ommella. Tuo luumu on tosi kivan väristä ja loppupalasta tuli vielä Viialle housut, jotka vilahtivatkin jo instan puolella. Paidan kangas on taas laadukkaan tuntoista. Samaa kuin esimerkiksi Pilvi-topissa vai oliko se Pilvi, jossa on semmoiset vähän röyhelöt hihat? No enivei, ei varmasti mene pesussa yhtään miksikään. Hieman nämä Noshin vaateet minusta kiertävät (mitä en osannut ajatella ennen kuin ystävä mainitsi Hippi-mekon kiertämisestä) ja se johtuu kuulemma siitä, että kangas on kudottu pyörönä. Kierto on niin vähäistä, että en ehkä sitä huomaisi, jos en osaisi ajatella asiaa.

Lasten housuihin toivoisin myös nappikiristystä, että saisi vyötäröä säädettyä. Veetille en voi Noshilta ostaa housuja, kun ne ei pysyisi todennäköisesti päällä :/ Sama homma Viialla. Onneksi Aavalle löytyy! Tai ehkä hyvä niin, niin ei tule konkurssia.

Kesän aikana on tullut jonkin verran ommeltua, mutta postaustahti on ollut aika verkkainen ja on tehty enemmän muita juttuja. Kokosin tähän postaukseen muutamia kesän aikana valmistuneita vaatteita, mitä en mielestäni ole tänne vielä ollenkaan postannut.

Miehellä oli tässä kuussa synttärit ja lahjaksi uskaltauduin ompelemaan t-paidan uusimmasta lasten Ottobresta löytyneellä kaavalla. Jostain syystä lasten lehdessä oli siis muutama peruskaava myös miehelle. Mies oli sopivasti työreissussa, joten sain salassa tämän ommeltua. Otin malliksi vanhan t-paidan ja sen mukaan valitsin pienimmän koon eli 48 ja jouduin sitäkin taitteelta vähän kaventelemaan. Eli isohkoa tai löysää mitoitusta oli tuo kaava. Normaalisti mies käyttää vaatteissa pääosin kokoa L. Joskus myös M menisi, mutta hihat ja selkämitta tahtovat siinä jäädä lyhyeksi.

Yhdistin mustaan trikooseen Noshin fantasiajc:n jämät ja nyt sitä ei oikeasti ole enää kuin jonkun pienen taskun verran! Riittoisa kangas, kun puolestatoista metristä on saanut vaatetta niin itselle, miehelle ja Veetille :) Kuosiosuus on itse saksittu valmiiseen kaavaan ja pelkäsin, että se on liian alhaalla, mutta toimii tuo minusta noinkin. Yllättäen mies on valinnut tämän ilman pakottamista kaapista jo pariin otteeseen!

Veetille ompelin kaksivärisen hupparin myös tuosta samasta kankaasta ja yhdistin mustaan joustocollegeen. Kaava on jostain ehkä 2014 tai 2015 vuoden ottobresta, jossa tämä malli oli kannessa olevan pojan päällä. Joku raitainen taisi siinä olla se valmis huppari. Veeti ei oikein ole innokas kuvausmalli enää nykyään, joten tässäpä näitä laadukkaita kännykkäräpsyjä :D

Etuosa nousee tuosta edestä oikeasti korkealle eli hupun reunassa on myös vetskari, vaikka se onkin tässä vain tuohon kuosikankaaseen asti kiinni. Harvemmin Veeti pitää ylös asti hupparia kiinni. Etukappaleen toisessa vinosaumassa on myös vetskarillinen tasku, joka ei kyllä kuvassa oikein näy. Oikein surullisen kuuluisa tasku, jota nyhjäsin tuohon vaikka kuinka kauan ja sen jälkeen huomasin, että olisi varmaan kannattanut se taskupussikin laittaa taskuun! Käsi siis sujahti vetskariaukosta vain paidan sisään... Mutta asia hoidettu ja nyt hupparissa on myös tasku. Nuo housut on muuten ommeltu ompeluleirillä varmaan melkein kolme vuotta sitten ja aina vaan mahtuvat. Melko paljon olen tehnyt kasvunvaraa....

Lisäksi Veetille tein myös yhden uuden pitkähihaisen syksyä ajatellen. Kangas on Aarrekidin alennuksesta ostettua ja tein jopa nepparilistan tähän! Kangas on 100%:sta puuvillaa, eikä juuri jousta niin ajattelin nappilistan helpottavan pukemista. Housut olen myös tehnyt itse aiemmin. Tämä on yksi lempparikaavoista, olisikohan kaavan nimi ollut high jump? Sopivan kapoinen malli hoikalle pojalle.

Kaverilta ostetusta Pehemiän kankaasta ompelin Aavalle uusimman lasten Ottobren kaavalla kivan nyörimekon. Tämä oli kuulemma leveä malli, mutta minusta ihan sopiva Aavalle. Ei tarvitse ollakkaan tässä mallissa mikään ihon myötäinen.

Koko tässä taisi olla peräti 110cm. Nauhoiksi laitoin vain resorikaitaletta, jonka kiristin niin paljon, että se meni vähän rullalle.

Kesällä ompelin myös Aavalle samanlaisen zepra-haalarin kuin Viialle. Kangas on Nappinjalta tilattua ja sopi kivasti tämmöiseen malliin. Harmi, että niitä helteitä ei sitten enää haalarin valmistumisen jälkeen juurikaan ollut. Kokona oli mallin suurin eli 110cm ja pienempi ei kyllä olisi voinut yhtään olla.

Kesällä tilasin myös Noshilta collegea tyttöjen huppareita varten ja kuvissa näkyy Viian versio. Aavalla on siis samanlainen, mutta vähän yksinkertaisempi versio. Onnistun jotenkin tekemään huppareista aina kamalan suuria. No, ison kanssa pärjää aina, mutta pieni harmittaisi. Viian hupparissa on jopa taskut edessä, mutta eipä ne näissä mahtavissa kuvissa näy.

Ainakin tämmöisiä juttuja on syntynyt kesän aikana. Pitää postata näitä lisää, jos sattuu puhelimesta löytymään kuvia!

Nyt kun välikausivaatteet on tullattu, on aika siirtyä miettimään talven varustusta. Takki tai haalari meiltä löytyy kaikille, mutta kengissä on vielä puutteita ja sitten mietinnässä on vielä Viialle ainakin fleecevuorellinen kurapuku. Aavalla ja Veetillä on ollut myös vastaavat pienempänä ja ovat todella käteviä hoidossa kun on loskainen ja kurainen piha. Pienellä varsinkin toppahaalarin päälle ahdetut kurikset ovat aika ikävät ja kurahaalari on ollut se laiskan äidin valinta. Nytkin Viialla on ollut hoidossa pompin sadehaalari kun on kosteaa, mutta ei vielä kovin kylmää (paitsi tänä aamuna!).

Meillä on kokemusta ainoastaan Elloksen vuorellisesta kurahaalarista ja ollaan oltu siihen enemmän kuin tyytyväisiä. Lisäksi meillä on ollut Ticketin kaksiosainen vastaava puku, mutta en tiedä saako noita enää kun Ticket on myyty Saksaan ja ilmeisesti verkkokauppa ei enää toimi tai on ainakin loppumassa? Haalari on kuitenkin ehkä tämmöisessä tarkoituksessa kätevämpi ja noissa riittäisi kyllä Aavallekin koot!

Aavalla oli aiemmin tämmöinen pinkkisävyinen ja tuona märkänä talvena haalari oli todella kovalla käytöllä ja kiersi meiltä vielä kaverin lapselle. Toki kunnon toppavaatteet pitävät vettä, mutta jotenkin sinne kuraiseen ja loskaiseen maahan on kivempi pukea ihan kurapuku päälle :)

Yleensä Elloksen haalareiden kuosit eivät ole kovin iskeneet omaan makuun, mutta tänä vuonna tuo vaaleanpunasininen pisarakuosi oli yllättävän kiva! Ei semmoinen, mitä haluaisin toppahaalariin, mutta sadehaalariin ihan kiva. Pojillakin on tuo tähtikuosi kivan neutraalin värinen kun on mustavalkoinen. Viialle ajattelin tilata koon 86cm kun Aavalla on aikoinaan ollut keväällä koko 92cm. Niskamitta näissä haalareissa on minusta aika lyhyt verrattuna lahkeisiin, joissa on todella paljon mittaa samoin kuin hihoissa. Saapa nähdä, onko mitoitus muuttunut.

Kenkäpuutteitakin on ja yritän päättää, että riittäisikö goretex-kengät vai pitäisikö ostaa karvavuorelliset saappaat ja jättää goretexit ostamatta. Kavatin malleja on Veetillä ollut aiemmin ja niistä olen tykännyt. Viialle ostin käytettynä kaverilta juurikin nuo Kavatin Slaskit, mutta isommille ei ole vielä mitään. Noissa ylemmissä on ilmeisesti irroitettava sisähuopa, mikä on ihan kätevä ominaisuus niin sen saa kuivamaan. Mutta irtoaako tuo aina kun lapsi vetää kengän pois jalasta?

Millaisia kenkiä teillä on märkään talveen? Goretexit vai kumpparit? Ja onko olemassa sellaisia goretex-kenkiä, joilla tarkenisi kovallakin pakkasella jos kengässä on oikeaoppisesti villasekoitesukka puuvillaisen sijasta? Nyt vinkit hyviin talvikenkiin ja tässä kohtaa Kuoma ei ole mulle se vastaus, sanokaa mitä sanotte :) Niin ja Tepsut ei malliltaan sovi meidän lapsille. Viialla on Vikingin goretexeja (Aavan vanhoja) sekä nahkakengät, mutta Veetille ei ole oikein mitään talvikenkiä. Vinkit siis eskarilaisten kenkiin ovat tervetulleita!

Tällä hetkellä Ellokselle on voimassa ainakin pari alekoodia ja melkein koko ajanhan siellä on joku alennus menossa!

Koodilla 345409 saat -25% alennusta lastenvaatteista ja käy myös merkkituotteisiin, mutta ei merkkituote kenkiin. Voimassa 14.9.2016 asti.

Koodilla 345403 saat 30% alennusta kalleimmasta tuotteesta. Edut koskevat uutta tilausta Elloksen valikoimasta. 30%:n alennus koskee normaalihintaisia vaatteita, kenkiä, asusteita, kodintekstiilejä, sisävalaisimia, tapetteja ja mattoja. Edut ovat voimassa 30.12.2016 asti ja ne voi käyttää vain kerran. Etuja ei voi yhdistää muihin alennuksiin ja tilaajaetuihin, ale- ja kampanjahintaisiin tuotteisiin, huonekaluihin, elektroniikkatuotteisiin ja -tarvikkeisiin, Guest Designer -tuotteisiin eikä Ei alennusta -tuotteisiin.

*sisältää mainoslinkkejä

Meillä on ollut lapsilla melkein aina ulkovaatteissa ns. parempia merkkejä eli ei halpaliikkeiden vaatteita. Olenkin pääosin ollut erittäin tyytyväinen niihin ja aina ovat lähteneet meiltä eteenpäin hyväkuntoisina. Tuntuu kuitenkin, että haalareiden hinnat alkavat hipoa jo pilviä, takeista puhumattakaan! Niihin kun pitää ostaa vielä housut kaveriksi. Halvemmilta merkeiltä en ole yleensä löytänyt kuitenkaan mieluista kuosia, koska ne ovat yleensä sellaisia värioksennuksia. Ulkovaatteessa ehdoton vaatimus on myös se, että se pitää vettä ja on lämmin.

Olen etsinyt kuumeisesti Viialle haalaria käytettynä ja löysinkin erään, joka ei kuitenkaan ehkä mahdu koko talvea. Alunperin olisin halunnut Mini rodinin persikan värisen haalarin, mutta koska käytetty haalarikin maksoi yli satasen, luovuin haaveesta. Merkin olen Veetin haalarin myötä todennut todella lämpimäksi ja kestäväksi, joten mielelläni olisin semmoisen Viialle ostanut talveksi. Muutama viikko sitten kotiin tuli postissa kuitenkin Hennesin kuvasto ja mitäs sieltä löytyikään! Hieman vastaava pilkkuhaalari, mutta paljon kauniimpi kuin Rodinin versio. Hintaakin yli tuplasti vähemmän kuin Rodinilla uutena.

H&M 59,90e

Googlettelin aikani kokemuksia Hennesin toppahaalareita ja kyselin eräässä lastenvaatefanaatikkojen ryhmässä kokemuksia tuosta ja oikeastaan kaikki palautteet olivat todella hyviä ja haalari ilmeisesti kestää myös vettäkin. Niinpä tilasin meille sovitteelle koot 86 ja 92, koska en tiedä millaista mitoitusta haalarit ovat.

Mini Rodini 189e

Tässä Viialla päällä nyt koko 86cm, mikä on mielestäni just nyt sopivan kokoinen, mutta en usko, että menisi hihojen ja lahkeiden puolesta koko talvea. Tarkoitus on kuitenkin käyttää tätä keväällä jos toinen haalari jää pieneksi tai sitten ihan koko ajan kun tämä on niin ihana :D

Viialla on mittaa se noin 80cm, eikä tämä koko missään nimessä ole ainakaan liian iso ja talveen on kuitenkin vielä useampi kuukausi aikaa. Selän puolella on kiristys, joten tämä näyttää istuvan sirollekin tytölle tosi hyvin! Nyt sitten innolla odotetaan talvea, että päästään tätä ihanuutta käyttämään. Mahtava, että halpamerkiltä tuli näin kaunis haalari, koska esimerkiksi Molon haalareiden tämän vuoden kuosit olivat omasta mielestä jotakin ihan järkyttävän rumaa. Tähän sopisi kivasti mustat tai harmaat asusteet, joten pitää varmaan alkaa etsiä jostain merinolankaa alennuksella :)

Pihistäisittekö vai panostaisitteko tässä tapauksessa?

Pyhäjoki on kotipaikkakuntani; pienen pieni pitäjä kasitien varressa Kalajoen ja Raahen välissä. Asukkaita on vähän, mutta kylästä löytyy jotain melko harvinaista nykypäivänä. Tämä harvinaisuus on Asustetalo Perkiömäki, jonka Taimi ja Leevi Perkiömäki perustivat jo viisikymmentäluvulla. Kauppa on yhä Pyhäjoella ja äitini on ollut siellä töissä lähes niin kauan kuin muistan.

Itselle "perkkis" ei ole mikään ihmeellinen nähtävyys, koska siellä on tullut käytyä melko paljon vuosien varrella. Liike on tunnettu eteläistä Suomea myöten ja siellä käy nykyisin paljon ulkopaikkakuntalaisia tekemässä löytöjä.

Mikä sitten tekee Perkiömäestä harvinaisen nähtävyyden? Omistajapariskunta on ilmeisesti noudattanut ajatusta, että mitään ei myydä alennuksella pois, mitä on joskus hankittu. Varastot ovat olleet nimittäin täynnä vaatteita ihan sieltä aloitusvuosilta asti. Myymälään astuessa voi nähdä valtavat määrät eri vuosikymmenien tavaroita liikkeen sisällä ja lisäksi niitä tuodaan varastosta lisää aina kun tilaa tulee. Tällä hetkellä varmaan kuitenkin ne "kuumimmat" aiempien vuosikymmenien vaatteet on ehkä jo myyty, mutta kyllä siellä vielä paljon on tavaraa. Kesän ajan Perkiömäellä on ollut tyhjennysmyynti ja lähes kaikki tavarat ovat alennuksella puoleen hintaan.

Kävin kesällä lasten kanssa ostoksilla ja otin puhelimella muutaman surkean kuvan teillekin jaettavaksi :)

Perkiömäeltä löytää erilaisia tuotteita menneiltä vuosikymmeniltä. Niitä, jotka aikoinaan tehtiin Suomessa. Itsellä on muuten ollut joskus tuommoiset alakuvan punaiset kesäsandaalit kymmenisen vuotta sitten :) Vielä näyttää yksi pari ainakin löytyvän!

Kamalan huono kuva, mutta löysin myös juuri samanlaiset housut, mitä kokeilin siellä Prisman pukeutumisneuvonnassa! Harmi vaan, koko oli pieni mulle.

Tästä kuvasta näkyy todella hyvin se tavaran määrä mitä liikkeessä on ja tässäkin näkyy vain osa liikkeestä.

Itseä nuo vanhat vaatteet eivät niin paljoa kiinnosta, joten lähinnä menin katselemaan käsityö- ja ompelutarvikkeita. Harmi, että villalangat oli ehditty myydä jo siinä vaiheessa, kun pääsin paikalle. Jotain virkkuulankoja oli vielä jäljellä isoja keriä ja ompelutarvikkeita löytyi vielä eli vetskareita ja kanttinauhoja esimerkiksi.

Vetskareiden lisäksi ostin metrin persikan väristä pitsiä tai oikeastaan pitsiverhoa, Aavalle Vendin sukkikset, Viialle vaippapikkarit ja lisäksi Aavalle pari toppia yöpaidoiksi. Noille topeille jäi jotain euron parin verran hintaa ja toisessa oli vielä pikkarit mukana :)

Vetskareita otin eri väreissä ja mitoissa jemmaan kun nämäkin olivat puoleen hintaan.

Perkiömäen kohtalosta ei ole vielä tietoa. Nyt on meneillään tyhjennysmyynti, ei loppumyynti. Kannattaa kuitenkin vaikka ihan uteliaisuuttaan pistäytyä paikan päällä vielä kun on mahdollista! Ihan vaikka vain siitä syystä, että liike alkaa olla kohta tuttu ympäri Suomea ja onpa liikkeen omistaja Taimi ollut myös Linnan juhlissa vieraana sen kunniaksi, että on tehnyt niin pitkän kauppiasuran tuolla liikkeessä. Harvoin varmasti tulee Suomen kamaralla toista tämmöistä liikettä vastaan!

Onko joku teistä jo vieraillut Perkiömäellä tai edes kuullut siitä?

Pohdin hetki sitten vuorellisen kurahaalarin ostoa Ellokselta. Tarkoitus oli tilata se seuraavana päivänä, kun postauksen julkaisin ja kas kehveli, olivat yön aikana menneet loppumaan Viian koossa! Nyt sitten odottelen, että josko niitä tulisi vielä lisää ennen talvea. En raskinut kerralla tilata kummallekin tytölle, joten Aavalle ajattelin ostaa sitten lähempänä talvea oman haalarin. Nyt kuitenkin sähköpostiin kilahti sen verran loistotarjous Ellokselle, että menin saman tien katsomaan, josko haalareita löytyisi vielä. Yllättäen Viialle kaavailemastani pisarahaalarista oli enää suuria kokoa jäljellä, joten tilasin Aavalle hieman erivärisen haalarin. Elloksen -50% alekoodi toimi näihin Elloksen omiin haalareihin, joten hintaa tuli n.32e ja tähän ei tullut edes posteja päälle. Että jos olette isoja kokoja vailla, niin halvalla lähtee! Tosin en kurkannut, että mikä oli tilanne muiden kuosien osalta kokojen suhteen. EDIT: pieniä kokoja oli päivitetty eilen saldoille, joten Viiallekin lähti alkuperäisen suunnitelman mukainen haalari tilaukseen.

Onhan tämä tämmöistä tarjoushaukkailua tämä lasten ulkovaatteiden ostaminen, mutta tässäkin tuli yli 30e säästöä siihen nähden, että olisin tilannut haalarin vaikkapa eilen. Aavalle otin näistä koon 110cm, jonka uskon menevän sitten hyvin myös keväällä.

Alekoodilla 345422 saat -40% kalleimmasta tuotteesta ja koodilla 345418 -50% kalleimmasta tuotteesta sekä ilmaiset postit. Tarjous ei koske tällä kertaa merkkituotteita (mikä on suuri harmi, koska mulla on Veetille ne talvikengät ostamatta....).

*sis mainoslinkkejä

Tilasin .jokin aika sitten Kangaskapinalta kankaita ja samalla ostin 70cm munakoison väristä trikoota ajatuksena tarkistaa, että millainen tuo väri on luonnossa. Jos se olisi kiva, tilaisin sitä jossain vaiheessa itsellenikin. Ja väri oli todella kaunis! Kuvissa ehkä vielä vaaleampi kuin luonnossa. Siitä pikkupätkästä sai tehtyä Viialle frillamekon.

Olen valitellut meidän yksiväristen yläosien puutetta, joten tässä yksi mekko helpottamaan sitä pulaa.

Meillä on myös housupula, kun siivosin useammat lyhyeksi jääneet housut pois Viian kaapista. Mekon väriin sopi kivasti tämä Elvelyckanin rastikangas, jossa rastit ovat persikan värisiä. Kaava Ottobren ruusunnuppu koossa 74cm ja ilman saumanvaroja. Housut näyttivät ihan tajuttoman pitkiltä, mutta eivätpä nuo sitten päällä olleetkaan!

Lahkeissa on alhaalla "resorit" samasta kankaasta ja pituutta on varmasti enemmän kuin alkuperäisessä kaavassa.

Frillamekko on tehty Ottobren mint-paidan kaavalla lisäämällä siihen peplumin helma pienennettynä, koska mulla on se kaava vain koossa 92 tai 98.

Tästä tuli oikein kiva setti! Takana mekossa piti olla pisarahalkio, mutta toisen purkukerran jälkeen luovutin ja tein ompeleen sinne pisaran alareunaan, että siitä tuli enemmän soikea halkio mitä pisara. Jäi nimittäin kantti aina lörpöttämään, vaikka kuinka kiristin kanttia ommellessa. En tiedä johtuiko se ehkä siitä, että kanttasin trikoolla, enkä saanut sitä venytettyä tarpeeksi kireälle vai johtuuko se siitä, että en vain osaa!?!? Veikkaan itse vahvasti jälkimmäistä.

Tasan kolme vuotta sitten saimme perheeseemme uuden jäsenen. Pienenpienen ja suloisen tyttövauvan. Saimme opetella ihan uudenlaista arkea kahden lapsen kanssa ja opimme, että kaikki vauvat eivät ole helppoja ja tyytyväisiä tapauksia kuten Veeti oli ollut. Kaikkinensa vauvavuosi oli yhtä aikaa ihana ja haastava. Kuin huomaamatta Aavasta on tullut temperamenttinen kolmevuotias!

9.9.2013

Aava on hyvin puhelias, eikä ole oikeastaan koskaan edes pientä hetkeä hiljaa. Höpöttelee omiaan myös yksin ollessaan. Tykkää myös lauleskella erilaisia lauluja, useimmiten valitettavasti Sannia.

Aava on välillä todella rohkea, mutta välillä taas menee ihan ujoksi ja piiloutuu äidin selän taakse. Hieman siis vaihtelee, miten lähtee uusissa tilanteissa mukaan asioihin vai lähteekö ollenkaan. On aika herkkä ottamaan nokkiinsa asioista ja vetää kunnon draama queen itkupotkut, jos joku asia ei mene hänen pillinsä mukaan. Pientä uhmaa on ehkä havaittavissa tälllä saralla, mutta ei kovinkaan paljoa. Sitä olen nimittäin kovasti pelännyt!

Aava tykkää piirrellä ja muutenkin tykkäisi askarrella, jos jaksaisi sen minuutin takia ahkerammin itse levittää välineet saataville. Tänään maalasi hoidosta synttärilahjaksi saamillaan sormiväreillä. Veetihän ei ole koskaan suostunut maalaamaan sormiväreillä, kun sormet menee likaiseksi...

Kaverit ovat alkaneet kiinnostaa kovasti ja Aava yrittää olla isompi mitä onkaan. Suunnittelee muka kovana ketä kutsuu kaverisynttäreilleen matkien asiassa Veetiä. Suuttuu, jos Veeti kiusaa ja sanoo vauvaksi. Kun Aava on kuulemma jo iso tyttö! Ei oikein itse ymmärrä, että on vielä tosi pieni ja harmistuu, jos Veeti lähtee kavereille, eikä Aavaa oteta mukaan. Voisi kuulemma ihan hyvin mennä myös Veetin kanssa yksin kavereille ilman, että äiti tai isi saattaa.

Aava on tässä ihan Viian näköinen, vaikka olen luullut tyttöjen olevan ihan eri näköiset!

Aava on todella ilmeikäs lapsi ja naamalla näkyy päivän aikana miljoona ilmettä. Aava on hassuttelija ja lähtee mukaan hauskoihin juttuihin yleensä mielellään. Tykkää yrittää uusia juttuja, eikä pelkää epäonnistumisia uusissakaan asioissa. Välillä ihan yllättää, kuinka reippaasti menee esimerkiksi uuteen jumpparyhmään mukaan. Miehen mukaan Aavalta löytyy pientä pilkettä silmäkulmasta ja Aava kertookin välillä omia vitsejä.

Aava on myös oikea pikkuneiti! Tykkää kovasti vaatteista ja varsinkin mekoista, joiden helma pyörii kivasti. Haluaa valita aamulla itselleen vaatteet ja jos saa päätäntävallan, valitsee oikeastaan aina mekon.

Kolmen vuoden aikana Aava on muuttunut pelkästä pikkusiskosta myös isosiskoksi. Toistaiseksi pikkusiskosta on lähinnä harmia ja haittaa, kun menee sotkemaan Aavan leikit. Yhteisiä leikkejä ei oikeastaan vielä ole, mutta nekin sitten ajallaan :)

Äidin on jotenkin vaikea käsittää, kuinka pieni Aava on ollut silloin kun Viia syntyi! Ei sitä enää muista. Muistan kyllä vasta lukeneeni, että Aava ei osannut sanoa Viiasta muuta kuin "pieni vauva", kun Viia tuotiin kotiin. Tuntuu, että Aava olisi aina ollut yhtä iso kuin nyt ja että puhetta olisi tullut aina. Toisaalta en kyllä oikein muista Veetistäkään tuossa iässä kauheasti mitään. Aava on nyt sen ikäinen, kun Veeti oli silloin, kun Aava on syntynyt.

Aava puhuu todella hyvin ikäisekseen ja todella vaikeitakin sanoja. Osaa myös taivuttaa enimmäkseen sanat oikein. Tänäänkin autossa tuumaisi reteästi, ett "Me Veetin kanssa pieraisimme!", ihan kirjakielellä :D On sanallisesti lahjakas, kuten Veetikin on aina ollut. On kuitenkin kiinnostunut ihan eri asioista kuin Veeti aikanaan tuossa iässä. Veetiä kiinnostivat kirjaimet ja numerot ja Veeti taisi tuossa iässä osata jo kaikki aakkoset ja numerot. Aavaa eivät tuollaiset asiat kiinnosta, mutta satuja kuuntelee todella mielellään ja musiikkiakin omasta mankasta.

Aava tykkää paljon olla sylissä ja viettäisikin siinä mielellään vaikka koko päivän jos saisi päättää. On oikea hellyydenkipeyden ruumiillistuma, välillä hieman äidin kyllästymiseen asti! Hyvähän se on, että syli kelpaa, mutta joskus tarvisi sitä omaakin tilaa kun koko ajan on joku lahkeessa kiinni :)

Tällä hetkellä Aavasta Frozen on tietty ihan huippu-juttu! On ollut jo aika pitkään, vaikka elokuva on katsottu kuitenkin ehkä alle viisi kertaa. Ohjelmista Ryhmä Hau on se paras ja Pipsa Possu ja Dora, joita Aava katsoi kun meillä näkyi hetken aikaa jokin noista maksullisista ohjelmapalveluista.

Aava sai ensimmäisen pikkulego-paketin isiltä tuliaisiksi Saksan reissulta, koska on niitä toivonut kun Dublot ovat kuulemma pikkuvauvojen leluja. Silti niillä kuitenkin edelleen leikitään. Aava innostuu monista uusista leluista, mutta sitten ne jäävät käyttämättä kun niillä on se kymmenen minuuttia leikitty. Keskittymiskyky on siis vielä aika heikko.

Siinäpä jotain, mitä tulee mieleen meidän kolmevuotiaasta. Millaisia teidän kolmivuotiaat ovat?

Tahtoisin leikkiä tuulen kanssa ja kohota korkealle.
Tahtoisin palasen taivasta ja pilviä tyynyn alle.
Tahtoisin juosta kuin tuulispää ja löytää sinisen
saaren tai kiivetä korkean vuoren päälle ja
omistaa sateenkaaren.
Tahtoisin tanssia metsässä ja rakentaa majan puuhun.
Tahtoisin saada myös hopealaivan ja purjehtia kuuhun

Onnea pieni ja rakas kolmevuotias! <3

Ajan kuluttamista

Voihan kasvukontrolli

Kun isi nukuttaa

Hyötyliikuntaa Pokemonien kanssa

Diy Gugguu-mekko sekä frillaa

Imetyksen päätepysäkki

Kokemuksia Tulan taaperorepusta

Kesäjuttuja ja katse tulevaan

Lomareissulla Oulussa

Nosh AW16

Välikausivaatteet ja uusi arki

Ensimmäinen hoitopäivä

Sovituskuvia Nosheista

Ompeluita arkistojen kätköistä

Kurahaalareita ja kumppareita

Toppahaalari: pihistä H&M vai panosta Mini Rodini

Historian siipien havinaa Perkiömäellä

Elloksella tuotteita puoleen hintaan

Munakoisoa frillamekossa

3v!